Ajoneuvot Esittely Klassikko 15.1.2016
Julmettua lotkotusta ja silmänruokaa
Harvinainen AC Cobra on ajan hampaan puraisua kestävä tyyli-ikoni, joka ei jätä kylmäksi.
Julmettu hörinä salpaa hengen. Keskustelu katkeaa, sillä puhe haipuu väkevien pakoäänten alle. Kun kuskin jalka käy kevyesti kaasupolkimella ja alkaa pakitus ulos hallista, pakoäänten paine nousee ihan uudelle tasolle.
Matala murina ja lotkotus katkeavat kuin uniapneasta kärsivän hengitys – vain alkaakseen hetikohta uudestaan.
Harvinaisuus isolla hoolla
Englannista löydetty auto on harvinaisuus isolla hoolla. Alkuperäisellä 427-isolohkomottorilla autoja on tehty kuusi kappaletta, joista vain kahdessa on ohjauspyörä vasemmalla puolen.
Kaunislinjaisen konepellin alla lymyää kahdeksanlitrainen isolohko, jossa on tehoa 511 hevosvoimaa.
Voimaa ja tyyliä
Autossa yhdistyvät amerikkalainen voimamoottoritaito ja brittiläinen käsityötaito.
Avoauto on silmiä hivelevän kaunis: matala, sopusuhtainen ja virtaviivainen, mutta myös muodokas – ajan hampaan puraisua kestävä tyyli-ikoni. Ja silti voimakkaan raaka mutta ajettava auto, jolla voisi lähteä radalle kelloa ja muita kilpureita vastaan.
Viides omistaja
– Tämä vuonna 1984 valmistunut yksilö on niin lähellä aitoa 1960-luvun AC Cobraa kuin voi vain olla, autoin Suomeen tuottanut yrittäjä Ilmo Saarela taustoittaa.
Auton tarkka mallinimi on AC Cobra MK IV, viimeinen edeltäjä eli AC Cobra MK III valmistui vuonna 1968. Kaikkiaan AC Cobria on tehty noin 1 600, joista nelisensataa on vuosien 1982–93 MK IV -malleja.
Autoyksilö on AC Cars Ltd:n valmistama AC Cobra, jota ei pidä sekoittaa erilaisiin replikoihin (Dax, Factory Five Racing, Pilgrim, ERA, Contemporary, Superformance).
Saarelalla on tallessa tarkat tiedot edellisistä omistajista: kolme oli yhdysvaltalaisia ja yksi englantilainen ennen auton suomalaisomistajaa. Onnenpekka jääköön salaisuudeksi, mutta sen verran voi salaisuuden verhoa raottaa, että auto pääsee hyvään kotiin.
Klassikot kilpiin
Harvinaisten autojen Ilmo Saarela etsii toiveyksilön vaikka maailman toiselta puolen.
Jos Ilmo Saarela ei saa erikoista autoa rekisterikilpiin Suomessa, siihen tuskin kykenee kukaan muukaan.
Lievestuoreelta käsin toimiva Saarela etsii asiakkaalleen aina mahdollisimman hyväkuntoisen yksilön, jottei auton Suomeen tulon jälkeen edessä ole mittavia kunnostus- ja entisöintitöitä.
Vakiosuosikkeja ovat 1950–60 lukujen näyttävät amerikkalaisautot, mutta kiinnostus 1970–80 lukujen youngtimereihin on viriämässä.
Ilmo Saarelan yrityksen tilat Lievestuoreella ovat avarat ja autojen ehdoilla muokatut.
Lue lisää Moottorista 1/2016, jonka sat myös digitaalisena.
