Tirpitz-museo – Saksan miehittämässä Norjassa nähtiin toisen maailmansodan suurimpia sota-aluksia

Saksa miehitti Norjan toisessa maailmansodassa vuonna 1940, tarkoituksenaan tukea Operaatio Barbarossaa eli hyökkäystä Neuvostoliittoon.

Toinen maailmansota ulottui myös Norjaan saakka, kun Saksa miehitti sen vuonna 1940. Norjassa sota näkyi etenkin merellä, kun Saksan Kriegsmarine toi vuonojen suojiin aikansa suurimmat sota-alukset.

Norjan miehitys kesti aina Saksan antautumiseen saakka eli toukokuun 8. päivään vuonna 1945. Kuten monissa muissakin sodan nähneessä maassa, myös Norjassa toisen maailmansodan jälkiä voi nähdä yhä – ja välillä vähän erikoisissakin paikoissa.

Norjan miehitys pähkinäkuoressa

Toinen maailmansota alkoi syyskuun ensimmäinen päivä vuonna 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Salamasotastrategiaa käyttänyt Saksa miehitti Puolan muutamassa viikossa. Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksaa vastaan, mutta sen suurempiin sotatoimiin ei tuolloin vielä ryhdytty.

Puolan jälkeen Adolf Hitler käänsi katseensa kohti pohjoista. Suomen Petsamossa saksalaisia kiinnostivat nikkelivarat, Ruotsissa taas rautamalmi. Kun samaan aikaan Suomi kävi vielä omaa talvisotaansa Neuvostoliittoa vastaan, olivat pohjoismaat päätyneet auttamatta pelinappuloiksi sodan shakkilaudalle.

Varhain yöllä 9.4.1940 saksalaiset joukot hyökkäsivät Tanskaan ja Norjaan. Tanskan strateginen asema saksalaisille ei ollut merkittävä, muuten kuin että se toimisi tukialueena matkalla Norjaan. Saksalaiset miehittivät Tanskan tunneissa, mutta Norjassa taisteluita käytiin kahden kuukauden ajan, kunnes norjalaiset antautuivat ja Saksa miehitti Norjan.

Norjan miehittämisellä Saksa sai varmistettua nikkelitoimitukset Petsamosta ja rautamalmitoimitukset Ruotsista. Raaka-aineiden varmistamisen ohella Norja sijaitsi strategisesti merkittävällä sijainnilla, sillä siellä operoimalla Saksa pääsi myös häiriköimään liittoutuneiden kulkureittiä Neuvostoliittoon, joka kulki meriteitä pitkin.

Liittoutuneet yrittivät kuljettaa jäämerta pitkin toimituksiaan Murmanskiin, Neuvostoliittoon, joiden avulla liittoutuneet ne olisivat luoneet lisää painetta Saksaa vastaan sodan itärintamalle. Tämän estääkseen saksalaiset perustivat lukuisia rannikko- ja laivastotukikohtia Norjan rannikolle.

Alattion tukikohta ja taistelulaiva Tirpitz

Alattion alueelle Norjassa syntyi yksi Saksan suurimmista laivastotukikohdista toisessa maailmansodassa, joten siellä totuttiin myös näkemään aikakauden suurimpia sota-aluksia. 

Alattionvuonossa (Altafjord) ankkurissa oli tammikuusta 1942 asti Saksan merivoimien ylpeys, Bismarck-luokan taistelulaiva Tirpitz, joka oli yksi maailman suurimmista ja tehokkaimmista taistelulaivoista. Oli alueella toki muitakin merkittäviä saksalaisia sota-aluksia, kuten taistelulaiva Scharnhorst ja raskas risteilijä Lützow sekä kymmeniä saksalaisia hävittäjiä ja huoltoaluksia, mutta nimenomaan Tirpitz oli mahtavuutensa vuoksi liittoutuneiden huomion keskipisteenä.

Vaikka Tirpitz liikkui merellä vain harvoin, toimien valtaosan ajasta ankkurissa kelluvana tykistönä, herätti Tirpitz paljon pelkoa liittoutuneissa. Tästä syystä liittoutuneet yrittivät tuhota Tirpitzia moneen kertaan. Ensimmäiset pommitukset jäivät yritykseksi, sillä hankala sää ja ahtaat vuonot tekivät operaatiosta vaikean. Myös yksi torpedohyökkäys epäonnistui.

Seuraavaksi britit aloittivat syyskuussa 1943 Operaatio Sourcen, jossa kymmenen X Craft -kääpiösukellusvenettä lähti hyökkäämään, kohteenaan Tirpitz. Operaatio oli vaikea, sillä vain kahdeksan sukellusvenettä saapui määränpäähän asti ja näistä kolme pääsi murtautumaan Tirpitzin puolustuksen ohi, joista kaksi ehti laukaista miinansa kohteeseen.

