Offroadia Napoleonin kotikonnuilla – Korsikan kivien keskellä

Korsika on kuin Lappi tai Sisilia, siellä on omat lakinsa. Kun niitä kunnioittaa, vierailijaa odottaa elämyksellinen seikkailu Välimeren hienoimmalla saarella.

Offroadia voi harrastaa monessa paikkaa: allekirjoittanut on kokeillut sitä mm. Lapissa, Islannissa, Afrikassa, Venäjällä, Väli- ja Etelä-Amerikassa, Alpeilla – ja myös legendaarinen Rubicon Trail USA:ssa on tullut ryömittyä läpi.

Nuo kaikki retket ovat palaneet pysyvästi elämän kiintolevylle korvien väliin, ja Korsika vetää paikkana vertoja noille kaikille. On uskomatonta, miten noinkin pieneltä alueelta voi löytää niin monenlaista maisemaa. Korsika on vain 184 kilometriä pitkä pisimmältä kohdaltaan ja 83 kilometriä leveä. Rantaviivaa saarella on noin 1000 kilometriä. Ja hiekkarantainen itä on täysin erilainen kuin kallioinen länsi.

Rannikon lisäksi Korsikasta löytyy myös jylhä sisämaa. Saaren korkein huippu on 2 706 metriin ulottuva Monte Cinto. Ja juuri noilta karuilta kallioisilta sisämaan poluilta löytyy Korsikan juju maastoajelun ystäville.

Jokamiehen oikeus ei ole kenenkään oikeus

Korsikalla pätevät samat säännöt kuin muuallakin maailmassa – Suomea lukuun ottamatta. Jokamiehen oikeus on tuntematon käsite. Yksityisalue on nimenomaan sitä. Kannattaa myös muistaa, että vaikka Korsika kuuluu Ranskaan, sen asukkaat ovat kuitenkin korsikalaisia – eivät ranskalaisia.

Tämä tarkoittaa sitä, että kunhan vierailija käyttää maalaisjärkeä eli kysyy lupaa ja on kohtelias, isännät ovat vastavuoroisesti yhtä kohteliaita ja ymmärtäväisiä. Kannattaa myös muistaa se, että etenkin Korsikan vuoristossa elävillä miehillä on oma lakinsa. Sitä kannattaa kunnioittaa. Lähes jokaisesta korsikalaismaasturista löytyy jonkinlainen luodikko: paikalliset ovat innokkaita metsämiehiä.

Helpoimmalla pääsee etsiytymällä osaavaan porukkaan. Korsikalta löytyy useampikin yritys, joka harjoittaa elinkeinonaan maastosafareita. Google auttaa niiden löytämisessä. Ja kun kontakti on luotu, ranskankielen taito on hyvä apu itsensä ymmärtämiseksi tekemisessä. Kaikki ranskaa puhuvathan tietävät, että se on maailman kielistä ainoa tarpeellinen.

Luonnon armoilla

Ja kun luonnossa liikutaan, liikutaan sen ehdoilla. Keskikesällä Korsika on paitsi paahtavan kuuma myös rutikuiva saari. Vettä on syytä varata reilusti mukaan autoon. Ja palovaroitussuosituksia kannattaa luonnollisesti noudattaa. Leiriytyminen on onneksi vielä melko vapaata, joskin mielensäpahoittajia on nykyään joka paikassa paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Toki Korsikalla voi olla myös kosteaa. Kun saarella sataa, silloin sataa usein kunnolla. Tällä on luonnollisesti suora syy ja seuraus siihen, miten ja missä kaikkialla pystyy enää ajamaan. Vuoristopuroista tulee nopeasti vuoristovirtoja. Hiekkaperäinen maa muuttuu samalla mudaksi.
Ja kun kallioisessa maastossa edetään, rengasrikkoihin kannattaa varautua, vaikka olisi kuinka varovainen. Etenkin korkeammalla vuoristossa kivet ovat usein suorastaan ilkeän teräväreunaisia.

Hyvää ruokaa ja juomaa

Maastossa liikuttaessa tulee usein evästeltyä, mutta pikkukylissä on riittävästi vierailemisen arvoisia ravintoloita. Ruoka on etenkin vuoristossa yksinkertaista, itse tehtyä ja erinomaista.

Villisikoja on saarella runsaasti, ja pyssyt paukkuvat jatkuvasti eli tuoretta sikaa löytyy aina pöydästä. Ja melkein kellarista kuin kellarista löytyy villisikasalamia roikkumassa. Isäntä myös loukkaantuu, jos vieras ei jaksa syödä puolikasta villisikaa yksin. Eikä punaviinilasiin kannata sylkeä.

Ja juustojen ystäville Korsika on myös omanlaisensa paratiisi. Muut pitäköön kiinni nenästään. Ja digestiiviksi vuoriston miehillä on yleensä omat itse poltetut tuliliemensä.

Lisätietoa reiteistä löytyy mm. oheiselta sivustolta https://www.wikiloc.com/trails/offroading/france/corsica Ja kun autossa istuminen kyllästyttää, Korsika tarjoaa myös runsaasti vaeltamisen arvoisia polkuja. Saaren halki kulkee mm. kuuluisa GR 20 -reitti.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola