Nimi muutettu: Peugeot 104 ja Citroën LN – PSA:n alkutaival oli pelottavaa aikaa

Kun Peugeot vuonna 1975 hankki Citroënin lopullisesti hallintaansa, molempien merkkien odotettiin ja toivottiin säilyttävän oman brändi-identiteettinsä. Huoli oli kova, kun konsernissa ensityö oli kopioida Peugeotin pikkuauto Citroënille, joka tosin kuitenkin lainasi 2CV:n 600-kuutioisen moottorin. Ja sitten oli Talbot Samba.

Peugeotin ja Citroënin yhteenliittymä, PSA-konserni, on siinä mielessä nyt jo historiaa, että parivaljakko Opeleineen päivineen siirtyi vuonna 2021 osaksi Stellantis-jättikonsernia liittoutumalla FCA:n eli Fiat-Chrysler Automobilesin kanssa. PSA oli useamman vuosikymmenen ajan toimiva yhteenliittymä, mutta sen syntyyn liittyi myrskyä ja jopa Ranskan presidentin väliintulo.

PSA-konserissa merkkien välinen yhteistyö alkoi pian kukoistaa, mutta molempien merkkien faniklubeilla - tosin erityisesti Citroënin - huoli oli kova siitä, säilyttävätkö ne omat merkkikaraktäärinsä. Pahin skenaario oli se, että Citroëneista tulisi vain uudelleenbrändättyjä Peugeoteja. Alku ei luvannut hyvää.

Mutta ensin, miksi Peugeotin piti ottaa Citroën haltuunsa?

Ennen siirtymistä pikkuautokaksikkoon, joka lopulta paisui kolmikoksi, käydään pikakelauksella läpi tapahtumia, jotka johtivat ikään kuin pakosti Citroënin liittämiseen yhteen Peugeotin kanssa.

Vuonna 1974 Citroën oli historiansa pahimmissa vaikeuksissa. Öljykriisi ynnä muut takaiskut olivat johtaneet Citroënin kohdalla tilanteeseen, jossa sillä oli nykyrahassa miljardin euron verran velkaa, ja nurkissa 50 000 myymätöntä autoa. Voi sanoa, että hammasratasmerkki oli kaatumisen partaalla.

Ranskan hallitus ja sen vastavalittu johtaja, presidentti Valéry Giscard d'Estaing eivät kuitenkaan halunneet katsoa vierestä, kun kymmenettuhannet työpaikat ja tehtaiden verorahat vain häviäisivät. Siispä hallitus otti asiassa aktiivisen roolin, ja järjesti vuosisadan ranskalaismerkkien liiton. Valtiontuilla Peugeotin omistusosuutta Citroënista alettiin kasvattaa. Vuoden 1974 lopulla osuus oli jo lähes 40 prosenttia. Jotta kolmannelle merkittävälle ranskalaismerkille, Renaultille, ei olisi tullut paha mieli, annettiin sen ostaa Citroënin aiemmin omistama Berliet -kuorma-automerkki. 

PSA-konserni virallistettiin vuonna 1976. Tätä ennen Peugeotin tuella oli saatu Citroënin uuden lippulaivan, CX:n, tuotanto turvattua. Konsernin ensimmäinen yhteinen tuotos oli Citroën LN, joka muistutti harmittavan paljon Peugeot 104:ää. 

Peugeot 104 Rättisitikan moottorilla?

Peugeot oli vuonna 1972 julkistanut näppärän ja älykkäästi äärimittansa hyödyntäneen pikkuauton, 104:n. Tuolloin 70-luvun taitteessa Peugeotin uusinta muotokieltä Paolo Martinin piirtämänä edustanutta 104:ää valmistettiin aluksi vain neliovisena. Pituutta autolla oli vain 3,58 metriä, ja autoa kuvailtiinkin "markkinoiden lyhimmäksi nelioviseksi." Nokkelan rakenteensa ansiosta auto oli kuitenkin kokoisekseen tilava.

Peugeot 104:n ajettavuutta kehuttiin sporttiseksi. Moottorina 104:ssä oli Peugeotin ja Renaultin yhteisyrityksen Française de Mécaniquen valmistama niin kutsuttu PSA X -moottori. Tämä 1,0-litrainen, alumiinilohkoinen nelisylinterinen asennettiin poikittain makaamaan 72 asteen kulmassa.

Peugeot 104:ää valmistettiin 16 vuoden aikana reippaasti yli miljoonaa kappaletta ja kyllä, muistit oikein, Timo Mäkinen vei sellaisella vuonna 1979 Crampon d'Or -mestaruuden lumisessa Serre-Chevalierissa.

No sitten koitti vuosi 1976, ja oli aika julkistaa Citroënin ensimmäinen uusi malli PSA:n alaisuudessa.

Uutuusmallin oli tarkoitus korvata suorastaan antiikkinen Dyane, joka perustui vielä sekä tekniikaltaan että muiltakin osin käytännössä 2CV:hen. Citroën tarvitsi siis kipeästi mallistoonsa uuden, kompaktin kaupunkiauton.

Citroën-fanit puolestaan elivät kauhunhetkiä, kun näkivät tämän hankkeen lopputuloksen. Projektista syntynyt Citroën LN oli kaikessa yksinkertaisuudessaan uudelleenbrändätty Peugeot 104 Z eli kolmiovinen versio 104:stä. Jotain lohdutusta saattoi kuitenkin tuoda se, että 2CV:n 602-kuutioinen bokserikakkonen sai jatkoaikaa LN:n keulalla. Myöhemmän LNA:n myötä moottorin tilavuus kasvoi 50 kuutioilla ja sai LNA myös PSA X:n käyttöönsä.

LN:n/LNA:n jatkokehitelmä oli Citroën Visa, ja tässä kohtaa tarina risteää Romanian Citroënin, Oltcitin, kanssa. Seuraajaksi oli siis suunniteltu Citroën Axel, josta tehtiin lopulta Romaniassa Oltcit Club.

Palautevyöryn perusteella Citroën vannoi kautta kiven ja kannon, ettei vastaavanlainen logonvaihto Peugeotin kanssa toistuisi. Lupaus on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta pitänyt, sillä vaikka perusrakenteet moottoreineen ja monine osineen on jaettu merkkien kesken aina yhdistymisestä lähtien, ovat Peugeotit ja Citroënit näyttäneet ja tuntuneet pääasiassa omiltaan.

Siinä missä Talbot Horizon - vuoteen 1987 asti Uudessakaupungissa valmistettu perheauto - oli Chrysler Europen peruja, Samba jäi Talbotin ainoaksi henkilöautomalliksi, joka oli PSA:n suunnittelua. Eihän PSA sitäkään toki varta vasten Talbotille suunnitellut, mitä nyt lainasi Peugeot 104:n ja Citroën LNA:n muotoillakseen auton keulan ja perän hieman eri tavalla, laittaakseen siihen Talbotin logot, nimetäkseen sen aurinkoisesti Sambaksi ja myydäkseen sitä etupäässä Ison-Britannian markkinoilla.

Talbot Sambaa valmistettiin vuosina 1981 - 1986 entisessä Simca-tehtaassa Ranskan Poissy'ssa. Näin Peugeotin, Citroënin ja Talbotin näkemykset samasta pikkuautosta valmistettiin kaikki eri tehtaissa Ranskassa. Samba jäi Talbotin viimeiseksi uudeksi automalliksi, vaikka pakettiautomalli Expressiä sekä Horizonia valmistettiin hieman pidempään.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: L'Aventure Peugeot, Oldmotors.net Kuvat: Peugeot, Citroën