Nürburgringin 24 tunnin ajot eli yötön yö saksalaisittain

Pieni 166 asukkaan Nürburgin kylä ja sen ympäristö paisuu kerran vuodessa yli 200 000 moottoriurheilua fanittavan entusiastin vaelluskohteeksi. Nürburgringin yötön yö ei osu kesäpäivänseisaukseen, eikä siellä juhlita varsinaisesti myöskään valoa. Mutta moottorit pauhaavat läpi yön.

Nürburgringin Nordschleife on maailman hienoin moottorirata, joten se on juhlansa ansainnut. Tänä vuonna kyseessä oli 50. kerta, kun 24 tunnin ajot järjestettiin. Kahden koronavuoden jälkeen paikalle oli saapunut yleisöä noin 230 000 henkeä.

Nürburgringin 24 tunnin ajot on myös siitä erikoinen eurooppalainen ratakisa, että se on hyvin avoin yleisölle. Suuri yleisö pääsee nautiskelemaan varikon tunnelmasta suoraan varikkopilttuiden ulkopuolella. Kisassa sekä vanha Nordschleife että uudempi GP-rata yhdistetään 25 378 metrin kierrokseksi.

Myös radan korkeuserot ovat huomattavat. Radan matalin kohta on Breidscheid 320 metriä merenpinnan yläpuolella, ja korkein kohta on Hohe Acht 620 metrissä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kumi vinkuu

Jotain kisan mittasuhteista kertoo se, miten paljon se vaatii siellä mukana olevilta tahoilta. Esimerkiksi vaatimukset renkaille ovat Nordschleifella kovat. Paikalla on luonnollisesti useampi rengasvalmistaja tukemassa tiimien toimintaa. Näistä Michelin yksistään oli tuonut paikalle 4400 rengasta normaaliautoille ja 4800 rengasta GT3-autoille. Henkilökuntaa oli paikalla 98, ja näistä pelkästään asentajia oli 50. Isossa useamman sadan neliön teltassa oli tilaa useammalle rengaslinjalle.

Sekalaista seurakuntaa

Pääkisaan osallistui tänä vuonna 130 autoa, ja valtaosa tiimeistä oli isojen autonvalmistajien asiakastalleja. 130 autoa tarkoitti useampaa sataa kuskia, yhdessä autossa on tiimistä riippuen kahdesta neljään kuljettajaa. Kahdeksan kuskia ajoi tänä vuonna jopa kahta autoa.

Kuskeille on tietysti rajoituksia. Jokaisen on ajettava vähintään 15 kierrosta. Ei kuulosta paljolta – ennen kuin muistaa radan pituuden. Pisin kisaetäisyys ajettiin vuonna 2014, kun Phoenix Racingin Audi R8 LMS kiersi radan 159 kertaa (4 035,102 km). Usein kierrokset jäävät vähäisemmäksi sekä sään että kisan välillä keskeyttävien kolareiden vuoksi.

Monesti sumu on stopannut jopa kisan kokonaan joksikin aikaa. Ja mekaanikoilla on melkein aina kiire. Jotain pientä on pakko rassata koko ajan.

Leirinuotiolla kerrottua

Liikenne takkuaa moisessa tapahtumassa väkisinkin. Muutamat rataa ympäröivät tiet ovat lähes poikkeuksetta aina ruuhkaisia, vaikka iso osa tänä vuonna paikalle tulleista 230 000 katsojasta olikin leiriytynyt radan varteen. Radan pituus onneksi mahdollistaa sen, että kaikille on tilaa.

Monet viettävät täällä pidennetyn viikonlopun. Maastoon ripotellut leirit peilaavat tätä. Leiriytyminen radan varteen on monille traditio. Kaikkien rataa ympäröivien leirintäalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1,5 miljoonaa neliömetriä.

Radan vartta koristavat aina myös lukuisat itse viritetyt kisakatsomot. Niitä on rakennettu etukäteen jopa pari päivää, ja kaikki tarvittava rakennusmateriaali on tuotu mukana. Useamman metrin korkeuteen nousevat rakennelmat ovat komeita, korkealta näkee paremmin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Brünnchen palaa

Vilkkain kaikista leirintäalueista on Brünnchen, se on hieno paikka haistella kisan tunnelmia. Kilpa-autot laskeutuvat alas mäkeä, taittavat tiukasti oikealle lyheyelle Brünnchenin edestä kulkevalle suoralle ennen taas oikealle ylämäkeen taittuva sokeaa mutkaa. Täällä sattuu ja tapahtuu aina.

Kun ilta pimenee, silloin Brünnchen on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Diskovalot valaisevat taivasta. Tynnyrinuotiot palavat kaikkialla. Ilma on sakeana savusta. Ja vaikka grillit käyvät kuumina, riittää Brünnchenin snägärille jonoa. Myös jotkut kisakuskeista käyvät täällä tankkaamassa energiaa omalla taukovuorollaan.

Sissit valvovat läpi yön

Sunnuntaiaamu on monesti kisan hienoin hetki. Sammuneita leirinuotiota sytytellään uudestaan. Radan varressa nuokkuu ihmisiä filtteihin ja makuupusseihin kääriytyneinä. Sitkeimmät ovat valvoneet leirituoleissaan läpi yön.

Iso osa yleisöstä on myös paikallisia. Eifelillä ei juuri paljon muuta tekemistä ole. Paikallisten eläminen Nürburgringin kanssa on silti ihailtavaa – etenkin nykyisenä mieltensä pahoittajien aikakautena.

Rakkaudesta moottoriurheiluun

Erilaiset ratavirkailijat ja muut vapaaehtoisest ovat kisan kannalta se tärkein yksittäinen ryhmä. Heitä on paikalla yhteensä 1000, ja kaikki siis vapaaehtoisia. Kuten myös Suomen MM-rallissa, myöskään Nürburgringin 24 tunnin ajot ei pyörisi ilman tätä porukkaa.

Viikonlopusta maksetaan vapaaehtoisille noin 200 euron korvaus, mutta kaikki kulut on pakko kattaa itse. Korvaukset eivät siis edes riitä kattamaan useimpien omia kuluja.

Kiinnostuitko? Ensi vuonna ajetaan taas, kalenteriin kannattaa merkitä valmiiksi päivät 18.–21.5. 2023. Voit lukea myös enemmän tämän vuoden tapahtumista tuoreesta Moottorin numerosta 7/2022, jossa on iso reportaasi aiheesta.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy