Parivertailu: Honda CR-V ja Toyota RAV4 – kuinka paljon hybridit kuluttavat?

Testipäiväkirja hybridien kulutus — Erilaisia Land Rover Defendereitä Porvoon edustalla.

Moottorin parivertailun kulutusmittaukset hämmästyttivät: Honda CR-V ja Toyota RAV4 ylsivät erilaisista tekniikoistaan huolimatta miltei samaan lopputulokseen.

Kuten olemme aiemmin kertoneet, tuorein Moottorin parivertailu keskittyy kahteen tutunnimiseen, mutta täysin uudistuneeseen katumaasturiin.

Sekä Toyota RAV4 että nyt myös Honda CR-V ovat tarjolla hybridimalleina, joten oli luonnollista asettaa vastakkain juuri nämä versiot.

Teimme autoille perusteelliset polttonesteen kulutusmittaukset selvittääksemme, miten varsin toisenlaisilla tavoilla toteutetut hybridijärjestelmät käytännössä toimivat. Teknisiä eroja selvitettiin yksityiskohtaisesti erillisessä jutussa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Teoriasta käytäntöön

Lähtökohta eli virallinen WLTP-kulutusmittausnormi ei luvannut Hondalle hyvää, sillä yhdistetyksi kulutukseksi ilmoitetaan peräti 1,2 litraa korkeampi lukema sataa kilometriä kohden (CR-V: 6,9 l/100 km vastaan RAV4: 5,7 l/100 km).

Käytännössä Hondan sähkömoottori kuitenkin osallistuu liikuttamiseen varsin tehokkaasti, sillä kulutus asettui sekä maantie- että kaupunkilenkeillämme tuntuvasti lähemmäksi Toyotaa – vaikka aivan samaan piheyteen CR-V Hybrid ei yltänytkään.

Vakioidulla maantielenkillämme, jonka keskinopeus oli 79 km/h, Toyota vei vielä melko selvästi vähemmän: kulutus asettui tasan kuuteen litraan sadalla, kun Honda hörppi identtisessä ajossa menolientä neljä desiä enemmän.

Kulutus ei kasva

Kaupunkilenkillä – keskinopeudella 30 km/h – erot olivatkin sitten jo miltei olemattomat. Nyt RAV4 kulutti 6,1 l/100 km, ja Honda pääsi miltei tappituntumaan 6,2 litran tuloksellaan.

Samalla todistettiin jo aiemmin havaitsemamme hybridien erikoisuus, joka on urbaania autonkäyttäjää ajatellen yksiselitteisen positiivinen asia: näiden autojen kulutus ei käytännössä lainkaan kasva, kun maantieajo muuttuu kaupunkisukkuloinniksi.

Kummankin kulutusta voi siis kehua alhaiseksi, varsinkin kaupunkiajossa, missä hiljaa hissutellen pääsee etenemään lyhytaikaisesti jopa pelkän sähkömoottorin voimin – ja sitä kautta saavuttamaan vieläkin pienempiä kulutuslukemia.

Testiryhmämme mielipide, jonka mukaan oikeastaan vasta nyt näitä autoja voi aidosti kutsua citymaastureiksi, puhuu puolestaan. Havaitsimme toki runsaasti muitakin kehittyneitä kohteita; niistä lisää Moottorin numerossa 5/2019, joka on myynnissä sähköisenä versiona Lehtiluukussa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus