Ajoneuvot | Koeajo | 10.8.2017

Koeajo: sähköllä kohotettu – Mini Countryman Cooper S E

All4 Business

Mini Countryman E merkitsee paitsi brittivalmistajan ensimmäistä ladattavaa hybridiä, myös pienintä pistoketekniikalla toteutettua mallia koko emomerkki BMW:n paletti mukaan lukien. Apupolttomoottorilla varustettua BMW i3 -täyssähköautoa kun ei oikein voi laskea samaan kategoriaan kuuluvaksi.

Countryman E:n numeroarvot ovat identtiset bemarin vastaavan mallin, 225xe Active Tourerin kanssa. Etupyöriä liikuttaa 1,5-litrainen kolmipyttyinen bensaturbo, takafillareita puolestaan sähkömoottori. Samalla on saatu aikaan neliveto ilman auton alla kulkevaa nivelakselia.

Ison koneen korvike

Monien ladattavien hybridien tapaan myös Countryman E:ssä on kolme ajotilaa, joilla auton voi valjastaa joko hybridiksi, täyssähköautoksi tai sitten säästää täyteen ladattujen akkujen virtaa tuonnempaa pakokaasutonta ajoa varten.

Näitä, kuten akun varaustilaakin, pitää tihrustaa ratin edessä olevan mittariston näytön pienten symbolien välityksellä. Apuja saa toki kojelaudan jättimäisestä keskinäytöstä, jossa esimerkiksi juuri tuo varaustila näkyy näytön ylitse kaartuvana valonauhana.

Hybridikäytössä vaihtelua bensiini- ja sähkömoottorien välillä ei huomaa, ja suorituskyky on täyteläistä niin kaupunkikiihdytyksissä, maantieohituksissa kuin moottoritien haitariliikkeessäkin. Automaattivaihteistokin pelaa kuin unelma.

Kulkupuoli on kaiken kaikkiaan kuin tuulahdus tulevasta: äänettömänä ja pehmeän voimakkaana tunne on sama kuin puolet isommassa bensiinimoottorissa vielä jokunen vuosi sitten. Osoitus siitä, että uusi teknologia tavoittaa vanhan myös nautittavuudessa.

Sähköllä 125 km/h

Latausjohto löytyy tavaratilassa olevasta laukusta, jonka saa näppärästi kiinni kuormansidontalenkkiin ajon ajaksi. Johto tyrkätään etulokasuojassa olevaan pistokkeeseen: latausajaksi ilmoitetaan paikasta riippuen kahdesta ja puolesta tunnista ylöspäin.

Valmistaja kertoo toimintamatkaksi pelkällä sähköllä maksimissaan 42 kilometriä. Kokeilimme sähköajoa lataamalla akut vajaan työpäivän aikana pistorasiasta melkein täyteen: 80 prosentin varaustilassa ajotietokone lupaili 25 kilometrin kantamaa, mikä myös toteutui.

Täyssähkötilassa mittaristo näyttää havainnollisesti kuinka paljon kaasupoljinta saa painaa, ettei polttomoottori käynnisty. Sähkökiihdytyksillä pysyy normaalin liikenteen rytmissä, eikä 100 km/h maantienopeudenkaan ylläpitäminen tuota vaikeuksia.

Moottoritiellä saavutimme myös täyssähkökäytön huippunopeuden 125 km/h, jonka ylittämisen jälkeen bensiinimoottori viimeistään starttaa. Ja onhan tuo joka tapauksessa varsin pian edessä, kun akkujen virta ehtyy.

Ilmoitettu yhdistetty EU-kulutus 2,1 litraa sadalla on lähinnä teoreettinen luku, ellei lataile autoaan päivittäin. Tällöinkin vaaditaan varsin lyhyitä ajomatkoja, jotta sähköavun konkreettinen hyöty todella laskisi keskikulutusta.

Toisaalta juuri pätkäajo sopii Countrymanin olemukseen hyvin. Maantieajossa sähkö on nopeasti käytetty, ja jäljelle jää vain 36-litraisen polttonestesäiliön mukanaan tuoma varsin lyhyt toimintamatka – tankilla on vierailtava tiheään.

