Pohjois-Makedonia: uusi nimi, uudet kujeet

Balkanin sydänmailla makaava pieni kahden miljoonan asukkaan Pohjois-Makedonia etsii identiteettiään ja uusia turistivirtoja naapureidensa puristuksissa.

Kuten myös muut entisen Jugoslavian maat, myös Pohjois-Makedonia on käynyt läpi omat kasvukipunsa. Maa irtautui Jugoslaviasta vuonna 1991 ilman sotaa, mutta myöhemmin etniset eripuraisuudet johtivat veritekoihin ja veivät nuoren maan sisällissodan kynnykselle.

Nyt nuo ajat ovat kuitenkin lähihistoriaa. Sopu on löytynyt – ainakin osittain, ja Pohjois-Makendonia suunnistaa yhteisvoimin kohti EU:ta. Nato-jäsen se on jo.

Pohjois-Makedonian asukkaista valtaosa on makedonialaisia, mutta maassa on myös erittäin iso puolen miljoonan asukkaan albaanivähemmistö. Muut isommat vähemmistöt ovat turkkilaiset, romanit ja serbit. Virallinen kieli on makedonia, ja epävirallisiksi vähemmistökieliksi tunnustetaan albania, turkki, Balkanin romani, serbia, bosnia ja aromania. Tämä on Balkania parhaimmillaan, maistuva sekoitus monenlaisia kulttuureja. Se näkyy ja heijastuu kaikkialle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Missäs se Etelä-Makedonia on?

Ei nimi miestä pahenna, sanotaan. Sama koskee myös maihin. Pohjoinen tosin viittaa aina suoraan jotenkin vähemmän kiinnostavaan turistikohteeseen kuin eteläinen. Makedonia viittaa puolestaan luontevasti antiikin ajan Kreikkaan, joskin noista muinaisista Makedonian alueista suuri osa kuuluu yhä Kreikalle ja samaa nimeä käyttävään maakuntaan. Siksi on ymmärrettävää, ettei Kreikassa katsottu uuden valtion nimeä ihan hymyssä suin.

Nimestä kiisteltiin vuoteen 2018 asti. Ja kreikkalaisia tyydyttävästi nimi on nyt Pohjois-Makedonia. Sitä ennenhän maan nimi oli entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia eli lyhennehirviö ETJM: englanniksi FYROM eli former Yugoslav Republic of Macedonia. Ei ihme, että makedonialaiset itse kutsuvat maataan yksinkertaisesti yhä Makedoniaksi.

Vesi vetää tännekin

Pohjois-Makedonia on Kosovon ohella ainoa Balkanin maista ilman meriyhteyttä. Tämä rajoittaa tietysti turismia jonkin verran, kun ei pääse polskuttelemaan Välimeressä. Silti turistit ovat iso osa maan taloudelle alati kasvavaa ja tärkeää kassavirtaa. Pääosa turisteista tulee vielä turkkilaisista, Pohjois-Makedonian naapurimaista sekä tunnetusti halvan leivän perässä juoksevista saksalaisista. Länsimaisten turistien määrä on kuitenkin jatkuvassa kasvussa, ja näiden etunenessä ovat nuoret rinkkaselkäiset matkalaiset. Perheellisiä Pohjois-Makedonia ei vielä varsinaisesti vedä.

Pääkaupunki Skopje kiinnostaa jonkin verran, mutta suosituimmat turistikohteet löytyvät luonnon keskeltä. Se on alueen vetovoima laajemmalti koko Balkanin alueella. Etenkin maan pohjoisosien luonnonpuistot sekä maan suurimmat järvet, Ohrid, Suuri ja Pieni Préspa sekä Mavrovo, vetävät turisteja. Järvien rannoilta löytyy myös riittävästi kauniita paikkoja ottaa ne selfiet.

Ohridin rannalta löytyy myös samaa nimeä kantava kaupunki, joka on Unescon listoilla. Se oli kaupunki jo Filippos Toisen eli Aleksanteri Suuren isän hallintokaudella. Mielenkiintoinen ja pitkä historia on toinen iso teema Balkanilla, kunhan siihen jaksaa vain perehtyä.

Matka on aina matkan arvoinen

Lukuisten järvien lisäksi yksi suosituimpia matkakohteita Pohjois-Makedoniassa on Treska-joen varrella sijaitseva Matka-kanjoni vain kivenheiton päässä Skopjesta.

Sieltä löytyvät myös Vrelon luolat. Toinen isommista luolista sijaitsee pienen maanalaisen järven päällä – ja toinen sen alla. Jotkut väittävät, että vedenalainen luola yltäisi jopa yli 500 metrin syvyyteen. Toistaiseksi syvin mitattu kohta on 212 metrin syvyydessä.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: Visit Macedonia ja Wikipedia

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy