Uusi-Seelanti: haltijoiden ja hobittien matkassa

Taru Sormusten Herrasta elokuvatrilogia sekä sitä seurannut Hobitti trilogia – on luonut kaukaisen kaksoissaarivaltion ylle myyttisen maineen ja samalla lyömättömän matkailuvaltin.

Taru Sormusten Herra -elokuvasarjaa voi lähestyä monesta näkökulmasta, ja jokaisella lienee hyvän ja pahan välistä klassista taistoa kuvaavasta tarusta oma mielipiteensä. Varmaa on kuitenkin se, että kaikki elokuvan nähneet ovat ainakin välillä haukkoneet henkeään sen upeita maisemia ihastellessaan.

Ja juuri maisemien puolesta on vaikea kuvitella mitään muuta maata kuin Uusi-Seelanti, joka soveltuisi paremmin taruelokuvan kuvauksiin. Mikään muu maailmankolkka ei tule edes lähelle Uuden-Seelannin luonnon monipuolisuutta.

Tarjolla on lumihuippuisia vuoria, jylhärantaisia vuonoja, avaria ruohotasankoja, eksottisen reheviä sekä vanhoja metsiä, kuohuvia koskia, upeita kirkasvetisiä järviä, jäätiköitä, autioita hiekkarantoja, sympaattisia pikkukaupunkeja – ja mikä tärkeintä – todella upeita teitä. Ja kaikki tämä on pakattuna Suomea pienempään alaan. Ahdistua ei myöskään kannata, sillä asukkaita Uudessa-Seelannissa on vähemmän kuin Suomessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Luonnolliset kulissit

Taru Sormusten Herrasta -elokuvien kuvauspaikat ovat luoneet Uuteen-Seelantiin aivan oman turisimin sivuhaaran ja aiheesta on kirjoitettu useampikin kirja. Myös netti on pullollaan ohjeita ja GPS-koordinaatteja, miten satunnainen matkaaja löytää näppärästi oikeille pelipaikoille.

Helpoin paikka vierailla on Hobbiton nimisessä paikassa eli Kontua varten rakennettu hobittien kotikylä. Linkki on tämän jutun lopussa. Hobbitoniin on runsaasti erilaisia valmiita retkiä.

Muutoin hyvät ohjeet ovat todellakin tarpeen, sillä iso osa kuvauspaikoista on vaikean ellei jopa mahdottoman matkan päässä. Moni kuvauspaikka sijaitsee myös yksityisalueella, eikä Uudessa-Seelannissa ole jokamiehen oikeuksia.

Oikean paikan löytäminen on haastavaa, mutta niin on myös niiden tunnistaminen. Kun lavasteet sekä tietokoneanimaatiot eivät ole enää tehostamassa silmien eteen avautuvaa maisemaa, maisemat näyttävät hyvin erilaiselta kuin elokuvissa.

Mutta ei hätää… Uusi-Seelanti tarjoaa niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei siellä todellakaan kannata keskittyä pelkästään taruhahmojen seikkailuihin ja satumaailmassa elämiseen. Uuteen-Seelantiin kannattaa siis matkustaa, vaikka ei välittäisi tuon taivaallista Frodon, Gandalfin, Gimlin, Aragornin, Legolasin ja kumppaneiden seikkailuista.

Mutta jos Taru Sormusten Herrasta -trilogia ja hobitit kiinnostavat edes vähän, kannattaa lomareitin varrelle suunnitella ainakin muutaman kuuluisimman kuvauspaikan bongaus. Pohjoissaarella parhaat paikat löytyvät Wellingtonin ympäristöstä, ja etenkin elokuvien erikoistehosteista ja rekvisiitasta pitkälti vastannut Weta Workshops -studio on pakollinen pysäkki.

Taru Sormusten Herrasta ja Hobbit elokuvien kuvauspaikkoja

Pohjoissaarella
Hobbiton: Matamatan lähellä sijaitseva kuuluisa Konnun hobittikylä
Victoria-vuori Wellingtonissa: käytetty Konnun metsäkohtauksissa
Tongariron kansallispuisto: Mordorin kohtaukset, myös Mount Ngauruhoe eli Tuomiovuori

Eteläsaarella
Fiordlandin kansallispuisto: Fiordlandin upeat maisemat, mukaan lukien mm. kohtaukset matkalta Mordoriin sekä Anduin-joki
Queenstown: erilaisia kohtauksia, mukaan lukien Argonath
Deer Park Heights Queenstown: pittoreski ajomatka maisemissa, missä hukilla ratsastavat örkit hyökkäävät Rohanin ratsastajien naisista ja lapsista koostuvan matkaseurueen kimppuun
Glenorchy: Rautapihan maisemat
Mount Sunday: Ashburtonin järvialue, Rohanin valtakunnan pääkaupungin eli Edorasin kuvauspaikka
Kaitoke Regional Park: Riverdell
Twizel: Pellenor Fields eli Minas Tirithin puolustustaistelu

Interaktiivinen kartta yli 40 kuvauspaikkaan aukeaa tästä linkistä: https://middle-earth.timeworx.nl/map.html

Jos pitäisi suositella Hobbitonin eli Konnun lisäksi jotain toista yksittäistä paikkaa, se olisi varmasti Tongariron kansallispuisto eli Tuomiovuoren kuvauspaikat Uuden-Seelannin pohjoissaarella. Talvisin eli kun Suomessa on kesä paikka toimii laskettelukeskuksena, joten Tuomiovuoren maisemat avautuvat hiihtohississä istuen.

