Mystinen Magneettimäki ja elintärkeä Jäämerentie

Maailmansodat ovat vaikeuttaneet merkittävästi tavaran liikkumista Suomessa. Jäämerentiestä tuli toisessa maailmansodassa Suomelle ja Ruotsille elintärkeä reitti.

Sitä ei tule aina miettineeksi, miten isossa roolissa yksittäinen tie voi olla huoltovarmuuden kannalta. Nykymittapuulla kapealta tuntuva kinttupolku on voinut olla takavuosina elintärkeä reitti ”koko maailmaan”.

Jäämerentie täyttää edellä mainitut kriteerit. Nimensä mukaisesti Jäämerelle kulkenut tie oli monellakin tapaa elintärkeä Suomelle, mutta paikoin myös Ruotsille ja Norjalle, sillä sen kautta saatiin kulkuyhteys Jäämeren satamiin. Kaikkiaan 531 kilometriä pitkä ja viisi metriä leveä tie muodostui merkittäväksi pohjoisen valtaväyläksi.

Jäämerentien historia

Jäämerentien ensimmäinen osuus Rovaniemeltä Sodankylään valmistui vuonna 1902, ja 1930-luvun alkuun mennessä oltiin saatu rakennettua yhteys aina Liinahamariin asti. Vuonna 1938 Jäämerentie muuttui osaksi nelostietä.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Suomen teollisuuden raaka-aineiden läntiset kuljetukset katkaistiin ja tilanne kiristyi edelleen niin sanottuna pumpulitalvena 1915-1916. Erityisesti kotimainen puuvillateollisuus ajautui sodan jaloissa kriisiin ja puuvillan raaka-ainetoimituksille jouduttiin hakemaan vaihtoehtoisia reittejä.

Yksi vaihtoehtoinen reitti Kirkkoniemen satamasta, mutta edessä oli yksi ongelma. Ivalon ja Kirkkoniemen välistä tietä ei ollut vielä olemassa. Tästä syystä suomalaiset puuvillatehtaat tekivät kuljetussopimuksen Lapissa toimineen yrittäjä Lennart Hallénin kanssa. Sopimuksen myötä Hallén teetätti talvitien Ivalosta Kirkkoniemeen, joka kulki osittain Norjan ja Venäjän puolella.

Operaatio sai nimen Rajantakaiset rahdinajot, mutta puhuttiin myös Pumpulikuljetuksista. Joka tapauksessa 17.1. – 27.4.1916 välisenä aikana Ivalon ja Kirkkoniemen välillä oli ajossa noin 800 hevosta ja tuhatkunta poroa. Tällä kalustolla kuljetettiin 115 tonnia puuvillaa reilun kolmen kuukauden aikana.

Ensimmäisen maailmansodan kokemukset kulkuyhteyksien vaikeutumisesta tiettömän taipaleen haasteisiin aiheuttivat sen, että Jäämerentie päätettiin rakentaa maailmansotien välisenä aikana valmiiksi. Näin ollen Jäämerentie avasi väylän Liinahamarista ja Kirkkoniemestä Rovaniemelle, ja siitä edelleen esimerkiksi Ruotsin Haaparannalle.

Mystinen Magneettimäki

Yksi mielenkiintoisimpia osuuksia Jäämerentiellä on niin sanottu Magneettimäen osuus, joka oli taannoin yksi pätkän pelätyimpiä osuuksia – jopa niin pelätty, että mäki sai nimensä autoilijoiden uskomusten mukaan. Magneettimäki sijaitsee viitisen kilometriä Saariselän matkailukeskuksesta pohjoiseen.

Viiden kilometrin mittainen Magneettimäki on jyrkkä osuus Jäämerentien museotiellä. Sen kaltevuus on keskimäärin viisi prosenttia ja enimmillään kahdeksan prosenttia. Tien jyrkkyys toi paljon haasteita ja vaaratilanteita 1930- ja 40-lukujen autoilijoille, joiden työ oli rankkaa. Työpäivät olivat pitkiä, kuormat suuria ja etenkin sota-aikana kalustokaan ei ollut aina aivan parhaimmassa mahdollisessa iskussa.

Erityisesti jyrkkä Magneettimäki toi monelle autoilijalle haastetta, sillä siellä moni auto hyytyi tielle raskaine kuormineen. Koska paikalla oli vain vähän puita, kiintopisteiden puuttumisen vuoksi mäen todellinen jyrkkyys ei monesti näkynyt kulkijalle.

Autojen hyytyminen paikalle toi mäelle nykyään viralliseksi muodostuneen Magneettimäen nimen. Jotkut autoilijat nimittäin epäilivät alueella olevan mystisiä magneetteja, jotka imivät joko auton moottoreista hevosvoimia pois tai autoja kiinni mäkeen. Lisäksi epäiltiin, että tunturissa olisi ollut magneettista malmia, joka olisi aiheuttanut häiriöitä kuorma-autojen sähkölaitteisiin.

Magneettimäen tie on jyrkkyyden ohella myös kapea ja mutkainen. Erityisesti talviolosuhteissa tiellä ajaminen on ollut vaarallista puuhaa. Ennen puhelimien yleistymistä oli tavallista, että autoilijat ajoivat turvallisuussyistä useamman auton kolonnissa Jäämerentietä.

Yksi syy Magneettimäen merkittävyydelle tulee myös siitä, että se sijaitsee aika lähelle Jäämerentien puolivälissä. Magneettimäeltä on Rovaniemelle 271 kilometriä ja Liinahamariin 260 kilometriä.

Jäämerentie toisen maailmansodan aikana

Toisen maailmansodan aikana Jäämerentiestä tuli Suomen ja Ruotsin ainoa henkireikä muuhun maailmaan, sillä se oli ainoa väylä Petsamossa sijainneeseen Liinahamarin satamaan. Erityisesti talvisodan ja jatkosodan välisenä aika tiellä kulki runsaasti vienti- ja tuontitavaraa.

Kevään 1940 ja kesän 1941 välisenä aikana tiellä kulki tavaraa Liinahamarin satamasta Rovaniemelle tai siitä eteenpäin Haaparantaan kulki peräti 521 500 tonnia. Tiellä oli välirauhan aikana runsas liikenne, sillä arvioiden mukaan Petsamon kuljetuksia hoiti kaikkiaan 2 000 ja tuhansia ihmisiä.

Elintärkeällä kulkuyhteystiellä ajaminen tarjosi paikoin hyvin epäinhimilliset olosuhteet. Vaarallinen taival jäi valitettavasti myös monella autoilijalla kesken, sillä reitillä henkensä antoi noin 300 suomalaista ja ruotsalaista autonkuljettajaa.

Yksi mielenkiintoinen knoppitieto välirauhan aikaisista kuljetuksista on se, että Jäämerentien kuljetuksia varten valtio perusti yhtiön nimeltä Oy Pohjolan Liikenne Ab, josta tuli reitin yleisin operoija. Maaliskuussa 1941 Pohjolan Liikenteellä oli käytössään 1 517 autoa ja noin 3 000 liikenne-, varasto- ja vartiomiestä.

Tärkeä kulkuyhteys tarvitsi luonnollisesti myös organisoidun huollon. Jäämerentien hoidosta vastasi 75 tiemestaria ja noin 1 400 miestä. Olipa tiellä jopa omat poliisivoimat, joihin kuului 32 konstaapelia ja neljä poliisipäällystön jäsentä.

Magneettimäellä nähtiin toisen maailmansodan aikana myös toisenlaisia kohtalon hetkiä, kun Lapin sodan aikana marraskuussa 1944 suomalaiset ja saksalaiset ottivat alueella yhteen. Suomalaiset katkaisivat koukkauksellaan Jäämerentien Magneettimäen kohdalta, ajaen saksalaisen Krenatöörikrykmentin mottiin.

Saksalaiset onnistuivat kuitenkin murtautumaan ulos motista, jatkaen matkaa Ivalon ja Kaamasen kautta poistuen marraskuun 1944 lopulla Karigasniemen kautta Norjaan.

Sotien jälkeisestä ajasta nykyhetkeen

Jatkosodan jälkeen Suomi menetti Petsamon alueen Neuvostoliitolle, mikä vaikutti myös Jäämerentien liikenteeseen. Niin ikään toisen maailmansodan loppuminen Euroopassa keväällä 1945 ja rauhan tuleminen vakiinnutti oloja.

Vuonna 1976 nelostielle tehtiin uusi suuntaus Saariselän tunturialueen yli, jonka seurauksena yleinen tie kiersi pahamaineisen Magneettimäen. Täysin unholaan Magneettimäki ei kuitenkaan jäänyt, sillä se hyväksyttiin 8.6.1992 tiemuseokohteeksi. Aloitteen tälle olivat tehneet Veteraanikuorma-autojen seura ry.

Nykyään paikalla on erilaisia opastauluja ja vuonna 1993 Veteraanikuorma-autojen seuran pystyttämä muistomerkki Petsamonkuljetuksissa vuosien 1940-41 välillä menehtyneiden autoilijoiden muistolle. Paikalla on myös rutkasti suht hyväkuntoista tietä, jolla ajaessa pääsee itse kokemaan Jäämerentiellä matkaamista.