Timo Salonen - mies, joka muutti rallin taloudellisen suunnan

Vuoden 1985 rallin maailmanmestari Timo Salonen on aina tiennyt arvonsa. Rohkea ulostulo reilut 40 vuotta sitten ropisee yhä nykykuljettajienkin laariin.

Ilman Timo Salosta ei olisi miljoonapalkkoja, eikä Salonen olisi ajanut kovinkaan pitkään ilman miljoonapalkkaa.

Tarina Salosen palkkaneuvotteluista Nissanin johtajien kanssa on legenda, jota 71-vuotias autokauppias muistelee yhä mielellään. Harvassa lajissa urheilijan palkkaus kokee yhtäkkiä kymmenkertaistumisen yhden puhehenkilön ansiosta, mutta Salonen tiesi, mistä puhui.

Autotehtaiden maksukykyä on turha epäillä, ja sillä kertaa vain sattui olemaan kuljettajan markkinat.

- Niin siinä kävi, vaikka yksi sopimus piti repiä päällikön edessä. Siinä oli pilkut väärässä paikassa, Salonen naurahtaa rentoon tyyliinsä.

Kukaan ei tiedä varmaksi, olisiko joku toinen MM-sarjan aktiivikuljettajista pystynyt vastaavaan karjaisuun. Todennäköisesti ei, jolloin ralli olisi voinut jäädä hyvinkin lapsenkenkiin, mitä kuljettajille maksettavaan taloudelliseen korvaukseen tulee.

Salosesta tuli nopeasti kuljettaja, jolta kollegat kyselivät apua omiin palkkapyyntöihinsä. Toisten ansioita Salonen ei tiennyt, mutta neuvoi auliisti avun tarvitsijoita. Rallin nousu todelliseksi ammattilaislajiksi alkoi, kun huhut suurista palkoista alkoivat saavuttaa lisää korvia.

Siitä huolimatta Salosen kulta-aikana satsaukset olivat vielä erittäin maltillisia. Aikakauden mahtitiimi Peugeot Talbot Sport ei loistanut määrällä, vaan laadulla. Upeita tuloksia tuli kuin liukuhihnalta, vaikka Lancia, Audi ja monet muut yrittivät parhaansa mukaan laittaa kapuloita rattaisiin.

- Onhan ne muuttuneet paljon siitä ajasta. Meillä oli 16 mekaanikkoa ja nyt tiimeillä on sata mekaanikkoa. Kustannukset ovat sen vuoksi nousseet, ja autoja on myös kehitelty kalliimmiksi, mutta mitä se autotehtaan budjetissa tuntuu? Ei se isoa lovea heille tee.

Siitä huolimatta Salonen epäilee talousasioiden olevan yksi tekijä tiimien puutteessa. Ainakin Rally1-autot ovat eteenpäin pyrkivien nuorten ulottumattomissa, sillä vuokrahinnat tuplaantuivat aiemmasta, WRC-auton hinnasta.

- Ehkä siellä on kuitenkin kustannukset taustalla. Suurin ongelma on se, miten nuori pääsee nousemaan edes lähelle tehdastiimiä. Omalla tai vuokra-autolla se maksaa paljon, ja rahaa on vaikea löytää. Minun aikakauteni kustannukset eivät ole mitään verrattuna tämän päivän autoihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kello tykkää jouheasta ajosta

Hallitsevaa maailmanmestaria Kalle Rovanperää ei Salonen tunne, mutta isältä tulevat väliaikaraportit pitävät hämeenlinnalaisen ajan tasalla Toyota-tähden ralliurasta.

- Pappa Rovanperän kanssa soitellaan ja todetaan, miten meillä menee. Kallea en ole edes nähnyt, mutta yritän toki kannustaa häntä - nyt, kun löydettiin sentään yksi, joka osaa ajaa.

Nuoremman Rovanperän kyvyt ja syyt hyvän tuloskunnon taustalla Salonen näkee helposti. Suoraa vertailua on helpointa tehdä vaikkapa tallikaveri Elfyn Evansiin, jonka otteet lähinnä huvittavat Salosta.

- Hän kestää painetta. Televisiota katsellessa näkee, kun Evans hosuu ratin takana ja Kalle ajaa autoa kuin olohuoneen sohvalla istuen. Ero on valtava. Kallen ajo on jouheaa ja siitä kello tykkää. Joskus naurattaa, kun Evans puuskuttaa kuin olisi ojaa kaivamassa, kovissa hommissa.

Suuri kysymys on se, vieläkö autotehdas voisi saada vastaavan markkinointihyödyn kuin Peugeot sai vuonna 1984? Tuolloin ranskalaistehdas pelastui lähtemällä mukaan rallin MM-sarjaan.

Kun kävi selväksi, että 205-mallista tuli menestys, ei rallitiimin budjetissa nuukailtu. Se tiesi Saloselle ja muille tiimin kuljettajille taloudellisesti palkitsevia vuosia.

- Oli siellä virtaa takana. Kun maailmanmestaruus tuli, niin Peugeotin presidentti sanoi minulle, että "Timo, tämä on Peugeotin paras sijoitus kautta aikojen". Se oli heille riskisijoitus, mutta kannatti. Tehtaalla oltiin jo siirrytty kaksivuorotyöhön, mutta mestaruuden jälkeen tehdas palasi takaisin kolmivuorotyöhön. Silloin oli pikku "Pösö" jokaisen talon pihassa, huomauttaa Salonen.

Teksti, kuvat ja video: Miika Wuorela