Käytetyt erikoisuudet: Harvinaiseksi käyvä, yksiomistajainen Citroën GSA -81

Milloin olet viimeksi nähnyt Citroën GS:n tai GSA:n? Jälkimmäinen, eli facelift-malli on myynnissä Nettiautossa.

Esittelimme hiljattain Käytetyt erikoisuudet -juttusarjassa Citroën BX:n, joka edusti ranskalaismerkin valikoimassa perusperheautoa tietystä outoudestaan huolimatta. BX:ää näkee näinä päivinä vielä silloin tällöin liikenteessä, vaikka kovin edulliseksi pudonneen automallin kohdalla kato on ollut kovaa; siksipä tuossa artikkelissa esiintyneen GTI-mallin melkein kymppitonnin hintapyynti velvoittaakin pitämään siitä erityisen hyvää huolta.

BX:n edeltäjämalli ansaitsee myös paikkansa auringossa. Kun samankokoinen ja myöskin viistoperäinen Citroën GS esiteltiin vuonna 1970, oli se varsinainen uutuus Sitikalta, ja autoa valmistettiin varsin pitkään, yli 15 vuotta.

Citroënilla ei ollut oikein ollutkaan edustajaa juuri tässä autoluokassa. Kuuluisa DS/ID-mallisto oli isompi ja sen alla myytiin rättisitikan lisäksi Ami-sedania ja farmaria, jotka kuitenkin pohjautuivat Dyanen tavoin rättäriin. Siksipä GS markkinoille tullessaan kävikin hyvin kaupaksi, tarjotessaan Citroënin kaasunestejousituksen edullisemmassa luokassa. Moottorina oli rykelmä pieniä bokserimoottoreita litraisesta 1.3-litraiseen.

Alun alkaen tätä viistoperäistä perheautoa myytiin samanlaisella pienellä takaluukulla kuin myöhempää, vuonna 1974 esiteltyä CX:ää, eli auton muodosta ja isosta tavaratilasta huolimatta sen takalasi oli kiinteä. Vuonna 1971 tuli tarjolle farmarimalli, joka vastasi vielä paremmin tilantarpeeseen ja helpotti lastaamista. Samana vuonna GS koppasi vielä vuoden auto -tittelin Euroopassa. Muotoilusta vastasi Robert Opron, joka kynäili myös muodot isompaan CX:ään ja vastasi DS:n kissamaisesta faceliftistä, sekä aistikkaasta SM:stä.

Pari vuotta myöhemmin Citroën esitteli wankelmoottorisen version GS:stä, nimeltään Birotor. Auto oli hämmentävän epäonnistunut, sillä se maksoi yli puolet enemmän kuin tavallinen GS ja kulutti enemmän polttoainetta kuin isomoottorisin DS. Birotoreita myytiin alle 900 autoa ja siinä vaiheessa, kun Peugeot ahmaisi konkurssiin menneen Citroën-yhtiön hallintaansa, uuden omistajan alla päätettiin ostaa takaisin suurin osa valmistuneista kiertomäntämoottorimalleista ja tuhota ne, ettei niihin tarvitsisi valmistaa varaosia. Niinpä vain kourallinen GS Birotor-autoja on selvinnyt näihin päiviin, ja leijonanosa GS-malleista kulkee vastaiskumoottorin voimin.

Seuraava mittava uudistus GS:ään oli vuonna 1979 tapahtunut facelift, jolloin nimi myös muuttui Citroën GSA:ksi. Sen lisäksi että puskurit muuttuivat metallisista muovisiksi, isoin muutos oli etupäässä takapäässä: pieni takaluukku korvattiin hatchbackilla, eli takaikkuna nousi tästedes takaluukun mukana. Moottorina oli vain isoin, 1.3-litrainen bokseri, ja viides vaihde tuli myös valinnaiseksi. GS:ää oli saanut vain nelilovisella laatikolla ja puoliautomaattivaihteistolla.

GS/GSA:n seuraajamalli, hieman isompi mutta muovimateriaalien ansiosta samanpainoinen BX esiteltiin vuonna 1982, mutta vanhempaa autoa valmistettiin vielä vuoteen 1986. GS:ää ja GSA:ta tehtiin yhteensä miltei kaksi ja puoli miljoonaa, mikä on varsin hyvin siihen nähden että Citroën kerkesi mennä kertaalleen konkurssiin vain viisi vuotta mallin esittelystä. Myös 1991 esitelty ZX ja sen seuraaja Xsara ovat periaatteessa GS:n seuraajia, sillä BX:ää seurannut Xantia oli jo sen verran isompi ja kalliimpi.

Suomesta löytyy vielä jokunen hyvinsäilynyt GS tai GSA, ja esimerkiksi jälkimmäisistä kelpaa hienosti tämä ensimmäisellä omistajallaan uudesta ollut punainen GSA. Auto on rekisteröity uutena toukokuussa 1981, vuotta ennen kuin BX:ää edes oli nähty.

Kuvien perusteella GSA on hienossa kunnossa, ja vaikuttaa kaikin puolin alkuperäiseltä. Viime vuodet se on ollut säilytyksessä, ja sitä ennen vain kesäkäytössä; katsastuksessa ei ole käyty vuoden 2021 jälkeen. Pientä elvytystä on siis tiedossa seuraavalle harrastajalle, mutta lähtökohta on erinomainen. Mittarissa on vielä alle 200,000 kilometriä.

Erityisesti myöhempiin Citroëneihin verrattuna GSA tarjoaa hyvin omintakeisen ajokokemuksen kiitos erikoisen kojelautansa, jota katsellessa ensireaktio on "Mistä tätä edes ajetaan?"