Koeajo: onko Ford Ranger Raptor maailman hyödyllisin turhake?
Ford Ranger Raptor siirtyy toiseen sukupolveen, ja saa annoksen asennetta lisää. Hyvää: maastokyvyt, viimeistely, elämänilo Huonoa: hinta, kulutus
Vuonna 2019 esiteltiin etenkin meille eurooppalaisille hurjan tuntuinen Ford Ranger Raptor. Kyseessä oli äärimmilleen roinattu versio Ranger-lava-autosta. Moottori testasi autoa niin Marokon hiekkadyyneillä, kuin Suomen kuoppaisilla metsäteillä, eikä kummassakaan sijainnissa autolle tuntunut löytyvän rajoja.
Isoimmat moitteet ansaitsi kaksilitrainen nelisylinterinen EcoBlue-dieselmoottori. Edes kaksoisahdettuna työkonemainen moottori oli autolle juuri ja juuri riittävän voimakas – kuitenkin huippuunsa viritetty alusta tarjosi autolle niin hyvät ajo-ominaisuudet, että lisäteho ei olisi ollut pahitteeksi.
Nyt tuota ongelmaa on lähdetty korjaamaan kokonaan erilaisella moottorilla. Nyt pellin alla toimii kolmilitrainen V6-bensiinimoottori, joka on niin ikään kaksoisahdettu. Tehoa on nyt 58 kilowattia (79 hevosvoimaa) aiempaa enemmän ja vääntöä on kutakuinkin sama määrä. Auton liikuttamisessa tämä näkyy selvästi: nyt Raptor liikkuu tarvittaessa kokoonsa nähden rivakasti, mutta ei siltikään mitenkään räjähdysmäisesti.
Laajemman katsauksen faceliftissa tehtyihin muutoksiin voi lukea ulkomaan koeajosta.
Rallilava
Pienemmillä metsäteillä vauhtia kertyy nopeasti reippaasti, kun vielä aiempaakin hiotumpi alusta tekee töyssyt ja montut ohjaamossa huomaamattomiksi. On vaikea uskoa, miten 2,5 tonnisen lavamöhkön alusta voi toimia näin upeasti, auton liikkeet on helposti ennakoitavissa, töyssyt eivät juuri vaikuta ohjaukseen, ja kallistelut ovat kovassakin vauhdissa erittäin kohtuullisia. Ohjauksessa on tarpeeksi tuntoa, ja auto kokonaisuutena houkuttelisikin leikkimään oman elämän Ari Vatasta jokaisella pienemmällä ja huonokuntoisella tienpätkällä.
Myös moottoritiellä ja maantiellä auto kulkee hämmästyttävän mukavasti. Ohjaamo on hyvin äänieristetty, ja kookkaista 35-tuumaisista (ei vakiokoko) renkaista huolimatta autossa ei ilmene vetelyä, ravistuksia, tai muita epämukavuuksia. Meno on ikään kuin henkilöautomaista, mutta pään verran kaikkia muita korkeammalta.
Autoa voi ajaa mielensä mukaan aina takavetoisena, aina nelivetoisena, tai automaattitilassa, joka on oletuksena takavetoinen, mutta kytkee tarvittaessa nelivedon päälle. Suurin osa tieajosta tulee ajettua tällä automaatilla, eikä sen toiminnassa ilmene moitittavaa – mutta välillä etuakselin osallistuminen menoon tapahtuu vasta yliohjautumisen alettua.
Sinne minne muilla ei ole asiaa
Kaikkein eniten kotonaan Ford Ranger Raptor on kuitenkin siellä, missä eteneminen on kaikkein vaikeinta. Viikon koeajon aikana autolla ehdittiin rymytä muun muassa umpeen tuiskuttaneella metsätiellä, johon oli tosin noin kuukautta aiemmin poljettu pohjat toisen maastoauton toimesta.
Tällaisella pohjalla eteneminen oli oikeastaan helppoa pitkästä ja jyrkästä ylämäestä huolimatta. Jos auto lipsahti hieman pois uralta, nousi se lukkojen kanssa pakitettaessa varsin helposti takaisin reitille. Päivityksen myötä Ranger Raptorissa on tasauspyörästön lukot nimittäin myös etuakselilla. Eteneminen sujui niin helposti, että kyydissä istunut vanhan rakennetun maasturin omistava offroad-mieskin repesi kehumaan auton etenemiskykyä.
Tasauspyörästön lukot löytyvät niin edestä kuin takaa, ja ne kytketään käyttöön kosketusnäytöltä.
Umpihankeen edes Raptor ei kuitenkaan aivan pystynyt. Koko talven lumia vastaan taistellessa päästiin kuitenkin etenemään useita kymmeniä metrejä ennen matkan katkeamista. Lopulta auto nousi pohjansa varaan ja renkaat jäivät sen verran ilmaan, että jouduttiin pyytämään traktorimiestä avustamaan poispääsyssä.
Käytännössä Ford Ranger Raptor siis menee offroad-harrastelaitteesta, mutta sen lisäksi sen viisipaikkaisuuden autosta se toimii myös arjessa. Lavalla kulkee myös tarvittaessa enemmänkin tavaraa, ja huonolla kelillä tavaran puhtaana pitämisessä auttaa lisävarusteinen sähköllä toimiva lavakate. Lämmintä tavaratilaa ei kuitenkaan luonnollisesti löydy täyssähköisen F150 Lightning -isosisaren tapaan. Sinällään auto on siis käytettävyydeltään erinomaisen monipuolinen.
Tarttuva tauti
Auton merkittävimmäksi heikkoudeksi jää kuitenkin bensiinimoottorin mukanaan tuoma älytön kulutus. Viikon koeajon aikana autolla ei päästy kertaakaan ajotietokoneen mukaan alle 16l/100 km -kulutukseen, ja yleensä polttoainetta paloi yli 20 litraa sataselle. Tämä on aivan järkyttävä määrä nykyautolle, huolimatta auton ainutlaatuisuudesta ja parantuneesta ajettavuudesta. Suomessa tästä saastuttamisen määrästä kuitenkin maksetaan verottajalle niin auton ostotilanteessa, kuin polttoainetta tankatessa sen verran sievoinen määrä veroja, että siitä pitäisi jäädä jonkin verran varaa vaikka päästöoikeuksien ostamiseksi.
Toisekseen Raptorilla jaaminen aiheuttaa vakavan ”offikärpäsen” pureman. Vaikka auto eteneekin oman matkaansa jopa umpihangessa ja on muutenkin kaikin puolin vakuuttava, silti kiinni jäämisen jälkeen päälimmäisenä jää mieleen, että olisipa ollut hienoa päästä vielä vähän pidemmälle. Eikä tämä kuume ole aivan täysin helpottanut vielä tätä juttua kirjoittaessakaan, pari viikkoa auton palauttamisen jälkeen.