Tirpitz koki sukellusvenehyökkäyksessä merkittäviä vauroita, joita korjattiin seuraavat puoli vuotta. Kun Tirpitz alkoi saavuttaa taas toimintakuntoa, britit jatkoivat laivan vaurioittamista ilmasta käsin. Tästä seurasi kuukausien ajan Operaatiot Tungsten, Planet, Brawn, Tiger Claw, Mascot, Goodwood, Paravane ja Obviate, mutta eriasteisista vaurioista huolimatta Tirpitziä ei saatu vieläkään lyötyä.

Yksi merkittävä syy sille, etteivät RAF:n lentäjät onnistuneet tuhoamaan Tirpitzia piili kirjaimellisesti siinä, että laiva onnistui monesti sukeltamaan piiloon sumun sekaan. Tarpeen tullen sumua tehtiin vaikka keinotekoisesti, sekoittamalla vettä ja klooririkkihappoa.

Tirpitzin keinotekoinen sumu oli pahasti myrkyllistä ja käyttö vaati laivan miehistöltä kaasunaamareiden käyttöä. Omatekoisen myrkkysumun toistuva käyttö aiheutti myös vaurioita paikalliseen luontoon, jotka näkyvät Kaivuonon (KÃ¥fjord) alueella vielä tänäkin päivänä, sillä toisen maailmasodan aikaisten puiden vuosikasvu tyrehtyi myrkystä kokonaan.  

Erilaiset konstit pitivät Tirpitzin saksalaisten pelotteena vuosien ajan, kunnes tuli marraskuun 12. päivä vuonna 1944. Viimeinen operaatio kulki nimellä Katekismus ja sen yhteydessä RAF:n Avro Lancaster -pommikoneet onnistuivat löytämään Tirpitzin ja pudottamaan sen niskaan peräti 29 kappaletta viiden tonnin Tallboy-pommeja.

Pommeista kolme sai täysosuman Tirpitziin, muutaman muun lähiosuman aiheuttaessa niin ikään tappioita. Pommituksen seurauksena alus alkoi kallistumaan rajusti ja varttia myöhemmin alus kaatui kokonaan ympäri. Tirpitz oli viimein kyetty tuhoamaan lopullisesti.

Tirpitzin menettäminen oli merkittävä kolaus Saksan Kriegsmarinelle. Taistelulaivan tuhoutumisessa Kriegsmarine menetti aluksensa ohella myös merkittävän määrän sotilaita. Eri lähteissä kuolleiden määrät vaihtelevat noin 950 ja 1 204 uhrin välillä. Samalla Saksa menetti laivastonsa suurimman pelotteen Norjassa.

Tirpitzin hylky pysyi paikallaan sodan jälkeen, jonka jälkeen sitä alettiin hiljalleen purkamaan. Mahtavan sota-aluksen elämä onkin jatkunut rauhanomaisemmissa yhteyksissä ympäri Norjaa, sillä laivasta kerätty romurauta meni erilaiseen hyötykäyttöön, johon saattaa törmätä vielä yhä näinä päivinä.

Tirpitz-museo ja Tallboy-pommin kraateri Alattiossa

Tirpitzin historiasta kiinnostuneille on Alattiossa kaksi kohdetta, joissa voi tutustua sotalaivan ja saksalaisten vaiheisiin Norjassa toisen maailmansodan aikana. Kohteista tunnetumpi on vuonna 2005 perustettu Tirpitz-museo, jossa on kattava kokoelma erilaista tavaraa sota-alukseen liittyen.

Museosta löytyy mm. eri kokoisia pienoismalleja Tirpitzista ja sen sisaraluksesta Bismarckista. Lisäksi esillä on erilaista saksalaisilta jäänyttä irtaimistoa, joista merkittävä osa on onnistuttu pelastamaan uponneesta aluksesta. Osa pelastetusta irtaimistosta on jopa hämmentävän hyvin säilynyt siihen nähden, että ne ovat olleet meren pinnan alla pommitetussa aluksessa.

Mielenkiintoinen on myös varsinainen museorakennus, jonka historia liittyy omalta osaltaan paikallisiin sotavuosiin. Hirsirakenteinen rakennus on alun perin 1880-luvulta, mutta se on siirretty Alattioon vuonna 1946.

Myös Norjasta poistuessaan saksalaiset käyttivät poltetun maan strategiaa ja monet paikallisrakennukset tuhoutuvat sodan loppuvaiheilla, joten paikalle tuotiin ehjiä rakennuksia muualta Norjasta. Tämä rakennus toimi alkujaan vanhainkotina.

Samalle reissulle kannattaa yhdistää myös vierailu lähistöllä olevalla kraaterilla, joka on peräisin Tirpitzin kohtaloksi koituneesta Tallboy-pommista. Kraateri on ilmeisesti syntynyt syyskuun 1944 pommituksissa eli pari kuukautta ennen laivan lopullista upottamista.

Vaikka pommituksesta on kulunut kuvanottohetkellä vain muutamaa viikkoa vailla 80 vuotta, on pommin aiheuttama kraateri yhä hyvin havaittavissa. Erityisen vaikuttavan näköinen se on ilmakuvissa. Kraaterin luona vierailu antaa mukavasti perspektiiviä sille, miten tuhoisaa jälkeä yksi viiden tonnin pommi pudotessaan aiheuttaa.