Koeajo: Hymer Masterline on hulppea maantiekoti, mutta mikä siinä on kaikkein ylellisintä?

Valmistajansa lippulaiva Hymer B-klasse Masterline I 890 valloittaa runsailla tiloillaan ja siistillä viimeistelyllään. Hyvää: vakaus, valoisuus, tilat, viimeistely. Huonoa: kääntöympyrän halkaisija, rapinat, kallis varustelu.

Hymer Masterline on vuosi sitten esitelty valmistajansa ylellisin ja suurin mallisarja, josta saimme ajoon pisimmän yhdeksänmetrisen kolmiakselisen version. Integroitu kori on rakennettu Mercedes-Benz Sprinterin etuvetoiselle alustalle, dieselmoottori on tuttu 2,1-litrainen 170-hevosvoimaisena ja vaihteisto yhdeksänlovinen automaatti.

Jo perushinta alkaa 130 000 eurosta ja esittelyauton varustus nostaa sen liki 200 tonniin. Yhtä hulppeaa matkakotia ei usein tule vastaan. Kukkaron lisäksi kokonaispainoltaan 5,5-tonnisen puikkoihin hyppäämistä rajoittaa kuorma-autokortin tarve. Nopeusrajoitus on kuitenkin 100 km/h.

Tilaa ja valoa

Nahkaverhoilusta, puupinnoista ja runsaasta varustelusta huolimatta ylellisintä Masterlinessa on tilavuus, lisäsentit leveydessä ja pituudessa poistavat ahtauden tunteen. Niin WC:lle, suihkulle kuin käsienpesualtaallekin on omat tilansa, turha kumartelu jää pois. Lattia on koko mitaltaan tasainen, yhtenäisen tilan saa jaettua liukuovella.

Takapään makuuosastolla pystyy pukeutumaan ilman akrobatiaa, ja keittiössä touhuavan kokin ohi on helppo sujahtaa. Takana vuoteet saa joko kahtena erillisenä tai yhtenä leveänä, etusänky laskeutuu sähköllä ohjaamon yläpuolelta.

Valoisuus lisää avaruuden tuntua, ikkunoita on paljon. Luonnonvaloa on tarjolla kattoikkunoiden kautta myös suihkukoppiin ja vessaan. Pimeän laskeuduttua valoja on riittävästi sopivissa paikoissa, mutta kytkimiä on jo vaikeampi löytää. Keittiössä lieden ympärillä on vapaata laskutilaa. Jääkaappiin sopii pidemmänkin reissun eväät. Istumaryhmässä on tilaa viidelle, pöytä on suurennettavissa ja kaikkiin suuntiin liikuteltavissa.

Kätevää säilytystilaa on runsaasti, joten tavaroita ei tarvitse sulloa. Laatikot ja luukut sulkeutuvat ja lukittuvat laadukkaan oloisesti. Epäjärjestelmällisemmälle asukille tilojen paljous tuottaa jo etsiskelyn tuskaa.

Tavaratilaa löytyy lisää ulkopuolelta: takatalliin sopivat pihakalusteet ja polkupyörät, matkustamon alla olevaan tilaan sukset ja mailat ynnä muut harrastusvälineet. Lattian alla oleviin tiloihin pääsee luukkujen kautta myös sisältä. Harvemmin tarvittavat luukut eivät ole keskuslukituksen takana. Leiriytyessä korin saa tasattua vaateriin hydraulisesti.

Mercedeksen ohjaamo ja voimalinja

Kun kapteenin istuimen kääntää sohvaryhmästä ajosuuntaan, eteen avautuu Mercedes-Benz Sprinteristä tuttu kojetaulu mittaristoineen ja kosketusnäytön kautta toimivine viihdejärjestelmineen. Automaattivaihteistoa käsketään oikeanpuoleisesta viiksestä helpottaen vekslaamista, jota pitkä akseliväli ja ulkomitat teettävät.

Integroidun ohjaamon kuoret ovat Hymerin tekemiä, eli leveyttä on enemmän kuin vakio-Sprinterissä. Vain kuskin puolella on ovi, apparin puolelle on helppo kulkea oleskelupuolelta. Kojelauta jatkuu silmänkantamattomiin, parkkikiekon asettamiseen tarvitsee jatkovarren. Myös tuulilasi on valtava: A-pilarit ovat näkökentässä mutta niin kaukana, että katveet jäävät kapeiksi. Jyrkkiin mutkiin joutuu kurkkaamaan sivuikkunoista. Isot peilit ja peruutuskamera auttavat pysäköintitilanteissa.

Ison auton kankeus kaupunkisokkelossa vaihtuu leppoisaksi matkanteoksi tien auetessa. Pitkä akseliväli, teli ja neljän tonnin tyhjäpaino tekevät tehtävänsä, ajo on vakaata tuulisemmallakin kelillä. Matala melutaso kruunaa ajomukavuuden, hiekkatiellä rapinaa kantautuu sisälle jonkin verran. Kuusi pyörää sinkoaa soraa ja meluaa mukulakivetyksellä neljää enemmän, vaikka teli tasoittaakin kulkua.

Mutkatiellä korkea auto kallistelee matalasta painopisteestä ja taka-akselien suuremmasta raideleveydestä huolimatta, minkä lisäksi vauhtia rajoittaa irtaimiston sijoittelu ja kiinnitys. Suuri otsapinta ja paino teettävät töitä Mersun koneelle, ja yhdeksänvaihteinen automaatti joutuu ahkeroimaan. Voima kuitenkin riittää, sallittu satanen säilyy ylämäissäkin eikä moottoritielle kiihdytyksissä tarvitse arastella.

Eniten koko näkyy huoltoasemalla. Kulutus on vähimmilläänkin yli kymmenen litraa, eikä raskaalla jalalla 15 l/100 km riitä. Kateellisten katseet saavat kuitenkin tankkauslaskun unohtumaan nopeasti.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka