Ajoneuvot | Koeajo | Uutinen | 28.10.2016

Koeajo: Renault Clio – uutta säihkettä pienelle ranskattarelle

TCe 90 eco2 S&S Zen

Neljännen sukupolven Renault Clio lähtee elinkaarensa toiseen puoliskoon hyvin samoilla aseilla kuin aiemminkin: ripaus ranskalaista tyyliä ja pehmeyttä pikkuautosegmenttiin. Kaikkein pienimmät vuodet ovat kuitenkin Cliolla jo takana, sillä nykyinen Clio hätyyttelee kokonsa puolesta jo entisiä C-segmenttiläisiä. Tätähän automaailman kehitys on.

Faceliftissä Clion suunnittelijoilla on ollut hiukan tekemistä, sillä toimivaa ja Renaultin mallistoon sopivaa tyyliä ei ole haluttu sotkea liiaksi. Niinpä etupuskurille on haettu hiukan leveämpi ilme, takapuskuri on muotoiltu hiukan jykevämmäksi ja valoja on päivitetty LED-teknologiaa käyttäviksi. Vaikka Intens-varustetasossa kaikki valot hoituvat LEDeillä, mallistoilmeen kannalta tärkeintä on Renaultin C-mallisen päivänajovalon ”ledistyminen” kaikissa varustetasoissa.

Koeajoyksilössä lisää näyttävyyttä on haettu 16-tuumaisilla vanteilla, joihin on lisätty vielä musta värikoodaus sävykkäämmän ilmeen saavuttamiseksi. Myös Clion väripalettia on tarkistettu faceliftin yhteydessä. Pienillä muutoksilla malli pysyykin sangen kuranttina tyyliltään.

Hyppysellinen muotiliikettä

Sisällä virkistystä on haettu paremmilla muoviosilla sekä miellyttävämmillä hallintalaitteilla, eikä turhaan. Clion ohjaamossa voikin aistia ripauksen ranskalaista mukavuutta ja tyyliä, jotka erottavat sen kilpakumppaneistaan. Uusi ohjauspyörä on miellyttävä ohjausväline ja vaihdekepissä on yllättävää pistoolikahvamaisuutta. Istuimet ovat sopivan nojatuolimaiset ja sisällä on tarpeeksi tilaa neljälle keskikokoiselle aikuiselle.

Sisäilmeen kannalta merkittävää on keskikonsolin muotoilu: Renaultin valitsema minimalistinen epäsymmetria toimii hyvin. Koeajetusta Zen-varustetasosta alkaen kojelautaa hallitsee 7-tuumaisella kosketusnäytöllä varustettu navigaattori. Täyttä R-Link Evolutionia kevyempi Media Nav Evolution -järjestelmä tarjoaa jo kaiken oleellisen Bluetooth-yhteydestä navigointiin, joskin järjestelmän ajo-ohjeet ovat paikoin hiukan erikoisia. Ilahduttavasti paineentunnistuksella operoitava kosketusnäyttö ei ole liian jäykkä ja aamustarttien piristykseksi voi näppäillä musiikkia jopa hanskat kädessä.

Ainoat poikkeukset hyvään tyyliin löytyvät ovista. Oven sulkeminen aiheuttaa ontosta peltirakenteesta rämähdyksen, joka ei sovi yhteen sisustan laatuvaikutelman kanssa. Takaikkunat avataan ainakin Zen-tasossa käsikampien avulla, mikä ei ole kovin vakavaa, mutta tuntuu erikoiselta navigaattorin yhteydessä. Perusmallin äänentoistojärjestelmän uhmakkaat kaiutinritilät sen sijaan piristävät vain perheen teini-ikäisiä. Kannattaakin harkita Bosen äänentoistojärjestelmäpakettia jo paremman ulkonäön vuoksi.

Hyppysellinen mukavuutta

Ajossa Clio ei juuri yllätä: ohjauksessa vallitsee edelleen tietty renaultmaisuus, mutta takavuosien pahin kuminauhamaisuus on jäänyt jo reilusti taakse. Niinpä Clio on näppärä vietävä kaupungissa ja moottoritiellä.

Jousitus kertoo pitkälti samaa tarinaa, sillä selkeästi Clion suunnittelussa on luettu ranskalaisen auton jousitusopasta: mukavuus on etusijalla pienintä pintakovuutta lukuun ottamatta. Merkittävin kauneusvirhe kohdataan moottoritien saumoissa, joissa pehmeä alusta on yllättävän pulassa. Parempi ulosjoustojen hallinta ei tekisi haittaa auton vakaudelle.

Suurimmat nokankoputukset kohdistuvat moottoriin ja vaihteensiirtoon. Viisivaihteinen manuaali toimii periaatteessa hyvin, mutta yhdessä moottorin maltillisten voimavarojen kanssa kaupunkiajossa saattaa joutua palaamaan ykkösvaihteelle vielä kaksinumeroisissakin nopeuksissa. Myös peruutusvaihteen löytyminen saattaa vaatia pari yritystä, mikä tekee tiukoissa paikoissa vekslaamisesta turhan jännittävää.

Renaultin 0,9-litrainen kolmisylinterinen H4Bt-bensiinimoottori on saanut faceliftin yhteydessä ekologisuuspäivityksen, sillä turboahdetun TCe 90 eco2 S&S:n hiilidioksidit ovat pudonneet lähes 10%, 104 grammasta 94 grammaan kilometrillä, vaikka ilmoitetut kulutuslukemat vaatinevatkin fakiirin kärsivällisyyttä. Voimalähteen 90 hevosvoimaa (66 kW + 4 kW yliahdolla) riittävät kuitenkin mainiosti Clion liikuttamiseen kovempirytmisessäkin moottoritieajossa.

Suurin ankeus odottaakin maltillisen alaväännön ja Clion ekologisuustoimintojen risteyskohdassa: vaihteen vaihtamisesta kertova symboli ja navigaattoriin sisäänrakennettu Driving Eco2 -taloudellisuusohjelma suosivat vaihteen vaihtamista juuri, kun pieni moottori alkaa saamaan juonesta kiinni. Erityisesti kylmällä moottorilla ajaessa voi taloudellisuusvinkkien myötä löytää itsensä sellaisesta vääntökuopasta, että sieltä täytyy erikseen kaivautua ulos. 140 newtonmetrin huippuvääntö saavutetaan 2 500 kierroksen kohdalla, joten 1 400 kierroksen sijasta tavoitteena kannattaa pitää 2 000 kierroksen tuntumaa.

Farkun voimin loppuvuosiin

Renault Clio on kevyellä kasvojenkohotuksella edelleen hyvässä asemassa mallin jatkovuosia ajatellen, sillä se tarjoaa harmaana ja ankeana pidettyyn pikkuautoluokkaan hiukan säihkettä ja pehmeyttä. Oma lukunsa on sekin, että Clion saa edelleen farmarimallina, monien kilpailijoiden luottaessa vain normaalikokoiseen hatchbackiin.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen