Ruotsin armeija harkitsee laittavansa Volvon boikottiin Kiinan takia – olisiko kiinalaisautoihin syytä kiinnittää enemmänkin kriittistä huomiota?

Ukraina on luokitellut Volvo Carsin omistajan, kiinalaisen Geelyn, Venäjän hyökkäyssodan sponsoriksi ja Ruotsin armeijan sana tuntuu tässä harvinaisen painavalta. Venäjän tukeminen on valitettavasti vain osa Kiinaan liittyvien ongelmien vyyhtiä, joista myös läntisen autoilevan maailman olisi syytä olla huolissaan.

Useat ruotsalaismediat ovat uutisoineet eritasoisten toimijoiden maassaan harkitsevan tai asettavan boikottia Volvoa kohtaan. Jo Länsi-Götanmaan lääni tai Göteborgin kaupunki - Volvon kotikaupunki - ovat kovia paloja, mutta että myös Ruotsin puolustusvoimat on valmis vähintään harkitsemaan boikottia erästä maansa suurinta vientiyritystä vastaan.

Rankkojen toimien takana ovat Ukrainan sodan varjot. Ukrainan korruption vastainen viranomainen NAZK on nimittäin nimennyt kiinalaisjätti Geelyn mustalle listalleen Venäjän tukijana. Geely-konserni myy edelleen autoja Venäjällä, ja maksaa veroja siellä. Geely on henkilöautovalmistaja Volvo Carsin pääomistaja ja kuorma-autoista ynnä muista vastaavan AB Volvon toiseksi suurin osakkeenomistaja.

Volvon tekniikkaa virtaa Venäjälle

Puolustuspuheessaan Volvon edustajat ovat oikeassa siinä, että Volvon autoja ei sentään Venäjällä myydä. Göteborgilaisvalmistaja on kuitenkin nykyisin Geely Holdingin tytäryhtiö, aivan kuin vaikkapa Geely Auto, Zeekr tai Lotus Group. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, kuuluu vanha sanonta.

Vaikka Volvoja ei Venäjällä myydäkään, on merkillä kiinalaisomistajansa kautta mainittu taakka kannettavanaan. Taakkaa ei ainakaan yhtään kevennä se, että Venäjällä kovaa nousua länsiautojen jättämässä tyhjiössä tekevä Geely Auto käyttää siellä Volvon 1,5- ja 2,0-litraisia 3- ja 4-sylinterisiä bensiinimoottoreita. Lännessä periaatteessa täysin samoja voimanlähteitä käytetään Volvon polttomoottorimalleissa. Venäjälläkin myytävät Geelyt jakavat myös muun muassa CMA -alusta-arkkitehtuurinsa suoraan Volvon kanssa.

Eurooppalainen autotekniikka pääsee näin siis Kiinan kautta pakotemuurin yli.

Kiinalaisautot tekevät tuloaan - lupa olla huolissaan

Geely on tietenkin vain yksi kiinalaisista automerkeistä, jotka tahkoavat nyt kunnolla tulosta Venäjällä länsimerkkien vetäydyttyä sieltä. 177 prosentilla markkinaosuuttaan itänaapurissa vuoden 2022 aikana kasvattanut Haval Jolion oli Venäjän viidenneksi suosituin automalli ja myydyin kiinalainen koskaan. Neljä ensimmäistä olivat Ladoja ja GAZ:eja. Great Walliin kuuluvalla Havalilla on jopa toimiva autotehdas Venäjällä, ja Chery on kolmas maassa toimiva jättikonserni Kiinasta.

Kiinan kyseenalaisesta ansiosta Venäjällä voidaan myös edelleen valmistaa autoja. Esimerkiksi Moskovassa alettiin tänä vuonna valmistaa 20 vuoden tauon jälkeen Moskvich -merkkisiä autoja, jotka ovat JAC Motors Sehol X4 -crossoverin uudelleennimettyjä versioita.

Lännessäkin on totuttu kuulemaan uutisia kiinalaisista autoista, aivan erityisesti sähköautoista, ja onhan niitä jo täällä liikenteessäkin. Sillä välin kun näitä kiinalaismerkkejä on ilmestynyt Eurooppaan kuin sieniä sateella, ovat kyseenalaistavat äänet jääneet melko hiljaisiksi.

Venäjän hallinnon (ja muidenkin terrorististen toimijoiden) tukeminen ja uiguurien sekä muiden poliittisten, etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien törkeä polkeminen ovat valitettavasti vain osia Kiinan kommunistisen totalitaarihallinnon tuomittavista toimista. Kiina-keskeiseen maailmanjärjestykseen avoimesti pyrkivä hallinto rahoittaa toimintaansa monilla kyseenalaisilla keinoilla. Sillä on hurja vaikutusvalta mitä tulee esimerkiksi Afrikan luonnonvarojen hyödyntämiseen ja sikäläisen väestön riistoon muun muassa sähköautojen akkuteollisuuden tarpeisiin.

Länsimaalaisella autonostajallakin on siis oma - pieni mutta tärkeä - sanansa sanottavana siinä, kasvaako kommunistisen Kiinan vaikutusvalta maailmassa.

Juttua päivitetty 17.7.2023 kello 14: Lisätty tieto SAIC Motorista.

Lähteet: SVT, Dagens Industri, Japan TImes, Leave-Russia.org Kuvat: valmistajat Teksti: Benjamin Helander