Vuoden Auto Suomessa 2025, mitä ehdokkaista jäi mieleen? Ajatuksia autoista

Taas on se aika vuodesta, kun Auto- ja liikennetoimittajat ry äänestää siitä, mikä on vuoden auto Suomessa.

Vuoden Auto Suomessa -kilpailun ensimmäisellä äänestyskierroksella on tänä vuonna enemmän autoja kuin koskaan aiemmin, peräti 45 kappaletta! Äänestys toimii niin, että ensimmäiseltä kierrokselta äänestetään jatkoon kuusi finalistia.

Ensimmäisenä Vuoden Auto Suomessa -koeajopäivänä toimittajille on tarjolla lyhyisiin koeajoihin kaikki äänestyksessä mukana olevat ehdokkaat. Moottorin Ajatuksia autoista -juttusarjan vakituiset kirjoittajat Aake Kinnunen ja Eetu Kokkonen ajoivat päivän aikana useita noista autoista, ja nostavat nyt omasta mielestään nostamisen arvoisia poimintoja tuon koeajopäivän antimista.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Aake Kinnusen valinnat

DFSK E5 L2

Kiinalainen DFSK ennätti tämän vuoden äänestykseen niukimmalla mahdollisella marginaalilla, sillä Pohjoismaiden ensimmäinen auto haettiin satamasta koeajopäivän aamuna. DFSK kuuluu samaan yritysryhmään Sereksen kanssa. Kiinalainen lataushybridikatumaasturi vaikuttaa paperilla helposti ohitettavalta uutuudelta, mutta seitsemän paikkaa ja alle 40 000 euron jäävä hinta muuttavat tilanteen päälaelleen. Sähköistä toimintamatkaakin on noin 80 kilometrin verran, joten ”arki sähköllä, viikonloppureissut polttomoottorilla” onnistuu monien elämässä. Tilaa tarvitsevien kannattaa ainakin pitää nimi mielessä.

Citroën ë-C3

Sähkösitruunasta on puhuttu koko vuosi, mutta nyt ë-C3 on Suomessa! Auto ei peittele hintatietoista rakennettaan, mutta erityisesti You-versiona autossa on hieno vastine rahalle. Tilaakin on käyttökelpoisesti jopa takapenkillä, joten ë-C3:lla on oma lokero jopa ensi vuonna saapuvaan Renault 5:een nähden.

Kia EV3

Odotettu ”mini-EV9” esittelee uuden 400 voltin etuvetoversion E-GMP:stä. Jämäkkä B-segmentin sähköcrosseri on mietitty kokonaisuus, jossa on hieno tasapaino sähköominaisuuksien, ovelasti toteutettujen tilojen ja hinnan suhteen. Malliston aloituskynnys on alle 38 000 euroa ja hulvattoman yli 600 kilometrin toimintamatkan isoakkuversionkin saa alle 42 000 eurolla. Mieleen tulevat erään tanssituomarin sanat.

Mercedes-Benz G 580 EQ

Sähkö-G ei ehkä ensimmäisenä asetu samalle viivalle Suzuki Swiftin ja Citroën ë-C3:n kanssa, mutta malta hetki. Auto pärjäsi ehkä odotettuakin paremmin kollegaraadin mielipiteissä, ja sähköversio laskee G-malliston aloituskynnystä noin 50 000 eurolla! Vain puuttuva vetokyky ja nollaan jäävä kattokuorma sotkevat auton työkalukäyttöä, mikä on kuitenkin G:n alkuperäinen suunnitteluperuste.

Polestar 4

”Takaikkunaton” Polestar 4 on saanut paljon huomiota, mutta kiinteän kuoren alla piilee hyvin toteutettu premium-luokan sähkö-GT. Jousitus ja äänieristys ihastuttivat jo ensikoeajossa, ja nyt autoon on saatu julkaisuversiossa Polestarilta odotettava urheiluhenkinen ajettavuuskin. Kyllä kiitos.