Tongariron luonnonpuisto pohjoissaarella tarjoaa luonnolliset puitteet Mordorille. Tulivuoria on kolme: Ruapehu, Ngauruhoe (Tuomiovuori) ja Tongari. Alueella on myös hyvät vaellusreitit. Tuomiovuoren kivisen maiseman lisäksi tarjolla on myös reheviä metsiä, vesipuistoja ja muutenkin upeaa luontoa.

Eteläsaaren keskiosissa voi puolestaan eläytyä Rohanin ratsastajien rooliin. Avarat ruohotasangot ovat karjankasvattajien suosiossa.

Lomakoti pyörillä

Paras tapa liikkua Uudessa-Seelannissa on matkailu- tai retkeilyauto. Olemme kirjoittaneet tästä jo erikseen. Luonnosta pitäville suosittelemme Suomen metsähallitusta vastaavan Department of Conservationin (DOC) pieniä, alkeellisia sekä usein luonnonpuistojen yhteydessä sijaitsevia leiripaikkoja. Niissä useimmissa on jonkin sortin vessa ja mahdollisesti jopa suihku tai ainakin juoksevaa vettä. Yöpyminen maksaa useimmiten vain noin 5–10 euroa per henkilö. DOC-alueita on yli 250. Ne soveltuvat erityisesti patikoijille.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tekemistä riittää

Aktiivilomalaiselle Uusi-Seelanti on paratiisi. Patikoinnin lisäksi kannattaa vuokrata kajakki ainakin kerran tai kaksi, käydä kalassa, luolavaeltaa, uida delfiinien kanssa, liukua vaijereiden varassa puunlatvojen tasalla, maastopyöräillä, surffata – ja jos kolopallo kiinnostaa, tarjolla on myös näyttäviä golf-kenttiä.

Patikointireittejä on runsaasti ja myös melojia hemmotellaan. Uuden-Seelannin rannoilla on isoja hyljeyhteisöjä, ja kajakki on oiva väline näiden tarkkailuun. Hylkeet ovat myös varsin leikkisiä. Sisävesillä kajakki on puolestaan lintubongareiden ykkösvaihtoehtoja niiden kaikista mielenkiintoisimpien lajien luokse.

Vaeltajille on tarjolla sekä eksoottisia sekametsiä että vaativia vuoristoreittejä. Ja jalkapatikassa on aina se hyvä puoli, että matka joutuu sopivan verkkaisesti omaan tahtiin. Uuden-Seelannin metsät ovat rehevyydessään kokemus, ja myös outojen lintujen jatkuva ja railakas konsertti palkitsee metsiin uskaltautuvaa. Vanhimmilla puilla on ikää yli 2000 vuotta.

Uuden-Seelannin ehdottomaksi plussaksi on laskettava myös se, ettei vaarallisia eläimiä ole lainkaan. Siinä missä naapurivaltiossa Australiassa saa koko ajan luonnossa kulkiessa katsoa jalkoihinsa, Uudessa-Seelannissa ei ole myrkyllisiä eläimiä – aivan pohjoissaaren pohjoisrannoilla asustava vesikäärme on ainoa, jota pitää varoa. Nekin ovat tosin hyvin harvinaisia.

Mutta harmittavia eläimiä toki on. Hyttyset ja pienet mutta aggressiivisesti purevat hiekkakärpäset eivät ole vaarallisia, mutta ärsyttää ne osaavat. Hyvään hyönteismyrkkyyn kannattaa siis sijoittaa. Kannattaa myös varmistaa, että matkailuautossa on hyönteisverhot ikkunoissa ja ovissa.

Ainoa enemmän varottava asia on oikeastaan aurinko. Se paistaa – silloin kun se paistaa – armottomasti ja myös puree tehokkaasti. Suojakerroin 50 ei ole liioittelua, jos viettää paljon aikaa ulkosalla. Ihosyöpä on uusiseelantilaisten yleisin syöpä, ja ihosyöpää esiintyy myös Uudessa-Seelannissa yleisemmin kuin missään muualla. Myös hyvät aurinkolasit ovat luonnollisesti must.

Linkkejä:
Hobbiton eli Kontu: https://www.hobbitontours.com/
Weta Workshop – paljon elokuvien rekvisiittaa, maskeja, vaatteita yms: https://www.wetaworkshop.com/
Deerparkheights: https://deerparkheights.co.nz/home/
Red Carpet Tours järjestää viikosta kahteen viikkoon kestäviä valmiita retkiä kuvauspaikoille: https://www.redcarpet-tours.com/film-locations