Terävähampainen jyrsijä kalusi auton johtosarjan ja sisäosia – vakuutusyhtiö ei korvannut lähes 6 000 euron korjauskustannuksia

Vakuutusyhtiön asiakas joutui hakemaan vakuutusyhtiön päätökseen muutosta ensin vakuutusyhtiöstä ja lopulta vakuutuslautakunnasta.

Jokin jyrsijä, hiiri tai muu terävähampainen eläin iski autoon. Auton omistaja havaitsi jyrsijän tuhot, kun se löysi vaaleaa silppua auton lattialta. Auton omistaja huomasi vauriot, kun hän kävi hakemassa auton teollisuushallista, jossa auto oli ollut säilytyksessä. Vaalea silppu oli peräisin auton penkeistä. Jyrsijä, todennäköisesti hiiri oli kalunnut auton johtosarjan pilalle, vaurioittanut ajoneuvon tuuletusritilää, takakontin osia sekä auton istuinta.

Auton omistaja lähti hakemaan asiassa korvausta vakuutusyhtiöstä, josta hän oli ottanut autolle vakuutuksen. Asiakas vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan auton korkeiksi, lähes 6 000 euroon nousseita korjauskustannuksia. Asiakkaan vaatima korvaus oli tarkalleen ottaen 5 695,31 euroa.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvauksesta

Vakuutusyhtiö ei myöntänytkään korvausta. Sen päätöksen mukaan kysymyksessä oli vakuutuksen rajoitusehdossa tarkoitettu eläimen aiheuttama vahinko. Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaan ottaman vakuutuksen rajoitusehdoissa ei ole mitenkään erikseen eritelty minkälaisesta  eläimestä, kotieläimestä vai muusta eläimesestä on kysymys, tai sitä, mitä kautta eläin on autoon päässyt.

Vakuutusyhtiön mukaan ainoa poikkeus, milloin eläimestä aiheutunut seurannaisvahinko olisi voitu korvata, on, että kyseessä olisi korvattava vahinkotapahtuma kuten törmäys, jonka seurauksena esimerkiksi koira aiheuttaisi lisävaurioita ajoneuvoon. Vakuutusyhtiön mukaan yhtiön myöntämä kolarointivakuutus korvaa iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. 

– Yleisellä elämänkokemuksella arvioitaessa ei jyrsijän tunkeutumista autoon voida pitää tällaisena syynä, vakuutusyhtiö totesi vastineessaan.

Vakuutusyhtiö katsoi, että hiirien aiheuttamat vahingot eivät ole aiheutuneet mistään törmäysvakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta tai mistään muustakaan vakuutusehdoissa mainituista korvattavista vahinkotapahtumista ja näin ollen se ei korvannut jyrsijän aiheuttamia tuhoja asiakkaalleen.

Ensin muutoksenhakumenettelyn kautta

Asiakas ei tyytynyt vakuutusyhtiön vastaukseen. Se haki päätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. 

Runsas kaksi kuukautta vahingon havaitsemisen jälkeen vakuutusyhtiö antoi uuden päätöksen asiakkaan muutoksenhakuun. Päätös oli tälläkin kertaa kielteinen. Vakuutusyhtiö oli katsonut, että vakuutusehtojen rajoitusehto ei ole millään tavalla epäselvä.

Asiakas valitti vakuutusyhtiön antamasta päätöksestä vakuutuslautakuntaan. Vakuutuslautakunta toimii riippumattoman Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen yhteydessä ja sen tehtävänä on antaa riippumattomia suositusratkaisuja vakuutusyhtiön ja sen asiakkaan riita-asioissa. Lautakunta ei voi käsitellä lakisääteistä vakuutusta koskevaa asiaa, vaan se käsittelee vain vapaaehtoista vakuutusta koskevia asioita.

Asiakas totesi valituksessaan, että vakuutusyhtiön myöntämästä kolarivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle iskusta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Asiakkaan mukaan vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut ajoneuvossa olleesta eläimestä, ellei vahinko ole tapahtumien välitön seuraus. 

Asiakas katsoo, että kolarivakuutuksen korvausvelvollisuuden ja vakuutusehtojen kohdissa mainittujen tapahtumien välittömän seurauksen sisältöä on pidetty vakuutusyhtiönkin puolelta erittäin tulkinnanvaraisena. Tätä asiakas perustelee sillä, että vakuutusehtoihin on erikseen otettu hyvin yksityiskohtaiset maininnat siitä, mikä ei ole "vakuutusehtojen kohdissa 3.1–3.7 mainittujen tapahtumien välitön seuraus". 

