Ajoneuvot | Koeajo | 10.10.2017

Koeajo: ylös kurottaen – Dacia Logan

MCV Stepway TCe 90 Easy-R

Jos uuden farmariauton saa 15 200 eurolla, ei ole ihme, jos malli kutkuttaa ensimmäistä uutta autoa ostavia. Moni ikänsä käytettyjä autoja käytettyihin vaihtanut on Logan MCV:n kohdalla rohkaistunut liittymään uuden auton omistajaksi.

Dacia Logan MCV -farmariauton Stepway-uutuusmalli kurottaa aiempaa korkeammalle – useastakin eri näkökulmasta.

Stepway-malli tarkoittaa dacialaisittain varsin runsasta varustelua. Vakiona on muun muassa navi seitsentuumaisella kosketusnäytöllä, peruutustutka, vakionopeudensäädin, istuinlämmitys edessä, sähkösäätöiset sivupeilit ja kauko-ohjattava keskuslukitus. Koeajoauton hinnan yli 16 000 euron nostavat lisävarusteet eli metalliväri, sähkötoimiset takasivuikkunat ja vararengas.

Lisää maavaraa

Stepway tarkoittaa korotettua farmariautoa. Maavaraa on viisi senttiä perusmallia enemmän ja alla on 16-tuumaiset renkaat. Maavaraa on kaikkiaan 17,4 senttiä eli enemmän kuin joissakin katumaastureissa. Sen puolesta uutuudella selvittää kehnommatkin mökkitiet.

Katu-uskottavaa ulkonäköä luovat uudet etu- ja takapuskurit, joissa on mattakrominen alaosa. Helmoissa on mustat suojalistat.

Uutta ovat istuinverhoilut tikkauksin. Ilmettä luovat osaltaan myös mattakromatut oven kahvat ja tuuletusventtiilien kehykset. Matkustamon yleisilme on kuitenkin erittäin muovinen.

Ajoasento hakusessa

Etuistuin on ratkaisuiltaan vain kohtuullinen. Istuin on tahdottoman löysä: istuinosan sivutuki on olematon. Selkänoja on tässä suhteessa jo paremmin tuettu. Selkänojan kaltevuus säätyy pyörökytkimellä, istuinkorkeus vivulla ja hankalahkosti. Istuinlämmittimen kytkin on sijoitettu ahtaaseen rakoon istuimen sivulle.

Harmillista kyllä, ratissa ei ole syvyyssäätöä, joka antaisi lisää vaihtoehtoja ajoasennon etsimiselle.

Näkyvyys ulos on kunnossa, sillä kuski istuu aika korkealla eikä etuviistoon tai takaviistoon ole merkittäviä näkemistä haittaavia katveita.

Dacia Logan MCV Stepwayn ehdoton valtti on sen selkeämuotoinen tavaratila. Kontilla on kokoa peräti 573 litraa.

Mikä vauhti, mikä vaihde?

Ratin takana sitä toivoo, että vaihteiston ajatusmaailma on ennakoitavissa ja samalla aaltopituudella valitun ajotavan kanssa – olipa vaihteisto toteutettu millä tekniikalla tahansa.

Koeajetun Dacian automatisoitu ratkaisu – myös robotisoiduksi manuaalivaihteistoksi kutsuttu – ei saa minusta ystävää. Haasteena ovat kärsivällisyyttä koetteleva nyökyttelytaipumus ja liikkeellelähtöjen kulmikkuus. Käytökseen tottuu ajan oloon, mutta yhteispeli vaatii hienovaraista kaasun annostelua.

Valitsisin itse tämän auton manuaalivaihteistolla. Samalla säästäisin 800 euroa.

Puhtia etsimässä

Kulutuksensa puolesta pihi bensiinimoottori on ajossa aika puhditon. Ohitukset kyllä hoituvat, mutta varsin verkkaisesti. Melko kookkaan auton keulille istutettu kolmisylinterinen tuntuu hengästyvän ajoittain ihan taajama-ajossakin.

Luvattuun keskikulutukseen (5,1 l/100 km) voi arkiajossa olla vaikea yltää, sillä moottorin voimareservien alituinen kutittelu nostaa kulutusta luvatusta. Näin kävi koeajossakin. Kuormituksen kasvaessa esimerkiksi nopeudenmuutoksissa alkaa pikkumoottorille bensiini maistua.

Moottorin äänet eivät juuri kuulu taajamassa edetessä, mutta maantieajossa äänet kantavat sisälle asti. Myös epätasaisten tienpintojen aiheuttama renkaiden rallatus ja kumahtelut kuuluvat häiritsevästi. Toisaalta on sydämen sivistystä olla arvioissa armollinen: auto on äänieristyksensäkin puolesta hintaluokkansa edustaja.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Roman Razinkov