Dacia Duster

Upouusi Duster näyttää hyvältä, mutta se on säilyttänyt silti auton vaatimattoman luonteen. Segmenttinsä maastokyvykkäin kulkija ei aiheuta naapurikateutta, eikä autoa tarvitse pitää kuin kukkaa kämmenellä. Neliveto on yliveto Dusterinkin kohdalla, vaikka ei automaattivaihteiston virkaa ajava etuvetohybridikään ole huono.

Eetu Kokkosen valinnat

Otan tähän väliin hieman Aaken nostoista poikkeavan taktiikan, ja koska olen jo ääneni ehdokkaille jakanut, niin paljastan mitä ehdokkaita oikein äänestin finaaliin. Tässä vielä Auto- ja liikennetoimittajat ry:n perusteet finalistien valintaan.

” Tärkeimpänä valintaperusteena pidetään rahalle saatavaa vastinetta, jonka jokainen tuomarina toimiva jäsen määrittää oman näkemyksensä mukaan. Sen lisäksi valintaan vaikuttavat myös auton muut ominaisuudet, kuten ajettavuus, mukavuus, tilat, edistykselliset tekniset ratkaisut ja ympäristön huomioon ottaminen.”

Citroën ë-C3

Pieni sähkö-Citroen oli varmasti Vuoden Auto Suomessa -koeajopäivän ylivoimaisesti suosituimpia autoja, eikä ihme. ë-C3 avaa vihdoin pelin oikeasti edullisten ja samaan aikaan autoina varteenotettavien sähköautojen kilpailussa. Siinä jo hyvät lähtökohdat finaaliin.

Dacia Duster

Duster muuttui ulkoisesti varsin radikaalisti, mutta tuntuu silti yhä rehdisti tehdyltä halpa-autolta hyvässä ja pahassa. Voimalinjat tuntuvat yhä karkeilta, ja laatuvaikutelma on korkeintaan kohtuullista. Kuitenkin uusi, varsin hyvällä maavaralla varustettu, järkevän kokoinen nelivetoinen katumaasturi alle 30 000 euron on sellainen yhdistelmä, jolla ei oman logiikkani mukaan vain voi jäädä tänä päivänä finaalin ulkopuolelle – vaikkei tarjolla olekaan ladattavia voimalinjoja.

Kia EV3

Lyhyen testikierroksen perusteella Kia EV3 ei tunnu radikaalisti merkittävän erilaiselle verrattuna Kia Niroon ja Hyundai Konaan. Ne kuitenkin sattuvat olemaan edellisten vuosien voittajat kyseisessä Vuoden Auto Suomessa -kisassa, joten resepti lienee toimiva, etenkin kun siihen lisätään aiempaa kyvykkäämpi sähkövoimalinja isommilla akuilla ja tehokkaammalla latauksella.

Peugeot E-5008/5008

Eurooppalainen 7-paikkainen sähköauto reilulla 50 000 eurolla on sellainen yhdistelmä, jota ei ole aiemmin Suomessa ollut tarjolla. Joissain malleissa leijonakeulat ovat kompastelleet tehottoman tilankäytön kanssa, mutta kun tilaa on tarpeeksi, on sitä vara myös käyttää hieman tehottomammin.

Polestar 4

Ei paljoa lisättävää Aaken kommentteihin samasta autosta. Lyhyen testin perusteella alusta ja voimalinja toimivat juuri niin kuin GT-autolta toivoisi. Rahalle voidaan katsoa saatavan vastinetta, kun katsoo minkä verran tehoa ja autoa edullisimmillaan alle 65 000 euron saa.

Suzuki Swift

Onhan Swift pieni ja vanhahtava, ja manuaali-ilmastointi vuonna 2024, ihan oikeastiko? Kuitenkin kun tunnottomaan kytkinpolkimeen pääsee sinuiksi, Swift istuu käteen äärettömän helposti, ja siinä on tarjolla kaikki tavallisen auton peruspalikat erittäin fiksuun hintaan, jopa nelivetoisena!