Asiakas toteaa, että nämä edellä mainitut maininnat koskevat esimerkiksi vahinkoja, jotka aiheutuvat väärän tai virheellisen polttoaineen tai muun nesteen lisäämisestä tai käytöstä tai laittamisesta väärään paikkaan, jään tai lumen painosta, pakkasesta, sateesta tai kuumuudesta taikka hitaasti kehittyvistä tapahtumista. Asiakkaan mielestä edellä mainituista korvausvastuun rajoituksista voidaan kiistattomasti päätellä, että vakuutusyhtiö on katsonut mahdolliseksi tulkinnan, jonka mukaan yllä mainitut toimet voivat olla "vakuutusehtojen kohdissa 3.1–3.7 mainittujen tapahtumien välitön seuraus" ja siksi vakuutusyhtiö on sulkenut ne nimenomaisesti pois korvausvelvollisuuden piiristä.

Asiakas toteaa valituksessaan, että hänen vahinkotapauksessaan on kysymys villin jyrsijän äkillisesti ja ulkoapäin tapahtuneesta tunkeutumisesta autoon sekä siihen liittyvästä auton vahingoittumisesta aiheutunut esinevahinko, joka on vakuutusehtojen kohdissa 3.1–3.7 mainittujen tapahtumien välitön seuraus.

Epäselvät sopimusehdot ehtojen laatijan vahinko

Asiakas toteaa myös valituksessaan, että vakuutusehdoissa on vakuutuksen korvauspiiristä rajattu pois ainoastaan autossa olleen eläimen aiheuttamat vahingot. Asiakkaan mukaan tällä on tarkoitettu katsottavan ihmisen autoon jättämän eläimen aiheuttamia vahinkoja eikä missään tapauksessa autoon äkillisesti ja yllättäen tunkeutuneen villin eläimen aiheuttamia vahinkoja. Asiakaan mukaan epäselviä sopimusehtoja on tulkittava ehtojen laatijan vahingoksi. Vakuutuksen rajoitusehtoja on myös tulkittava suppeasti.

Vakuutusyhtiön vastauksessa vakuutuslautakunnalle todetaan, että vakuutusyhtiön korvausratkaisu on ollut oikea ja vakuutusehtojen mukainen.

Vakuutuslautakunnan mukaan asiassa oli tärkeää arvioida se, onko kysymyksessä ollut vakuutusehtojen perusteella korvattavaksi tuleva vakuutustapahtuma.

Vakuutuslautakunta toteaa ratkaisusuosituksessaan, että sovellettavien vakuutusehtojen, eli autovakuutusehtojen mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka vakuutuksen kohteelle on aiheutunut iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Kysessä olevan vakuutusyhtiön kolarointivakuutuksesta ei sen sijaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut ajoneuvossa olleesta eläimestä, ellei vahinko ole kohdissa 3.1–3.7 mainittujen tapahtumien välitön seuraus.

Riidatonta: jyrsijä tunkeutunut autoon

Vakuutuslautakunnan mukaan asiassa on riidatonta se, että ajoneuvoon on tunkeutunut ja ajoneuvolle on aiheuttanut vahinkoa hiiri tai muu jyrsijä. Lisäksi vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksen rajoitusehtojen mukaan ajoneuvossa olleesta eläimestä aiheutunutta vahinkoa ei korvata, ellei vahinko ole kohdissa 3.1–3.7 mainittujen tapahtumien välitön seuraus. Ehtokohdat 3.1–3.7 koskevat kolarointi-, hirvivahinko-, eläintörmäys-, palo-, varkaus-, ilkivalta- ja luonnonilmiövakuutusta.

Lautakunta on saanut sellaisen käsityksen, että vakuutuksen ottaja katsoo, että vakuutusehtojen perusteella on pääteltävissä, että kolarointivakuutuksen vakuutusehdoissa määritetyt tilanteet voisivat ilman nimenomaista mainintaa täyttää edellytyksen ehtokohtien 3.1–3.7 välittömästä seurauksesta. 

Koska jyrsijän aiheuttamia vahinkoja ei ole vakuutuksen rajoitusehdon listauksessa erikseen mainittu, ei vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehtoa voisi asiakkaan mukaan näin ollen tapaukseen soveltaa. Tältä osin vakuutuslautakunta katsoo, toisin kuin asiakas esittää, ettei kolarointivakuutuksen rajoitusehtojen perusteella ole tehtävissä sellaista johtopäätöstä, että rajoitusehtojen ulkopuolelle jääviä tapahtumia olisi suoraan tämän perusteella pidettävä ehdoissa tarkoitettuina ehtokohtien 3.1–3.7 välittöminä seurauksina.

Lautakunta myös toteaa ratkaisusuosituksessaan, että esillä olevassa asiassa ei ole kyse autovakuutuksen kohtien 3.2–3.6 korvaussäännösten mukaisista tilanteista. Vahingon korvattavuudesta kohdan 3.1 eli kolarointivakuutuksen osalta lausutaan jäljempänä erikseen. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että tuolta osin kyse ei ole eläimen aiheuttamaa vahinkoa koskevan rajoitusehdon poikkeussäännöksessä tarkoitetusta kohdassa 3.1 mainitun tapahtuman välittömästä seurauksesta vaan kolarointivakuutuksen korvaussäännöksen tulkinnasta.

