Tovi vahingossa väärässä Frankfurtissa – itsereflektiota Oderin varrella

Joskus elämässä päätyy vahingossa väärään paikkaan – joka lopulta osoittautuukin juuri siksi oikeaksi vaihtoehdoksi.

Frankfurt – ei siis se Main-joen vaan Oder-joen varrella oleva. Se vähemmän tunnettu. Pienempi. Hiljaisempi. Noin 100 kilometriä Berliinistä itään. Rajakaupunki, portti Puolaan. Vantaan ystävyyskaupunki.

Kello on jälkeen kuuden illalla, kun astun ulos junasta. En itse asiassa halunnut tänne, mutta täällä ollaan. Joskus sitä vain astuu väärään junaan. Yösija on valikoitunut junamatkan aikana puhtaasti sen kiehtovan nimen mukaan: hotelli Polonia. Sinne on matkaa asemalta vajaa kilometri, siis lyhyt kävelymatka. Eteen avautuu hieno mahdollisuus luoda ensisilmäys uuteen paikkaan.

Olen toki käynyt täällä ennenkin; tai pikemminkin vain ajanut kaupungin läpi matkalla Berliinistä kohti Baltiaa. Muistikuvat muutaman vuosikymmenen takaa ovat hatarat. Muistan vain tien varressa seisoneen tytön räikeän vaaleanpunaiset törröhuulet – ja nekin olivat itse asiassa Puolan puolella.

Trendit odotuttavat itseään

Ensimmäisenä vastaan tulee vanhempi ja yllättävän paljon edesmennyttä Motörheadin Lennyä muistuttava mies mustissa nahkahousuissaan, -liiveissään ja stetsonissaan. Seuraava vastaantulija on keski-iän ylittänyt nainen erittäin vaaleissa farkuissa, lähes saman värisessä farkkutakissa sekä valkoisissa cowboy-buutseissa. Ilmeisesti Berliinin hipster-virtaukset eivät ole ehtineet vielä tänne. Kolmanneksi kohtaan pariskunnan, joka pyytää pientä apurahaa, koska he ovat matkalla Puolaan. Muita ei sitten vastaan tulekaan. Yhden huomion toki vielä teen: kaduilla on yllättävän paljon koiranpaskaa.

Hotelli osoittautuu enemmänkin matkustajakodiksi kuin hotelliksi. Vastaanotossa päivystävä nuori mies puhuu puhelimessa jonkun kanssa sujuvaa venäjää. Saksa tulee sen sijaan ulos suusta hieman murtaen. 42 euron hinta yöstä kuulostaa kohtuulliselta. Tähtiä on hotellin seinässä kolme, mutta en tiedä, keneltä ne on saatu.

Huone on askeettinen mutta erittäin siisti, joka tekee siitä automaattisesti viihtyisän. Virikkeet ovat tosin vähissä. Seinään pultaltun taulu-TV:n ruutu on pienempi kuin kannettavassani. Jotta hotellikuolema ei iskisi, on aika suunnata viehättävään kevätiltaan ottamaan tuntumaa tähän väärään Frankfurtiin.

Nousukautta odotellessa

Hotelli on kaupungin vanhan osan laitamilla. Mukulakivikadut ja vanhat kivitalot luovat sympaattisen miljöön. Sääli vain, että tyhjiä liiketiloja näyttäisi olevan tarjolla enemmän kuin riittävästi odottamassa, jos jollain vain olisi uusi bisnesidea.

Ostalgiaa on havaittavissa siellä täällä, mutta kaupungin vanhimmat osat on restauroitu hienoon kuntoon. Läntisestä Saksasta on pumpattu vuosikymmenien saatossa itään miljardeja. Nykyään aiheeseen suhtaudutaan jo vähän samaan tapaan kuin jotkut ajattelevat kehitysavusta. Jos kaikki tulee valmiina pöytään, motivoiko se oikeasti yrittämään vähän enemmän?

Silta vie Oderin yli Puolaan. Vastarannalla on vieri vieressä tupakkakauppoja. Vientituotetta Saksaan ei tarvitse arvuutella. Tyttöbaarin neonvalot ovat myös kirkkaat. Joen rannassa on muutama nuori nauttimassa pussikaljaa. Taitaa yhdellä olla myös vodkapullo.

Kello on puoli yksitoista illalla, kun palaan takaisin hotellille. Jopa kaupungin pääkadut ovat rauhallisia, yksi auto seuraa toista parin minuutin hajuraolla. Siellä täällä on muutama ihminen ulkoiluttamassa koiraa. Tunnelma ei ole silti kuin autiokaupungissa, se on vähemmän uhkaava.

Ei voida puhua nukkumalähiöstä, koska kyseessä on kuitenkin vajaan 60 000 asukkaan kokoinen kaupunki. Se on vain hyvin rauhallinen, joku voisi sanoa jopa unelias. Ennen muurin murtumista asukasluku oli lähemmäs 90 000. Länsi on selvästi houkutellut sen jälkeen.

Itse asiassa…

Takaraivossa kytee koko ajan pieni ajatuksenpoikanen, joka odottaa vain kiteytymistään. Onneksi rauhallisessa kaupungissa kävellessä kuulee jopa omat ajatuksensa, joten lopulta minulle valkenee se, miksi tämä kaupunki tuntuu niin tutulta ja jollain tapaa jopa kotoisalta. Frankfurt an der Oder tuo mieleeni nuoruuteni Helsingin; ajan 80-luvulla, jolloin laitakaupungilla kaikki oli kiinni viikonloppuisin. Elämyksiä ja uusia trendejä oli lähdettävä hakemaan joko Helsingin keskustasta – tai vielä mieluummin Ruotsin lautan avulla Tukholmasta.

En voi varsinaisesti suositella Frankfurt an der Oderia kenellekään lomakohteeksi, koska täällä on kuitenkin niin vähän näkemistä ja tekemistä. Toisaalta juuri siksi voin myös suositella sitä kaikille. Nykyisin on muodikasta hakea lomalta elämyksiä. Jotkut hakevat niitä jopa niin rivakasti, että moni tarvitsee loman jälkeen toisen loman toipuakseen ensimmäisestä. Moni elää myös nykypäivänä niin suunnitelmallisesti, on kalenterin orja tai agenda on muuten vaan täynnä, ettei elämässä tunnu olevan tilaa millekään uudelle.

Frankfurt an der Oderissa tuskin pääsee läkähtymään tekemisen alla. Vietin kaupungissa vain 17 tuntia, ja niistä useamman tunnin päämäärättömästi ympäri kaupunkia kävellen. Väittäisin, että sykkeeni laski parilla lyönnillä. Tästä kelpaa lähteä oikeasti rauhallisin mielin kohti uusia seikkailuja.

Teksti ja kuva: Vesa Eskola