Koeajo: BMW Z4 M40i – Triplaespresso ja morfiinia

BMW Z4 jää väkisinkin japanilaisen sisarmallinsa varjoon. Hyvää: moottori, iDrive, jäykkä kori, nopea kangaskatto. Huonoa: hermostunut ja tunnoton ohjaus, ristiriitainen alusta, keinoäänet, digitaalimittaristo.

Uuden urheiluauton julkaisu on näinä vuosina aina juhlaa. Nautintolaitteiden myynti ei koskaan elpynyt vuoden 2009 lamasta, urheiluautot ovat tehneet katumaastureille tilaa statussymboleina. BMW:n Z-malliston jatkuminenkin olisi saattanut olla vaakalaudalla, mikäli Toyota ei olisi koputellut oveen yhteistyötoivein.

Kuin sattumalta uusi BMW Z4 M40i saapui Moottorin pihaan heti Toyota GR Supran kansainvälisen koeajon jälkeen. Kaksikon ilme eroaa yhtä paljon kuin korityyppikin, mutta pinnan alla on paljon samaa: kolmilitrainen turbomoottori, 8-portainen automaattivaihteisto, aktiivinen takatasauspyörästö sekä koko joukko tukivarsia, jarrusatuloita ja kaikkea muuta. BMW tosin vetää kotiinpäin modernimmalla iDrive-sukupolvella ja tuoreemmalla ohjauspyörällä, se on isännän etu.

Vaihtuvat roolit

Supran jälkeen odotukset BMW:tä kohtaan olivat korkealla: jos japanilaisauto on hiottu upean tasapainoiseksi, totta kai kotikenttäetu on tehnyt BMW:stä vieläkin paremman? Onhan?

Ei, kaikkea muuta. Jos Supra tuntuu kuin kultakauttaan 1990-luvulla eläneen BMW:n hienosäätämältä, tuntuu Z4 vastaavasti 1990-luvun Toyotan hienosäätämättä jättämältä tuotteelta.

M-logoin ja 340 hevosvoimin varustettu Z4 tuntuu enemmän bulevardikruiserilta kuin urheiluautolta. Se ei (vielä) ole moite: ei mukavassa kesäunelmassa ole mitään vikaa, etenkään kun keulalla murisee sisimmissään sielukas rivikuutonen. Jostakin syystä kruiserista on kuitenkin yritetty rakentaa urheiluauto, mikä luo katalan ristiriidan.

Jousitus on hivenen pehmeä, joten auto kallistelee. Silti iskunvaimennus on hivenen napakka, joten kyyti ei ole huippumukavaa. Ohjaus taas on todella nopea, vähän hyperaktiivinenkin, mutta samalla todella etäiseksi vaimennettu. Maantiellä Z4:ää saa paimentaa kulkemaan suoraan, nopeassa mutka-ajossa kääntöjä joutuu korjailemaan. Ajosta tulee hektistä, eikä luottoa autoon synny. Jo parkkipaikkanopeuksissa Z4 tuntuu hermostuneelta, kaikki hallintalaitteet haluavat ärtyisästi tehdä jotain.

Se, että sinänsä upean kuutosmoottorin äänet ovat moottorijarrutusröhinöitä lukuun ottamatta hyvin kaiutinpainotteiset, ja ruuhka-ajossa yli-innokas sammutusautomatiikka rasittaa, ovat lopulta vain pieniä kauneusvirheitä.

Miten tässä näin kävi?

Ja kaikki kritiikki saavutetaan samalla perusrakenteella, joka on käytössä erinomaisessa Suprassa. Se hämmentää ja harmittaa: Z4 ei ehkä ole muotoilultaan mikään Baijerin helmi, mutta avokori on huippujäykkä ja ajoasennon kaltaiset asiat hienosti kunnossa. Takanäkyvyyskin on urheiluautoon sopivasti kehno. Voisikohan tähän ladata Supran softat?

BMW tarjoaa autosta myös nelisylinterisiä vaihtoehtoja: sDrive20i liikkuu 197:n ja sDrive30i 258 hevosvoiman turvin. Kenties vähäisempi M-logojen määrä tekee niistä eheämpiä kokonaisuuksia, ehkä lupaavat kruiseriominaisuudet pääsevät niissä oikeuksiinsa. Mutta lippulaivamalli M40i herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia valmistajansa tilasta: juuri kun 3-sarja otti kaivatun korjausliikkeen, päästää BMW maailmalle kyvykkään Supran sisarmallin, joka yrittää hurjasti olla jotain, muttei itsekään tiedä mitä.

Teksti: Lauri Ahtiainen Kuvat: Jari Saarentaus