Koeajo: hauska Audi S1

Ajettavaksi suunniteltu pikkusportti, joka maksaa. Hyvää: Ajettavuus, ohjaus, moottori, neliveto, sisäilme. Huonoa: Hinta, ajoasennon säätö, takatilat ihmisille ja tavaroille.

Jos olisi valittava yksi sana, se olisi hauska.

Audin pippurinen pienokainen on ajajan auto. Audi S1 quattro palkitsee käskijänsä sitä varmemmin mitä mutkaisempi on ajotaival.

Rattia on hauska vääntää, sillä S1 taittuu mutkiin ennakoitavasti ja kiltisti, kiitos erinomaisen nuljuilemattoman alustan ja juuri sopivan pintakovan jousituksen. Ohjaustuntuma on tarkan täsmällinen mutta audimaiseen tapaan hieman tunnoton.

Erinomainen painosuhde etu- ja taka-akselien välillä sekä matalahko painopiste pitävät auton visusti tiessä kiinni.

Nelivetoisuus tuo ajoon vakautta, elektroninen ajovakautus turvallisuutta. Ratinkääntäjältä vaaditaan malttia, sillä alla on auto, joka voi karata varomattomalta käsistä. Kaasupolkimen käyttö välittyy viiveittä konehuoneeseen ja vaikutus on väkevä: auto kiihtyy kuskin pulssiakin rivakammin. Audilla kirii nollasta sataan alle kuudessa sekunnissa.

Kahden hengen mukavuutta

Takana on pikkuautoksikin hyvin niukat istumatilat. Samaa voi sanoa 210 litran tavaratilasta, sinne ei mahdu kuin muutama ruokakaupan kassi.

Sisätilojen muodot, värit ja ratkaisut kielivät urheilullisuudesta, mutta on toteutettu tyylikkään maltillisesti.

Klassinen menevyyden ja vauhdin väri punainen kukertaa moniaalla, muttei tyrkyttävästi. Matkustamon perusilme rakentuu mustan ja hopean vuorottelusta.

Punainen tehosteväri ja alumiiniset yksityiskohdat luovat persoonallisen kokonaisilmeen.

Täsmällistä vaihtamista

Käsivaihteisto on hauska, sillä tällaisella autolla jotenkin kuuluu asiaan, että oikea käsi joutuu tämän tästä töihin. Autoa täytyy ajaa, ja ajohetkiin täytyy keskittyä. Vaihteisto toimii täsmällisesti ja kepin liikkeet ovat lyhyet.

Kuljettajan valtakunnassa on kaikki muutoinkin varsin hyvin. Käyttökytkimet ovat hyvin käsillä ja kaikki toimii audimaisen täsmällisesti. Näkyvyys eteen kunnossa ja istuimet ovat esimerkillisen tukevat myös urheilullisessa mutka-ajossa.

Ajoasennon saa säädettyä kohtuuhyväksi, mutta istuimen ja ratin säätövarat saisivat olla laajemmatkin.

Ylivoimaisesti ikävin punaisen paholaisen ominaisuus on sen hinta: se on melkoisen tolkuton.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Lauri Ahtiainen