Senegalin luonnonihme – Sine Saloum

Suistoalue läntisen Afrikan Senegalissa on luonnonystävän toivekohde.

Sine Saloumin suistoalue läntisen Afrikan Senegalissa on luonnonystävän toivekohde. Saloum on 104 kilometrinen joki Senegalissa, joka luo otollisen kasvuympäristön rehevälle mangrovekasvistolle – ja kodin rikkaalle ja ainutkertaisele eläimistölle.

Joki tarkoittaa myös laajaa suistoaluetta, joka on nykyisin kansallispuisto ja on ollut vuodesta 2011 Unescon maailmanperintökohde.

Alueen linnusto on erityisen rikas, onhan suisto otollinen lintujen pesintäalue. Joen halkomalla alueella elää apinoita ja krokotiileja, kalasto on runsas ja äyriäisiä on monenlaisia. Lintuja on monilukuisesti, etenkin kahlaajia.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Elämys puussa

Jos haluaa nauttia huikaisevista näkymistä kuten auringonlaskuista jokisuistossa, on Les Palétuviersin hotellialue aivan ehdoton yöpymispaikka. Ja jos haluaa yöpyä erityisen ikimuistoisesti, kannattaa varata yösija puusta!

Puurakenteinen ja teräskehikolla vankistettu puumaja sijaitsee seitsemän metrin korkeudella vankan apinanleipäpuun oksistossa.

Pelkistetyn tyylikkäästi sisutetusta kahden hengen huoneistosta avautuvat näkymät salpaavat hengen. Terassitasolla on mukava istuskella iltaa, ja jos malttaa olla enempiä ääntelemättä, tulevat monet varovaisetkin puuston kätköissä viihtyvät linnut varsin likelle.

Puuhuoneita on vain yksi, muut Les Palétuviersin hotellialueen huoneistot sijaitsevat maan tasalla, tyylikkäitä nekin.

Aamu saa, ja apinat syödäkseen

Nousu- ja laskuvesi aiheuttavat sen, että joen ranta tarkoittaa alavaa lietemaata, joka on vedenpinnan vaihtelujen vuoksi alati kosteaa. Tällaisella marskimaalla elää monenlaisia nilviäisiä ja niveljalkaisia kuten erilaisia rapuja.

Apinat tulevat appeelle veden väistyttyä tasaiselta rantavyöhykkeeltä. Niiden touhuilua on hauska seurailla aamutuimaan. Mutaisessa upottavassa maassa on siellä tällä koloja, joiden suojiin ravut ovat vetäytyneet. Ja hyvä niin, sillä läheisissä puskissa väijyvät nälkäiset apinat pistävät ravut poskeensa jos vain saavat ne kiinni.

Apinoiden lähelle pääsee rauhallisesti etenemällä ja tämän tästä paikoilleen jähmettymällä, ja tarkkailu luonnistuu vellovassa lietteessä rämpimättä Les Palétuviersin pitkältä laiturilta.

Kalastajien valtakuntaa

Saloum sivuhaaroineen tarjoaa paikallisille kalastajille antejaan. Rannalle ystäviensä kanssa tullut kalamies Ansu Saine kaivaa pitkät ja vahvat vavat esiin. Siten täytyy kantaa moottori noin 30 metrin päässä odottavalle veneelle. Nousu- ja laskuvesi jättävät kovan rantaviivan ja vesirajan väliin 30–40 metriä leveän kaistaleen jättömaata.

Kalastus ei kuitenkaan välttämättä riitä ainoaksi ammatiksi ja elättäjäksi. Lamin Sanneh, 32, on monen muun senegalilaisen tavoin toimen mies ja monessa mukana. Sanneh on kalastaja, mutta hän myös vie matkailijoita kookkaalla jokiveneellään risteilyille. Veneeseen mahtuu 15 matkailijaa.

Entinen jalkapalloilija toimii myös paikallisten futisnuorten valmentajana. Kuvaavaa olosuhteille on, että Sanneh kertoo jalkapalloista olevan huutava pula. Naapurikylillä ei voi välttämättä olla samaan aikaan omia futismatseja, kylät kun lainaavat palloja toisilleen.

Sanneh kertoo, että joesta nousee kookkaita barrakudia, jopa yli puolitoistametrisiä vonkaleita. Vakuudeksi Sannehilla on näyttää kuvaa kännykästä, joten tarina on totta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Elämyksellistä ja ylellistä

Saloum rannan tuntumassa Toubacoutassa sijaitseva Les Palétuviers -hotelli on Senegalin kuuluimpia. Tänne tulevat ne luonnonystävät, joilla on myös varaa. Hotelli on ylellinen ja mutta myös ekoystävällinen.

Allasalue, ravintola ja yleiset oleskelutilat ovat tehty tyylikkäästi. Afrikkalaisia puuveistoksia on siellä täällä paikallisväriä tuomassa.

Hotellinjohtaja kertoo asiakkaita käyvän paljon Ranskasta, Englannista, Belgiasta, Yhdysvalloista ja Skandinaviasta – etenkin Ruotsista. Osa vieraista viipyy vain muutaman päivän, useimmat viikon tai kaksi ja jotkut – etenkin eläkeläisikäiset matkailijat – kuukaudenkin.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Hannu Sääskilahti