Asiakas on valituksessaan lisäksi vedonnut siihen, että rajoitusehdolla tarkoitetaan ajoneuvoon jätettyä eläintä, eikä ajoneuvoon äkillisesti tunkeutuneen villin eläimen aiheuttamia vahinkoja. Tältä osin lautakunta toteaa, että sopimuksen tulkinnan lähtökohtana on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sanamuodon mukainen tulkinta. Rajoitusehtokohdan sanamuodon perusteella ehto on tulkittavissa siten, ettei sitä sovellettaessa ole merkitystä sillä, millä tavalla ja mikä eläin on päässyt ajoneuvoon, vaan rajoitus koskee laajasti kaikkia ajoneuvossa olleesta eläimestä aiheutuneita vahinkoja. Ehtoa näin tulkiten asiakkaan ajoneuvolle aiheutunutta vahinkoa ei tulisi korvata vakuutuksesta.

Lautakunta katsoo kuitenkin rajoitusehdon osalta mahdolliseksi myös sellaisen tulkinnan, että se koskee nimenomaan ajoneuvoon jätettyä eläintä, mutta ei ajoneuvoon ulkoapäin tunkeutunutta eläintä. Rajoitusehdon maininnan ajoneuvossa olleesta eläimestä voi katsoa viittaavan siihen, että eläimen tulee olla ajoneuvon sisällä jo silloin, kun vahinko on alkanut. Eläimen tunkeutuessa ajoneuvoon sen ulkopuolelta vahinko sen sijaan alkaa aiheutua jo siinä vaiheessa, kun eläin on vielä ajoneuvon ulkopuolella. Ottaen huomioon, että vakuutuksen rajoitusehtoa tulee tulkita suppeasti, lautakunta katsoo, että rajoitustehto, johon vakuutusyhtiön vetoaa, ei sovellu tähän tapaukseen.

Lautakunta yksimielinen asiassa

Vakuutuslautakunnan mukaan rajoitusehdon soveltamisen lisäksi asiassa on kysymys siitä, täyttääkö tapahtuma kolarointivakuutuksessa korvattavaksi määritellyn tapahtuman edellytykset. Vakuutusehtojen mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Tässä tapauksessa hiiret tai muut jyrsijät ovat ilmeisesti kohtuullisen lyhyen ajan sisällä tunkeutuneet ajoneuvoon sitä vahingoittamalla, vahingoittaen samassa yhteydessä myös ajoneuvon sisäosia.

Lautakunta siis toteaa ratkaisusuosituksessaan, ettei kolarointivakuutuksen korvaussäännöksessä ole tyhjentävästi määritetty korvauksen oikeuttavia tilanteita vaan korvattavien tapahtumien määritelmä on nimenomaisesti jätetty avoimeksi.

Arvioidessaan jyrsijöiden aiheuttaman vahingon korvattavuutta lautakunta painottaa korvaussäännöksen osalta sitä, että kyse on vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Kolarointivakuutuksen korvaussäännöksen toisen edellytyksen osalta, eli siitä, että kyse olisi iskun, törmäyksen tai putoamisen kaltaisesta syystä, lautakunta toteaa, ettei jyrsijöiden aiheuttamia vahinkoja voi pitää kolarointivakuutuksesta tyypillisesti korvattavina tapahtumina. 

Lautakunta kuitenkin katsoo, että puheena olevan tapauksen kaltaisissa lyhytaikaisissa olosuhteissa myös jyrsijän aiheuttaman vahingon voi katsoa rinnastuvan ehtokohdassa mainittuihin iskuun, törmäykseen ja putoamiseen ja että siinä siten on kyse ehdon tarkoittamasta muusta edellä mainittujen tapahtumien kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Näillä perusteilla lautakunta katsoo asiakkaan ajoneuvolle aiheutuneessa vahingossa olevan kyse kolarointivakuutuksesta korvattavasta tapahtumasta.

Vakuutuslautakunta suosittaa kyseisessä tapauksessa, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle ajoneuvon korjauskuluista vakuutusehtojen mukaisen korvauksen. Vakuutuslautakunnan antama päätös oli myös yksimielinen.

Vaikka vakuutuslautakunnan antamat ratkaisusuositukset sisältävät perustellun kannanoton käsitellystä asiasta, ne ovat suosituksia eikä niitä ole pakko panna täytäntöön. Vakuutusyhtiöt noudattavat kuitenkin lähes kaikissa vakuutuslautakunnan antamissa päätöksissä lautakunnan antamaa suositusta.

Lähde Fine, vakuutuslautakunta