Käyttötesti: video näyttää, miten helppo auto Nissan Qashqai on

Nissan Qashqain puolen vuoden mittainen käyttötesti osoitti, että uusikin automalli voidaan suunnitella käyttäjä edellä. Tämä on nykymaailmassa harvinaista.

Pölyhiukkaset alkavat pikku hiljaa koota majaansa kojelaudan tuuletussuuttimiin ja sisustus kaipaisi pesua, mutta muuten tunnelma käyttötestin maalissa on samanlainen kuin sinä pilvisenä talvipäivänä, jolloin haimme Nissan Qashqain ajoon maahantuojan pääkonttorilta.

Tätä autoa tulee vielä ikävä.

Mitäpä muuta voi sanoa kokonaisuudesta, joka on pelannut pääosin häiriöttömästi, ja jonka käytettävyys on nykyautojen joukossa melkeinpä ylivertainen. Kerrankin auto, jossa ei ole tarvinnut miettiä missä mikäkin toiminto piilee – ja sama tunne toistui joka kerta, kun välissä ajoi jollakin muulla autolla.

Nappuloita, nappuloita

Oheisesta videosta pystyy varmasti jokainen toteamaan, miten havainnollisesti Nissan Qashqain ohjaamossa on asiat järjestetty ja miten helposti kaikki tarvittava löytyy. Nappulat ratissa, kojelaudassa ja kosketusnäytössä toimivat kuin ajatus. Näyttö jumitti testin aikana vain kertaalleen, mikä taitaa nykyautoksi olla hyvä suoritus.

Kuljettajan istuin ei puuduttanut pidemmälläkään matkalla. Kokoa on tarpeeksi ja reisitukea riittävästi, ja pehmustus jämäkän puolella. Verhoilu kesti käyttöä erittäin hyvin, ja penkit ovatkin vain puhdistuksen tarpeessa.

Aivan samaa käytännöllisyyttä ei ole viljelty keskikonsoliin, missä vaihdekepin ympärillä oleva laaja taso hukkaa turhaan pikkutavaroiden säilytystilaa. Itse valitsin peittoaa edeltäjän muovisesti kolisevan kepin mennen tullen.

Käytännölliset tilat

Mutkattomuus koskee Qashqain tiloja ylipäätäänkin. Takaovet aukeavat miltei 90 asteen kulmaan, ja autoon kulku on helppoa. Takaistuimelle mahtuu pitkäkin, kunhan edessä olevat vähän tinkivät tiloistaan. Reisituki puuttuu nykytapaan ja takaturvavöitä on vaikea kytkeä, sillä lukkokappaleet uppoavat helposti istuimen uumeniin.

Tavaratilan etuosassa on edelleen Qashqaille ominainen pahkura, mikä tekee joidenkin tavaroiden sijoittelusta haasteellista. Pituus ei tietenkään pärjää farmareille eikä kontin ja matkustamon väliin saa verkkoa, mutta siihen varsinaisen tilan epäkohdat jäävätkin.

Kahteen osaan jaettava ja korkeussuunnassa säädettävä välipohja on erinomainen. Kun pohjan nostaa pystyyn, ruokakassit kulkevat kätevästi. Hattuhyllykin mahtuu tilan pohjalle, mikä on poikkeuksellista. Takaluukku vaati koko testin ajan lievää paiskomista.

Edeltäjiään etevämpi

Qashqai näyttää erehdyttävästi samalta kuin edeltäjänsä: harva aavistaa, että miltei kaikki tässä uusimmassa sukupolvessa on uutta. Auto vaikuttaa seisovan tanakasti tassuillaan, ja alusta tuntuu tältä myös ratin takana ohjastettaessa.

Kaiken kaikkiaan Qashqai osoittautui käyttötestissä varsin ristiriidattomaksi kokonaisuudeksi. Aikaisemmassa kahdessa generaatiossa ostaja on joutunut sietämään kompromisseja aivan perusominaisuuksissa, jos on tällaisen auton halunnut. Ja moni on halunnut, koska katumaasturiksi Qashqai on ollut varsin kohtuuhintainen. Nyt hintaa on suhteessa enemmän – testiyksilö maksaa ilman metalliväriä tarkalleen 37 510 euroa – mutta autokin on paljon parempi.

Tämä näkyy myös Qashqain suosiossa, sillä malli löytyy yhä ensirekisteröintitilastojen neljänneltä tilalta. Ainakin toistaiseksi Qashqai saa siis vielä kantaa kansanmaasturin viittaa harteillaan.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat ja video: Jari Saarentaus