Koeajo: aiempaa puhtaammin – Ford Transit Custom

Ford Transit Custom etenee uuden dieselmoottorin turvin. Hyvää: ohjaus, kantavuus, äänettömyys. Huonoa: kytkimen käyttö, pieni näyttöruutu, englannin kielinen käyttöjärjestelmä.

Fordin uusi EcoBlue-nimen saanut kaksilitrainen turbodiesel hyrisee ensimmäisenä pakettiautoissa eli uudistuneissa isossa Transitissa ja tonniluokan Ford Transit Custom:ssa. Joutokäynnin ääni on dieseliksi kieltämättä sivistyneen oloinen. Ford sanoo yltäneensä nyt hyötyajoneuvoissa ensimmäistä kertaa henkilöautojen melutasoluokkaan.

Olennaisinta on tietenkin typen oksidien (NOx) päästöjen suitsiminen ­– siitähän dieselmoottoreita on etenkin viime syksystä lähtien höykytetty. Syyskuussa voimaantulevat Euro6 -päästövaatimukset edellyttävät 55 prosentin vähennystä NOx-päästöihin.

Kuluttajalle olennaisinta voi kuitenkin olla kulutus. Transit Custom yltää parhaimmillaan 6,2 litran keskikulutukseen ja isompi Transit 6,6 litraan sadalla kilometrillä. Virallisissa luvuissa on miinusta 13 ja 10 prosenttia edeltäneeseen 2,2-litraiseen myllyyn.

Pääsimme ajamaan Transit Customia 105- ja 170-hevosvoimaisina versioina ja Transitia 130-hevosvoimaisena versiona. Kesyimmälle moottorille luvataan suurin vääntömomentti kaikkein matalimmalla ja laajimmalla, 1 375­–2 000 kierroksen käyntinopeusalueella. Siitä huolimatta liikkeellelähdöt tuntuivat sillä kaikkein vaikeimmilta, sillä kytkimen kanssa on oltava tarkkana varsinkin mäkilähdöissä, ettei auto sammahda.

105 hevosvoiman sitkeys tuntui myös loppuvan ajossa selvästi nopeammin, joten pienet vaihteet olivat tarpeen. Suurin kuutospykälä jyristi voimakkaasti vielä 80:n nopeudessa, joten sitä pääsee käyttämään vain nopeimmilla pääteillä.

Kuusilovinen loppuvuodesta

Loppuvuodesta tulee saataville kuusiportainen automaatti mutta vain 130- ja 170-heppaisten koneiden kanssa. Isoon Transitiin tulee tuolloin myös etu- ja takavedon lisäksi nelivetovaihtoehto, mutta se on aina käsivaihteinen.

Suurin ero vaikutti yllättäen olevan 105- ja 130-hevosvoimaisen version välissä, sillä isompi Transit tuntui selvästi ripeämmältä, kun taas 170-hevosvoimainen Transit Custom antoi hyvän samankaltaisen tunteen keskimmäisen moottorin kanssa.

500 kilon kuormalla kiusattu Transit eteni tasaisemmin epätasaisuuksien yli, kun taas 400 kilon lastilla kuormattu Custom nyökkäili hieman häiritsevästi.

Ohjaus oli jo entuudestaan hyvin henkilöautomainen, ja Ford on saanut parannettua ohjausvastetta entisestään.

Henkilöautomainen

Henkilöautomaista alkaa olla myös turvavarustelu. Ajamissamme autoissa oli kohtuuhintainen, noin 900 euroa maksava varustepaketti, jossa saa muun muassa kaistavahdin, automaattiset kaukovalot, turvavälihälyttimen, aktiivisen vakionopeudensäätimen ja liikennemerkkien tunnistusjärjestelmän.

Lisävaruste oli myös vajaat 600 euroa maksava peruutuskamera, joka on tarpeellinen, mutta sen nelituumainen näyttö on turhan pieni, vaikka se onkin puoli tuumaa aiempaa suurempi.

Voitelujärjestelmä on suunniteltu pidentämään moottoriöljyn käyttöikää, minkä ansiosta huoltoväli voi venyä ajotyylistä riippuen jopa 60 000 kilometriin. Auton anturit ilmoittavat, milloin huolto on tarpeen.

Teksti ja kuvat: Teppo Komulainen