Nykyisinkin mini

Countryman E:n voimalinjan käyttöön on siis tarjolla useita vaihtoehtoja. Sama monipuolisuus leimaa autoa muutenkin.

Usein kuullut valitukset siitä, miten nyky-Minit, ja etenkin tämä malliston suurin Countryman, ovat paisuneet alkuperäisen mallin mitoista, voitaisiin jo unohtaa – kahdestakin syystä.

Ensinnäkin käytännössä kaikki automallit ovat tuntuvasti suurempia kuin niiden 1950-luvulla suunnitellut esi-isänsä, eli Mini ei ole tässä kehityksessä mikään poikkeus. Toisekseen Countryman on premium-luokan katumaasturien joukossa yksi pienimmistä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö autosta löytyisi myös isoja ominaisuuksia. Etenkin maantieajossa Countryman yllättää: sitä ei vaivaa nyökkiminen eikä keikkuminen, vaan kulkua leimaavat mieto kallistelu, hyvin keskittävä ohjaus sekä moitteeton suuntavakavuus.

Erinomaisesti muotoillut istuimet jatkavat samaa linjaa. Ne tarjoavat väsyttämättömän tuen pitkillekin taipaleille, vaikka penkeissä on vain perussäädöt. Nimelle Countryman – vapaasti suomennettuna maalaispoika – on siis katetta.

Sähkömoottori lymyää tavaratilan alla, ja akkupaketti on sijoitettu sen eteen takaistuimen alle. Selkänojien kaltevuuden säädöllä varustettu penkki on hieman korkeammalla kuin tavallisesti, mutta tarjoaa juuri ja juuri riittävän pääntilan jopa 190-senttiselle. Polvitiloista Countrymanin kokoluokka paljastuu jo selvemmin.

Kontti puolestaan on hieman perusmallia pienempi, mutta kohtuullisen tilava ja sisältää tavaralokeron lattian alla, eli kaikkea ei ole uhrattu sähkötekniikalle. Sitä ei havaitse myöskään kolmessa osassa laajentuvasta takapenkistä.

Vain pieniä kiusoja

Mutkatiellä Countrymanin ohjaus tuntuu keskialueella maukkaalta, mutta enemmän käännettäessä tuntoa voisi olla enemmän. Lisäksi ratin liian paksut puolat haittaavat oikeaoppista otetta. Ajettavuus on silti katumaasturien joukossa hyvinkin sporttista.

Urheilullinen alustan viritys tuntuu tietysti pienenä nypytyksenä sekä napakkuutena kuopissa, mutta kohtuullisen mukavuuden säilyttäen. Hälyäänet tai melutaso eivät vaivaa korvia koeajoauton massiivisesta 18 tuuman pyöräkoosta huolimatta.

Oikeastaan ainoa matka-ajon haittatekijä juontaa juurensa minimäisen pystystä ja kaukana olevasta tuulilasista. Sen yläreunaan nivelöidyt häikäisysuojat ovat onnettoman lyhyet, eivätkä peitä sivulta tulevaa auringonpaistetta juuri lainkaan.

Kaupungissa kompaktit ulkomitat ja korkea istuma-asento luovat näppäryyden. Ohjauksen turhanaikainen raskaus pysäköitäessä on liiankin sporttihakuinen piirre, jota voisi vielä viilata. Muuten paketti toimii täälläkin.

Haastajat harvassa

Halpahan pistoke-Mini ei ole, edes meikäläisen suopean CO2-pohjaisen verokohtelun jälkeen. Vajaan 41 000 euron perushinta kohoaa koeajoyksilön lisävarusteilla – joita pitkästä optiolistasta on tietysti mukava ruksailla – jo päälle 56 000 euron.

Mutta, kuten sanottu, Countrymanin ominaisuudet riittävät moneen lähtöön – auton lelumainen olemus vain hämää. Ja kilpailijoiden puute tuottaa monelle mieluista yksilöllisyyttä, jota ei voi rahassa mitata.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov