Koeajo: Hyundai Ioniq 6 – se sulavampi sähköauto

Hyundai Ioniq 6 ei edes yritä olla jokaiselle sopiva kompromissi, mutta taipuu silti yllättävän moneen. Hyvää: Kulutus, latausteho, muotoilu Huonoa: alusta, ohjaus, tilat.

Pari vuotta sitten esitelty Hyundai Ioniq 5 oli valmistajan ensimmäinen vain sähköautoja varten suunnitellulle perusrakenteelle rakennettu auto. Virtaviivaisemmin muotoiltu Hyundai Ioniq 6 saa kunnian olla toinen kyseiselle perusrakenteelle väsätty Hyundai.

Toisin kuin Ioniq 5, ”kuutonen” ei näytä livenä kookkaammalle kuin kuvissa. Tämä siitä huolimatta, että auto on parisen kymmentä senttimetriä pidempi kuin Ioniq 5. Sisälle istuttaessa ensimmäisenä huomio kiinnittyy korkeaan ajoasentoon. Akkupaketin vuoksi autossa istutaan tietysti korkeammalla kuin polttomoottorisessa autossa, ja vaikutelma korostuu matalassa ja virtaviivaisessa autossa. Pitkäselkäiset joutuvat hieman tinkimään ajoasennosta, muttei mitenkään järkyttävissä määrin.

Takapenkillä tilaa on pituussuunnassa hyvin, mutta auton taaksepäin madaltuva kattolinja rokottaa pääntilaa niin, ettei pidemmät viihdy siellä kuin oikein lyhyitä matkoja. Lähes sama akseliväli kuin Ioniq 5:ssä tarkoittaa kuitenkin sen verran pitkää matkustamoa, että lastenistuimet mahtuvat kyytiin erinomaisesti.

Tavaratilaa on riittävät nelisensataa litraa, mutta matala ja pitkä kontti on erittäin vaikea hyödyntää numeroiden mukaista määrää.

Napakka ja näppärä

Taajamapyörittelyssä Ioniq 6 tuntuu jopa nelivetoisena selkeästi ketterämmälle kuin Ioniq 5. Parkkipaikalla sompailu on myös sikäli miellyttävämpää, ettei ohjauksen keskialue ole aivan niin tahmea kuin ”viitosessa”.

Alustan vire on napakka, mutta ei häiritsevissä määrin. Tietyissä nopeuksissa ilmenee pientä nypytystä. Maantiellä auto kulkee vakaasti, mutta vaatii välillä hieman keskittymistä ajamiseen ohjauksen huonon tunnon vuoksi.

Auton voimalinja on erinomainen, ja yhden polkimen ajotila on luonnollisen tuntuinen. Korealaisten ratin läpysköistä säädeltävä regenerointi tuntuu yhä fiksuimmalle ratkaisulle, mikäli välillä haluaa antaa auton rullata vapaasti voimakkaan moottorijarrutuksen sijaan.

Mielenkiintoista voimalinjassa on se, että auton voi kytkeä halutessaan myös täysin takavetoiseksi. Kuljettajalla on valittavissaan jatkuva neliveto, automaattinen nelivedon kytkentä, tai täysin takavetoinen ajotila. Täydestä takavedosta voi olla apua esimerkiksi alempaa kulutusta tai leveää sivuluisua tavoiteltavissa.

Piippauksia ja näyttöjä

Maantieajossa ärsyttävimmäksi tekijäksi nousee ominaisuus, joka on pakollinen kaikissa uusissa tyyppihyväksyttävissä autoissa: nopeusrajoituksen ylittämisestä varoittava järjestelmä. Joka kerta kun mittarinopeus nousee edes yhden kilometrin tunnissa rajoituksen yli, kuuluu usea piippaus. Järjestelmän saa toki pois päältä, mutta sen joutuu tekemään joka kerta auton käynnistämisen jälkeen uudestaan.

Voimakkaasti kaartuva katto tarkoittaa myös erittäin viistoja A-pilareita, jotka rajoittavat näkyvyyttä melkoisen reippaasti, risteyksissä tulee siis olla tarkkana.

Ioniq 6:een kuuluu vakiona digitaaliset peilit, mutta halutessaan varustelistalta voi ruksia veloituksetta tavalliset lasiset peilit. Digipeilit tuovat lisäarvoa laajemman katselukulman ja peilien näyttöihin piirtyvien etäisyysviivojen ansiosta. Välillä kuitenkin kaipaisi ominaisuutta, jota kamerapeili ei tarjoa, nimittäin näkemistä eri kulmaan vain kääntämällä hieman päätä.

Pitkää siivua

Hyundait ja Kiat saivat joku aika takaperin päivityksenä pohjolassa kaivatun akun esilämmityksen nopeampaa pikalatausta varten. Ero lämmitetyn ja kylmän akun välillä on huima jopa nollakelin tienoilla. Kylmänä laturille ajettuna auto otti vastaan parhaillaankin vain vajaan 50 kilowatin lataustehoa. Lämmitettynä latausteho puolestaan pomppasi välittömästi maksimiin, eli 230 kW:iin. Latausteho pysyi 200 kW:n tuntumassa 60 prosentin varaukseen saakka, jonka jälkeen teho oli 150–180 kW aina 80 % varaukseen asti. Auto latautui 12 minuutissa 30 % varauksesta 80 %:iin, joka tarkoittaa maantieajossa paria sataa lisäkilometriä.

Auton matalan ilmanvastuksen ansiosta kulutus olikin kohtuullista vielä nollakelissäkin. Viikon keskikulutus asettui 20 kWh/100 km -lukemaan, ja maantiellä kulutus pyöri 15–17 kWh -tuntumassa, joka on auton 2,5 tonnin omamassaan nähden hyvä suoritus. Täydellä akulla maantiellä pääsisi liikkumaan siis jopa 500 kilometrin matkan ilman sen kummempaa säästelyä.

Positiivista nykyisessä automaailmassa on se, ettei Hyundai Ioniq 6 yritä olla joka ikisen arkeen sopiva auto. Isompia tiloja haluavalle on mallistossa tarjolla Ioniq 5, joten ”kuutonen” keskittyy tyyliin ja alhaiseen kulutukseen. Parhaiten Ioniq 6 soveltuu niille, jotka eivät tarvitse kovin kummoista tavaratilaa, eikä kuskaa aikuisia takapenkillä säännöllisesti.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen

Lisää aiheesta

• Automaattinen nopeusavustin pakolliseksi uusiin automalleihin heinäkuusta
• Ajatuksia autoista: Saammeko pitää ovenkahvat, jos siirrymme sähköön?
• Hyundai Ioniq 5 päivittyy – toimintamatkaa riittää jopa 700 kilometrin tuolle puolen