Päivän kuva: tämä on automatkailun suola, yllättävät paikat ja hetket, jotka maalautuvat ikuisesti muistoihin

Autoloma, roadtrip. Tuntematon tie ja maisema. Matka, jonka tärkein syy ei edelleenkään ole välttämättä päämäärä vaan sinne vievä tie.

Auto ja tie. Klassinen yhdistelmä, johon yhdistyy arkiliikkumisen lisäksi myös unohtumattomia elämyksiä. Hetkiä, jotka saavat meidät lähtemään yhä uudestaan ja uudestaan seikkailemaan auton kanssa.

Kävimme piipahtamassa eteläisessä Englannissa puolentoista viikon verran, ja ajoimme siellä lukemattomia hienoja teitä, joiden varrelle osui upeita maisemia ja kyliä. Matka alleviivasi taas kerran sitä vapauden tunnetta, jota autoloma parhaimmillaan tarjoaa.

Kun matkan ohjelma ei ole suunniteltu turhan tarkasti, eikä edessä olevia kohteita ole googlattu kaikkia etukäteen, matkan suolana säilyy sen tarjoamat yllätykset. Hetket, joita satunnainen matkalainen ei osannut edes odottaa.

Kävimme matkan aikana muun muassa Cornwallissa, mutta myös monessa muussa paikassa; vähemmän tunnetussa, mutta aivan yhtä hienossa. Niistä kaikista lisää myöhemmin.

Suurimman elämyksen tarjosi hetki Devonissa, sen länsi- ja pohjoisosissa, Atlantin rannikolla. Olimme jättäneet aiemmin päivällä Cornwallin ja sen turistintäyteiset kohteet taaksemme, kun eteen aukesi upea jyrkkää rantaa seuraava tie.

Nousuvesi oli tuloillaan, aurinko oli laskemassa mereen, ja yksinäinen kalastaja kokeili onneaan muuten autiolla rannalla lähellä pientä Lynmouthin kylää, josta emme olleet koskaan edes kuulleet. Hetkessä oli oma hieno taikansa.

Oli pakko nipistää itseään.

Ja tuo taika jatkui vielä lähes kaksi tuntia. Kun Cornwallissa oli paikoitellen lähes ruuhkaa, meitä Lynmouthista kohti Bridgwateria vievät pikkutiet olivat lähes autioita. Autoja tuli illan hämärtyessä vastaan reilun 60 kilometrin matkalla vain muutama.