”On tämä sellainen addiktio…” – Raimo Kaisanlahti on 20 vuoden aikana missannut vain kerran Suomen MM-rallin

Vuonna 1998 alkanut ralliharrastus on merkinnyt Raimo Kaisanlahdelle paljon. Kotimaisen SM-sarjan ajamisen jälkeen veri on vetänyt kerta toisensa jälkeen Suomen MM-ralliin, johon mies starttaa tänäkin vuonna iloisena harrastajakuljettajana.

Rallin vaatimat rahasummat ovat syöneet monen harrastajan mahdollisuuksia osallistua kauden kotimaiseen kohokohtaan Secto Rally Finlandiin. Osallistuminen maksaa rutkasti – osallistui sitten minkä luokan autolla hyvänsä.

Siitä huolimatta tänäkin vuonna viivalla nähdään kaikkiaan 80 autokuntaa, joista karkeasti kolmasosa on Raimo Kaisanlahden kaltaisia harrastajia, ilman tavoitetta tienata lajista elantonsa.

-Vain yksi on jäänyt välistä vuoden 2005 jälkeen, kun loukkaannuin Kouvolan SM-rallissa vuonna 2012. Silloin osuin nuottivirheen vuoksi ojassa olevaan jykevään kantoon, pamaus oli valtava. Myöhemmin katsottiin datasta, että se tapahtui 119 km/h nopeudesta. Selkä meni ja olin pari viikkoa sairaalassa sen vuoksi. Ei kuitenkaan pelottanut, joten seuraavana vuonna ajoin jälleen, muistelee Kaisanlahti.

Kun on kertaalleen kokenut vauhdin huumaa ralliautossa, ei paluuta ole edes ikävämpien kokemusten jälkeen.

-Ei tästä harrastuksesta pääse eroon. Niin kauan ajetaan kuin rahat riittävät. On tämä sellainen sairaus.

Omin avuin

Työelämän vastapainona Kaisanlahti alkoi kokeilla rallin ajamista jo liki kolme vuosikymmentä sitten.

-Olin ensimmäistä kertaa katsomassa rallia Suomen MM-rallissa 1997 ja näin Juha Kankkusen hurjan vauhdin. Siitä sain kipinän, ja sitten yksi kaveri sanoi tietävänsä myynnissä olevan ralliauton, Toyota Corolla GT:n, jonka sitten ostin 1998. Harrastus sai siitä alkunsa, vaikka ajaminen takavetoisella ei oikein sujunut.

Alussa pääpaino oli pienemmissä ralleissa, mutta suurimman mielihyvän sai ajamalla samassa kilpailussa kansainvälisten rallitähtien seurassa.

-Ajoin aluksi kuusi, seitsemän SM-rallia. Nyt olen viimeisimmät kymmenen vuotta ajanut enää vain Jyväskylän. Etuvetoisella VW Pololla meni hyvin. Ajoin sillä jopa jonkin erikoiskokeen pohjat omassa luokassani.  Paras sijoitukseni oli toinen - sellaisena vuonna, kun vastaavia autoja oli viivalla toistakymmentä.

Niin paljoa ei Kaisanlahdella ole ollut halua tai aikaa, että vuosittaisten osallistumisensa välissä kehittäisi omaa tekemistään. Se ei ole kuitenkaan estänyt ajovarmuuden parantumista.

-Pitäisi harjoitella, mutta sitä en ole tehnyt. En ole sillä tavalla paneutunut ralliin, eikä mentoria ole ollut. Omin avuin on menty eteenpäin, ja nyt voin sanoa osaavani jollain tavalla.

Parin aiemman kokeilun jälkeen Kaisanlahti löysi Ford Fiestasta oivan menopelin MM-rallireitille.

-Polon jälkeen tuli 1,6-litrainen Fiesta, jolla kilpailin. Olen joitain vuosia ajanut tällä nykyisellä etuvetoisella, kolmipyttyisellä Fiestalla. Polo oli oma auto, nykyisin olen vuokrannut auton KMS Racingilta. Ei olisi enää järkeä omistaa autoa, kun ajaa vain kerran vuodessa.

Kaisanlahti laskee osallistuneensa noin sataan ralliin. Kun aktiivinen työelämä matkatoimisto Turun Neva Toursin ohjaksissa muuttui koronan, ja myöhemmin Venäjän tilanteen vuoksi, työt loppuivat kuin seinään. Kotitalo Kemijärvellä on yhä pystyssä, ja vapaa-ajallaan Kaisanlahti suuntaa usein autonsa keulan kohti Lappia.

Ralliharrastuksen ja lisääntyneen vapaa-ajan lisäksi muutakin mukavaa mahtuu elämään.

-Minulla on perhe Pietarissa. Olen kymmenenkuukautisen vauvan isä – tämän ikäinen mies. Täytän 70 vuotta pian Suomen MM-rallin jälkeen, iloitsee Kaisanlahti.

Adrenaliini koukuttaa

Harrastukseen käytetty rahamäärä on kohtuullisen suuri, mutta sillä saatu nautinto rahassa mittaamatonta.

-Yritystoiminnasta jäi ylimääräistä, mutta nyt on tosi vaikeaa. Ralliin käytetyillä rahoilla saisi monta ulkomaanmatkaa. Se on se adrenaliiniryöppy, joka koukuttaa. Se on jotain aivan käsittämätöntä. Sitä ei ymmärrä kuin ne, jotka ovat itse ajaneet rallia.

Kilpailu ja siihen valmistautuminen on myös harrastajakuljettajalle täyttä työtä. Autossa istumista kertyy, mutta se kuuluu asiaan. Kisapaikkakunnalla Jyväskylässä näkee jälleen lajin parista tutuiksi tulleita kasvoja.

-Se on mahtava viikko, eräänlainen ulospääsy stressistä. Kotiovelta kun lähtee ja on takaisin, niin sillä välillä kertyy noin 4500 kilometriä.

Ensi vuonna edessä olisi 20. kerta Jyväskylässä, eikä Kaisanlahti aio jättää tasalukua täyttymättä.

Iän ja kokemuksen myötä ralliharrastukseen on löytynyt reipas tekemisen meininki ja nautinto on kasvanut samaan tahtiin.

-Jos vain rahaa löytyy ja olen kunnossa, niin ajan silloinkin. Näin vanhempana olen malttanut kuunnella nuottia intensiivisemmin. Olen rauhoittunut alkuajoista. Muutamia varaslähtöjäkin mahtuu vuosiin, kun olen ollut niin hermostunut ja odottanut omaa lähtövuoroani. Nyt lähden erikoiskokeelle juuri silloin kun pitää, summaa Kaisanlahti.