Nimi muutettu: jos asiat olisivat menneet Citroënin pelikirjan mukaan, taloustietoinen romanialaismerkki olisi Dacian sijaan Oltcit

Oltcit oli vieläpä Daciaa vanhempi, sillä Citroën teki Romanian hallinnon kanssa autonvalmistussopimuksen jo vuonna 1976. Yhteistyön tuloksena Citroën sai jo hylkäämänsä prototyyppimallin lopulta tuotantoon.

Romanialaisen Dacian tarina autonvalmistajana on tunnetusti täysin ainutlaatuinen. Dacia on ponnistanut kommunistisen Romanian "kansanautosta" erääksi Euroopan suosituimmista automerkeistä, monissa maissa vieläpä parhaalla merkkiuskollisuustilastolla. Sen se on tehnyt Renaultin suojattina.

Dacian syntytarina, johon liittyy myös runsaasti logonvaihtoja, ulottuu syvälle Euroopan jännitteelliseen historiaan kylmän sodan aikana. Vaikka Romanian diktaattori Nicolae Ceaușescun hallinto oli kommunistinen ja totalitaarinen hirmuhallinto, sanoutui se irti Neuvostoliiton etupiiristä, ja muun muassa tuomitsi Neuvostoliiton sotilaallisen väliintulon Tsekkoslovakiaan Prahan keväänä 1968.

Romanian neuvostokriittisyys sekä mahdollisuus aiheuttaa sisäisiä ristiriitoja Varsovan liiton sisällä herätti joissain Länsi-Euroopan maissa toivonpilkahduksen, ja ne päättivätkin alkaa tukea Romanian taloutta. Yksi keino oli autoteollisuus, jota Romaniaan viljeltäisiin yhteisyrityksen keinoin.

Dacian käynnistänyt Renault oli kuitenkin vain yksi kolmesta länsimerkistä, joiden kanssa Ceaușescun hallinto neuvotteli autotuotannon käynnistymisestä Romaniassa 70-luvulla. Kaksi muuta tarjokasta olivat Volkswagen - joka olisi mahdollisesti lainannut tulevan Golfinsa Romanian kansanautoksi - sekä Citroën.

Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen Romanian kanssa pääsivät sopimukseen ranskalaisvalmistajat Renault ja Citroën. .

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Oltenia + Citroën

Huomattavasti vähemmän tunnettu romanialaismerkki sai siis lähtölaukauksensa, kun Romanian hallinto ja Citroën allekirjoittivat yhteistyösopimuksen heinäkuussa 1976, yli vuoden kestäneiden neuvotteluiden tuloksena. Sopimuksen perusteella Romanialla oli 64 prosentin osuus Oltcitista, Citroënilla puolestaan vastaavasti 36 prosentin osuus.

Oltcitille päätettiin perustaa tehdas Craiovaan, eteläiseen Romaniaan. Tehdas työllistäisi 7 000 romanialaista, ja kykenisi valmistamaan vuosittain 130 000 - 300 000 autoa. Tehtaan pystytykseen varattiin reilut kolme vuotta, mutta lopulta ensimmäiset autot saatiin tehtaasta ulos vasta viiden vuoden kuluttua sopimuksesta, kiitos kommunistivaltion byrokratiakoneiston.

Samankaltaisten syntytarinoiden ohella Daciaa ja Oltcitiä yhdistää tavallaan myös nimeäminen. Siinä missä "Dacia" juontuu alueen roomalaisaikaisesta kansasta, daakialaisista, valikoitui Oltcitin nimeen Romanian historiallinen Oltenian maakunta, jonka nimen alkuosaan yhdistettiin Citroënin kolme ensimmäistä kirjainta, tuloksena sulautuma Oltcit.

Oltcit Club

Sitten päästäänkin itse autoon, romanialaiseen Sitikkaan.

Hankkeen tuloksena Oltcit julkisti ensimmäisen automallinsa, Oltcit Clubin. Tarina Clubin taustalla on erikoinen, sillä auto oli käytännössä Citroënin käyttämättä jäänyt suunnitelma Amin seuraajasta, koodinimeltään Prototype Y. Tämä näppärän kokoinen prototyyppi päätyi aluksi Citroënin osalta pöytälaatikkoon, sillä siinä oli Fiat 127:n alusta ajalta, jolloin Citroën ja Fiat hahmottelivat keskinäistä yhteistyötä.

Tilaratkaisu autossa oli aikanaan suoraan erinomainen, kiitos Fiatin uranuurtajuuden poikittaisten rivimoottorien ja etuvetorakenteen kanssa. Alkujaan Prototype Y oli neliovinen, mutta kustannussyistä Oltcit Clubista tehtiin kaksiovinen. Myös maavaraa korotettiin, olivathan Romanian tiet pahasti rapautuneita.

Moottoreina Clubissa oli Citroënin tuolloisen muodin mukaisia vastaiskumoottoreita. 1,1- ja 1,2-litraisten nelisylinteristen lisäksi keulalle sopi myös 650-kuutioinen kaksisylinterinen.

Romaniassa valmistettavia Oltciteja oli tarkoitus myydä yhtä laajasti kuin Dacioitakin. Siksi Länsi-Euroopassa myydyt Oltcitit brändättiin Citroënin nimelle (vrt. Dacia Logan, Renault Logan; Dacia Duster, Renault Duster). Tuloksena oli Citroën Axel, joka tuli myyntiin aluksi Belgiassa, Hollannissa, Italiassa, Itävallassa ja Ranskassa.

Axeleiden tuotoista Citroën otti itselleen 40 prosentin osuuden. Oltcitin nimellä autot tunnettiin puolestaan Romanian lisäksi muissa Keskinäisen taloudellisen avun neuvostoon kuuluneissa maissa sekä Latinalaisessa Amerikassa.

Jos suunnitelmassa olisi päästy etenemään, olisi Oltcitilla voinut olla Clubin lisäksi kokonainen mallisto muitakin korimalleja. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt.

Oltcitin hiipuminen

Oltcitin tehdas ei päässyt edes puoleen aiotusta vähimmäisvuosituotantomäärästä, sillä korruptio ynnä muut ongelmat verottivat tehtaan kapasiteettia. Myöskään valmistuksen laatu ei juurikaan päätä huimannut.

Citroën vetäytyi sopimuksesta vuonna 1991, vajaan kahden vuoden kuluttua Ceaușescun syrjäyttämisestä. Sen jälkeen autotuotanto siirtyi Romanian hallituksen kokonaan omistamalle Oltenalle. Myöhemmin Daewoo tuli mukaan yhteistyöhön, ja nimeksi muutettiin Rodae.

Nykyisin tehdas on Fordin hallinnassa. Ford Romania valmistaa siellä kahta pientä katumaasturia, Ecosportia sekä rallipoluiltakin tunnettua Pumaa, kuten myös kahta erikokoista Ecoboost -bensiinimoottoria.

Dacian ja Oltcitin tiet erkanivat siis juuri ratkaisevalla ajanjaksolla 1990-luvulla. Oltcit hiipui, Dacia puolestaan matkasi kohti menestyksekästä nykyisyyttään.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: Citroën, Citroenet.co.uk Kuvat: Citroën/Oltcit

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy