Yamaha R1 poistumassa markkinoilta – Korvataan turbo-mallilla?

Yamaha ei aio päivittää R1-sporttimalliaan Euro5+ -vaatimusten mukaiseksi, mikä tarkoittaa katulaillisen version poistumista Euroopan markkinoilta vuonna 2025.

Uusilta moottoripyöriltä vaadittava nykyinen Euro5-normi uudistuu Euro5+:ksi, mikä tarkoittaa yhä tiukempia päästö- ja melurajoja. Uusilta moottoripyörämalleilta vaaditaan Euro5+ -yhteensopivuus vuodesta 2024 alkaen, nykyisin markkinoilla olevien mallien on täytettävä uudet normit vuodesta 2025 alkaen. Erityisen hankalaa uusien normien täyttäminen (alittaminen) on tehokkailla sporttipyörillä, ja yhtälöä hankaloittaa taloudellisesti vielä se että niiden myyntimäärät ovat viime vuosina olleet alamaissa.

Race-malli jatkaa mallistossa?

Yamahan edustajat ovat ilmoittaneet, että japanilaismerkki ei edellä mainituista syistä aio päivittää R1 ja R1M-mallejaan Euro5+ -yhteensopiviksi. Se tarkoittaa vuodesta 1998 markkinoilla olleen Yamahan sporttipyörien lippulaivan poistumista katupyörämallistosta Euroopan markkinoilla. Tosin ratamoottoripyöräilyn kannalta asialla on vielä takaportti, sillä Yamaha todennäköisesti tekee saman tempun kuin muutama vuosi sitten pienemmällä R6-mallilla, eli myyntiin jää pelkästään kilpailukäyttöön tarkoitettu Race-versio.

Nykyinen R1 esiteltiin ensimmäistä kertaa vuonna 2015 ja vuonna 2020 se päivitettiin Euro5-yhteensopivaksi. Yamaha kilpailee tällä hetkellä R1-malleilla sekä Superbiken MM-sarjassa (World SBK) että Endurancen MM-sarjassa (EWC). Tämän hetken tietojen mukaan kilpailutoimintaa ollaan jatkamassa ja luokitukset tulevat säilymään voimassa niin MM-tasolla kuin kansallisissakin säännöissä.

Tällä hetkellä Suomen mallistossakin on mukana sekä perusmalli R1 että sen huippuversio R1M. Perusmallin hinta autoveroineen on 27 455 euroa ja R1M.n hinta 36 720 euroa.

Prototyyppi ja patenttihakemukset raottavat salaisuuden verhoa

Mitä tapahtuu Euro5+ -normin voimaantulon jälkeen, jääkö Yamahan mallistoon aukko? Ei välttämättä, sillä jo viisi vuotta sitten Yamaha haki patentteja ja rakensi prototyypin, joka perustuu kolmisylinteriseen CP3-moottoriin, jota käytetään mm. MT-09-malleissa. Patenttihakemuksen turboahdetun moottorin lähtökohtana oli kolmisylinterinen CP3-moottori, josta oli kuitenkin yksi sylinteri poistettu. Yamahan samoihin aikoihin valmistamassa prototyypissä sen sijaan oli kolme sylinteriä. Tuolloisesta 847-kuutioisesta MT-09 -moottorista poiketen sylinterien halkaisijaa oli pienennetty (78 -> 67,5 mm) ja iskunpituutta kasvatettu (59,1 -> 73 mm), jolloin päästiin 180 hevosvoiman huipputehoon jo 8500 kierroksella ja 176 newtonmetrin vääntölukemaan noin 30 prosenttia alhaisemmilla päästöillä kuin päästäisiin vapaastihengittävällä moottorilla. Vähintään 90 prosenttia maksimiväännöstä oli käytössä kierrosalueella 3000-7000 kierrosta. Verrattuna esimerkiksi MT-10 -mallin 1000-kuutioiseen rivimoottoriin, tehoa prototyypissä oli siis 12,5 prosenttia enemmän ja vääntöä jopa 50 prosenttia enemmän. Voisiko turbotekniikasta löytyä ratkaisu tulevan sporttimallin vähän Kawasaki H2-mallien tapaan, se selvinnee lähitulevaisuudessa.