Koeajo: uudistunut Mini Countryman tuo mieleen lentokoneen, mutta arvaapa mistä?
Mini Countryman liputtaa takavaloillaan brittien Union Jackia, vaikka saksalaisen BMW:n Hollannissa valmistamana se on jo brexitinsä tehnyt. Hyvää: ajettavuus, mukavuus, persoonallisuus, suorituskyky. Huonoa: kallis varustelu, kulutus, raskas ohjaus.
Mini Countryman on uusiutunut maltillisesti, ja muutoksia on vaikea huomata ilman vanhaa mallia vertailukohtana. Nokassa on muutettu jäähdyttimen säleikköä ja puskuria, samalla valot on muutettu led-toimisiksi. Sisustus ja kojelautakin ovat pääosin ennallaan. Mittaristo on muuttunut nykytapaan kuvaruuduksi, mutta liikkuu edelleen ratin säätöjen mukana.
Pienessä näytössä tietoa ei ole tarjolla juuri sen enempää kuin vanhassa mittaristossakaan, eikä näkymää voi räätälöidä. Eikö kuvaruudun paras ominaisuus ole muunneltavuus – napin painalluksella siihen saisi vaikka vuoden 1959 alkuperäisen Minin mittariston? Kosketusnäyttö on suurentunut ja uusiutunut nappuloiltaan sekä valikoiltaan, ja persoonallisen hauskat kytkimet on säilytetty.
Neliveto ilman kardaaniakselia
Mini Countryman on pääsääntöisesti aina lataushybridi kolmisylinterisellä 1,5-litraisella bensiinimoottorilla, vain kirein JCW-sportti saa jatkaa perinteisellä kaksilitraisellaan (306 hv). Hybridijärjestelmää on viilattu aiemmasta vähentämällä polttomoottorin tehoa (125 hv) ja lisäämällä sähkötehoa (95 hv).
Sähkömoottori on tavaratilan alla ja pyörittää takapyöriä, eli sähköllä ajellessa Mini onkin takavetoinen. Kokonaan etuvetoiseksi auto ei muutu akuston tyhjetessä, akkuun jää aina virtaa avustamaan kiihdytyksissä. Mekaanista yhteyttä ei akselien välillä ole.
Moottoreiden vetovastuun vaihtumista ei juurikaan kuule, käynnistymiset ja sammumiset ovat huomaamattomia. Liukkaalla vedon vaihtelun akseleiden välillä kuitenkin huomaa sivuttaisluiskahduksina, joihin elektroniikka ei ehdi heti mukaan. Ajotilan sport-valinta pitää polttomoottorin käynnissä ja nelivedon jatkuvana.
Hybridi-Mini ei muutenkaan viihdy talvikeleissä. Kovalla pakkasella bensiinimoottori käynnistyy joka tapauksessa lämpiämään, eikä pienellä 8,8 kWh:n akulla muutenkaan pitkälle pötki. Yhdellä latauksella pääsee vain 30 km, lataus kestää nopeimmillaan liki kolme tuntia. Eikä bensiinimoottorikaan kuulu piheimpien joukkoon, lopputankkauksen lukema lipsahti yli kahdeksan litran.
Varustelulla personoitavissa
Countryman on Mini-malliston kookkain vaihtoehto. Tilaa on mukavasti, takaistuinta kehtaa tarjota aikuisillekin. Tavaratila on matalahko, mutta selkänoja kaadettuna pohjasta tulee tasainen. Pohjan alla on kolo latausjohdoille.
Minin perusvarustelu ei ole ylenpalttinen. Sähköiset turvajärjestelmät kuuluvat vasta kalleimpaan Maximise-varustetasoon, ja silti eräät varusteet, esimerkiksi kaistavahti, jäävät puuttumaan kokonaan.
Sen sijaan ajossa ollut huippuversio puhuttelee upeilla istuimillaan. Joka kohdasta sopivasti tukevat sähköllä säätyvät urheiluistuimet tyylikkäällä nahkaverhoilulla nostavat ajatukset heti luokkaa ylemmäs.
Pisteenä i:n päällä on lentokoneen sivuvakainta muistuttava radioantenni, jonka kärjessä vilkkuu punainen valo, kuin lentokoneen beacon. Lentäjät lienevät olleet Minin mielessä myös hinnoittelussa.
Teksti ja kuvat: Petri Munukka
