Tällainen on Panssarimuseon uusi neuvostovaunu, jonka saaminen Suomeen oli vuosikymmenten ajan mahdotonta

Parolan Panssarimuseon uusi vetonaula on IS-2 -panssarivaunu. Moottori kävi paikalla katsomassa järeää neuvostovaunua, jollaiset Suomi torjui jatkosodan ratkaisutaisteluissa kesällä 1944.

Parolassa sijaitseva Panssarimuseo sai viime viikolla merkittävää täydennystä kalustoonsa, kun kauan odotettu panssarivaunu saapui museon pihaan. Museon uusi vetonaula tulee olemaan neuvostopanssarivaunu IS-2, josta myös Moottori kertoi maaliskuun alussa.

IS-2 on toisen maailmansodan loppupuolella debytoinut neuvostopanssarivaunu, joka edusti puna-armeijan moderneinta ja järeintä vaunukalustoa. Neuvostoliitto käytti IS-2-kalustoa Suomea vastaan Kannaksella kesällä 1944 suurhyökkäyksen aikana.

IS-2 tuli Tšekeistä, vaihdossa meni ”Sturmi”

Suomeen IS-2 saapui viimein maanantaina 23.3.2026 ja sotahistoriallinen lasti purettiin Parolassa varhain seuraavana päivänä. Operaation kuljetuksista vastasi Tšekin puolustusvoimat.

IS-2 saatiin Suomeen eräänlaisena vaihtokauppana Sotamuseon ja Tšekin tasavallan Prahan sotahistoriallisen instituutin välillä. Vaihdossa Tšekkeihin päin lähti Sotamuseon omistama ja Panssarimuseolla vähän aikaa sijoitettuna ollut saksalainen Sturmgeschütz III -rynnäkkötykki.

”Sturmin” luovuttaminen vaihdossa pois ei juurikaan kirpaise, sillä vaunuja jää yhden poistumisesta huolimatta maahamme yhä ”yllin kyllin”. Pelkästään Hattulassa Panssarimuseolta ja Panssariprikaatilta löytyy yhteensä lähes kymmenen Sturmia. Lisäksi samaisia rynnäkkötykkejä löytyy myös mm. Hämeenlinnasta, Haminasta, Oulusta ja Lappeenrannasta.

Tällä järjestelyllä Suomeen saatiin viimeinkin neuvostopanssarivaunu, joka on jo vuosikymmenet puuttunut tyystin maamme sotilasmuseoiden kokoelmista.

”Kun aloitin Sotamuseolla yli kaksikymmentä vuotta sitten, kyselin tämän neuvostopanssarin perään. Silloin IS-2:n saaminen Suomeen oli mahdotonta. On upea asia, että viimein vaunu saadaan kokoelmiimme ja sijoitettua Panssarimuseolle”, Sotamuseon johtaja Harri Huusko muistelee.

Toisen maailmansodan loppuvuosien vaunu

IS-2:n historia alkaa vuonna 1942, kun Neuvostoliitossa alettiin nähdä tarvetta KV-1 -vaunun seuraajalle. Niin ikään järeä KV-1 oli syntynyt juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista ja se sai nimen Neuvostoliiton puolustusministeri Kliment Vorošilovin mukaan.

Sodan edetessä KV-1 koettiin kuitenkin Neuvostoliitossa turhan kalliiksi valmistaa, samalla kun vaunujen 76 millimetrin tykki kävi sekin alitehoiseksi uusimpia saksalaisia Tiger-vaunuja vastaan.

KV-1:n seuraajaa etsiessä Neuvostoliitossa kehitettiin monia erilaisia prototyyppejä ja välivaiheita, kuten KV-13, KV-1S, KV-85, IS-85 ja IS-1. Merkittävin ero syntyi kuitenkin keväällä 1943, kun kokeilumallien 76 ja 85 millimetrin tykit korvattiin voimakkaammalla 122 millimetrin tykillä. Uusimman version suunnittelu ja prototyypin testaus saatiin tehtyä syksyyn 1943 mennessä.

Sotavarusteeksi uusi vaunu saatiin hyväksytettyä 31.10.1943. Uuden vaunun nimi tuotti kuitenkin hieman päänvaivaa. Vorošilovin maine oli kokenut Neuvostoliitossa rajuja kolhuja talvisodan myötä, joten seuraajavaunu nimettiin itse isä aurinkoisen eli Josif Stalinin mukaan. Venäjäksi Josif taipuu muotoon Iosif, jonka takia uuden vaunun nimeksi tuli IS-2.

Sarjatuotanto saatiin käyntiin Tsehaljabinskin Kirovin tehtaalla joulukuussa 1943, jolloin valmistui ensimmäiset 35 vaunua. Sittemmin vaunua valmistettiin toisen maailmansodan päättymiseen asti yhteensä 4 392 yksilön verran. Näistä vain noin parikymmentä on selvinnyt ehjänä näihin päiviin saakka.

Nähtiin tositoimissa myös Suomessa

IS-2 -vaunua nähtiin myös Suomessa jatkosodan aikana. Uudet vaunut ehtivät pienissä määrin Karjalankannakselle kesän 1944 taisteluihin. Lukumäärältään IS-2 -vaunuja oli kuitenkin jatkosodan taisteluissa selvästi T-34 eli ”Sotkia” vähemmän.

Kaikesta huolimatta Kannaksella taisteli kaksi puna-armeijan yksikköä, jotka käyttivät IS-2 -vaunuja: 26. ja 27. Erillinen Kaartin Läpimurtopanssarirykmentti toimivat molemmat nimensä mukaisesti taistelujen kärjessä, hakien läpimurtoja vihollisen puolustuslinjoista.

Raskaat taistelut suomalaisten puolustuslinjoja vastaan aiheuttivat sen, että enin osa IS-2-vaunuja käyttäneiden rykmenttien vahvuudesta menetettiin kesällä 1944. Suomalaiset kykenivät tuhoamaan taisteluissa useammankin IS-2:n, mutta varsinaiseksi sotasaaliiksi niitä ei kyetty saamaan. Raskas, taistelukunnossa 46 tonnin vaunu oli yksinkertaisesti liian raskas evakuoitavaksi.

Kunnostuksen kautta näyttelyyn

Panssarimuseoon saapuneen IS-2:n historia on hyvin tiedossa. Se on järjestyksessään 93. valmistettu kyseisen tyypin panssarivaunu. Kyseinen vaunu ei ole kuitenkaan taistellut jatkosodan rintamilla, vaan tämän vaunun taisteluhistoria löytyy Ukrainan rintamalta.

Tällä hetkellä IS-2 -vaunua kunnostetaan Panssarimuseolla. Tarkoitus on muuttaa vaunu enemmän Karjalankannaksella kesällä 1944 nähtyyn ulkoasuun, minkä vuoksi esimerkiksi vaunun sivuilta löytyvät lisäpolttoainesäiliöt poistetaan.

Yleisö pääsee tutustumaan vaunuun Parolan Panssarimuseossa keväällä aukeavassa Murskattua neuvostorautaa – Panssarintorjuntaa kesällä 1944 -näyttelyssä.

Näyttelyn aukenemista odotellessa historiannälkäiset voivat tankata IS-2 -tietämystään myös Panssarimuseolla järjestettävällä luennolla. DI Esa Muikku luennoi museolla 7.4.2026 kello 18 aiheesta nimeltä IS-2:n kehityshistoria ja käyttö Suomen rintamalla kesällä 1944.