Käytetyt erikoisuudet: Yksi viimeisistä takavetoisista Toyota Celicoista

Toistaiseksi viimeiset takavetoiset Toyota Celicat valmistettiin vuonna 1985. Pirkanmaalla myytävä valkoinen kasariunelma on tuota vuosimallia.

Toyotan Celica-mallinimi ei ole kuulunut valmistajan tuoterepertuaariin enää pariinkymmeneen vuoteen. Toistaiseksi viimeistä, särmikkäästi ja omintakeisesti muotoiltua seitsemännen sukupolven Celicaa valmistettiin vuodet 1999-2006, ja viimeinen niistä rullasi tehtaalta huhtikuun 21. päivänä 2006. Automediassa on sen jälkeen kierrellyt tietoja ja arvioita siitä, että Celica tekisi vielä comebackin, ja vuoden 2024 lopulla Toyotalta vahvistettiin että kehitystyö oli käynnissä. Tulevan Celican esittelyä odotellessa onkin hyvä vilkaista taustapeiliin.

Urheilullinen Celica oli takavetoinen malli ensimmäiset viitisentoista vuotta. Se perustui suurimman osan ajasta Carinaan, ja kun Carina hyppäsi takavedosta etuvetoon Carina II:n kohdalla, Celica seurasi perässä. Tilannetta toki paikattiin nelivedolla, ja sämpylänmuotoinen, rallin maailmanmestari Carlos Sainzin nimeä kantanut Celica GT-Four on sieltä halutuimmasta päästä. Suomalaisista rallikuskeista Celica-miehiä on ollut muun muassa Juha Kankkunen.

Viimeiset ennen etu- ja nelivetokautta valmistetut Celicat jakoivat perusrakenteensa kuutoskoneisen Celica Supran kanssa, josta Toyota lähti kehittämään omaa, takavetoisena pysynyttä Supra-mallistoa seuraavien sukupolvien myötä. Celicat ja Celica Suprat näyttävät pikavilkaisulla samanlaisilta, mutta ne eroavat toisistaan muun muassa keulan muotoilun suhteen. Selvyyden välttämiseksi Celica Supraa myytiin Japanissa nimellä Celica XX (mainoksissa lausuttuna Double-X).

Koska elettiin 1980-lukua, Toyota kikkaili näihin autoihin monenlaista nousevaa ajovaloa: Suprassa oli perinteiset luukkulamput, mutta Celican nokalla oli aluksi erikoiset, viistosta keulasta ajoasentoon nousevat lamput. Muutoin ne osoittivat ”kohti taivasta”, silloin kun niitä ei tarvittu. Parin viimeisen vuosimallin ajan Celica varusteltiin hieman tavanomaisemmilla, esiin kääntyvillä valoilla, jotka jättivät keulan ilmeen muutoin mustan paneelin varaan kun valot kytkettiin pois käytöstä.

Celicaan tarjottiin maailmanlaajuisesti, markkina-alueesta riippuen isoa nippua neloskoneita aina pienestä 1600-kuutioisesta, työntötankoisesta 2T-sarjalaisesta 2.4-litraiseen 22R:ään, mutta Euroopan moottoripaletti oli yksinkertaisempi: mainitun 1600 ST:n lisäksi myytiin kahta eri kaksilitraista moottoria, eli 21R:llä varustettua 2000 XT:tä ja 18R-G -moottorista GT:tä. Nämä kaksi reipaskulkuisempaa mallia saivat myös takapään erillisjousituksen, siinä missä hinnat alkaen -mallissa oli jäykkä taka-akseli. Mitään hurjia teholukemia ei niissäkään tavattu, sillä GT:ssä oli noin 120 hevosvoimaa ja XT:ssä satakunta.

Vuosi 1985 jäi Celica-takavetomalliston viimeiseksi. A60-sukupolven valmistus päättyi kesällä '85 ja etu- tai nelivedolla tarjottu T160 siirtyi tuotantoon elokuussa.

Pirkanmaalta löytyy valkoinen, viimeisen viiden vuoden aikana ”käyttökunnostettu” eli kattavasti läpikäyty 1985-mallinen suomi-Celica 2000 XT, joka on rekisteröity ensi kertaa toukokuussa: kyseessä on siis yksi loppupään autoista.

Myynti-ilmoituksen mukaan alusta, jarrut ja voimansiirto on kunnostettu, ja tuplakaasareiden kautta hengittävää moottoria on projektin aikana kutiteltu tuottamaan 120 hevosvoiman takapyörätehot. Kyseessä on siis GT-rassi ilman GT-mallimerkintää, ja konehuone on ilo silmälle.

Alla pyörivät aikakauden mukaiset vanteet kiillotetuilla lipoilla, ja auton yleisilme on täydellisen tyylikäs 80-luvun puolivälin sportille. Celicaa tarvitsee näyttää katsurille vasta kahden vuoden päästä, eli se on valmis ensi ajokauden nautiskeluihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy