Tyrmäys päämajassa – taekwondo kohtaa teatterin

Jos hotellikuolema uhkaa eikä yöelämä houkuttele, tarjoaa taekwondo-näytös vaihtoehdon illanvietolle Soulissa.

Jos Soul on maailman taekwondo-pääkaupunki, lienee Kukkiwon lajin ylin päämaja pääkaupungissa ja matkailijan kannalta kelpo paikka lajinäytöksen seuraamiseen. Aitoa ja autenttista elämystä etsiville vaihtoehtoja on taatusti tarjolla muitakin, mutta jo lämpiössä seistessä on varmaa, että kelpo maistiaisen korealaisesta kamppailulajista saa taatusti täälläkin.

Eläkeläisiä, koululaisia ja yksi kalpea turisti

Arki-illan näytökseen ei ole kovin suurta tungosta, eikä lippukassalla tarvitse vääntää kättä parhaista paikoista.

3 000 katsojaa parhaimmillaan vetävässä hallissa on huipusesongin ulkopuolella tarjolla vain permantopaikkoja ja niitäkin piisaa enemmän kuin yleisöä.

Torstai-iltana paikalla on liuta eläkeläisiä sekä innokas ja äänekäs koululaisryhmä. Muita turisteja ei paikalle saavu, mutta sen suurempaan huomiota Mari-paita ja paikallisia kalvakampi olemus ei herätä. Eturivin parhaista paikoista sen sijaan käydään kamppailu pikakävelyllä. Juosta ei kehtaa, mutta hidastelemalla ei eturiviin ole asiaa.

Teatteria ja taistelua

Vaikka itämaiset kamppailulajit eivät olisi lähellä omaa sydäntä, ei taekwondo-näytöksen katsominen ole hukkaan heitettyä aikaa.

Kulissien kätköissä englantia puhuvan seremoniamestarin mukaan luvassa on kahdesta pääteemasta koottu näytös, jossa kerrotaan lajin tarina ammoisesta alkuhistoriasta aina nykypäivään sekä vauhdikkaampi kamppailullinen osio.

Molemmat teemat kulkevat läpi reilun tunnin mittaisen esityksen rinnakkain, joten suuria suvantoja ei ole luvassa. Lavalla tarjoillaan siis teatterin ja taistelun cocktail.

Tyrmäys ilman vahinkoja

Näytöksen alku on lämmittelyä ja paikallista kieltä taitamattomalle tapahtumien kulku jää hivenen epäselväksi, vaikka tarinaa lennätetään hetkittäin englanniksikin. Parasta antia on luvassa kun päästään taistelunäytöksiin.

Täyttä taisteluvoimaa tarjoillaan lähinnä vaneriin ja muuhun pirstaleiksi lyötävään tai potkaistavaan materiaaliin, mutta aivan kevyttä ei kamppailukontaktikaan ole. Vielä enemmän hämmästyttää nopeus. Iskuja ja potkuja sataa pahimmillaan sitä tahtia, että katsomossa vilisee silmissä.

Iskuja jakavan osapuolen lisäksi taitoja tarvitaan myös vastaanottajalta varmoja otteita vahinkojen välttämiseksi. Muutaman läpilyönnin jälkeen osa kamppailijoista vetää henkeä kanveesissa, mutta onko kyseessä teatraalinen tehokeino, vai aito osuma, jää arvailujen varaan.

Teksti ja kuvat Antti Hentinen