Koeajo: Kiireetöntä kyytiä kevytautolla – Hyundai i10

Nopeusrajoitettu henkilöauto, kuten Hyundai i10, on ratkaisu mopoautojen turvattomuuteen ja epämukavuuteen. Hyvää: tilat, vaivattomuus, ketteryys, varustelu. Huonoa: ohjaus, kulutus, maantieajo.

Suomessa ollaan muuta Eurooppaa enemmän huolissaan mopoautojen turvattomuudesta, vaikka meillä vakavia onnettomuuksia on tapahtunut vähemmän kuin muualla. Jokainen onnettomuus on kuitenkin liikaa, ja kiistatta kevytrakenteinen mopoauto on sekä aktiiviselta että passiiviselta turvallisuudeltaan surkea.

Nuorille suunnattu

Liikenne- ja viestintäministeriön esitys uudesta ajoneuvoluokasta eli kevytautoista etenee byrokratian rattaissa niin EU:ssa kuin Suomessakin. Esityksen mukaan tavallisen henkilöauton voisi rekisteröidä kevytautoksi, kunhan se on teknisesti rajoitettu kulkemaan maksimissaan 45 km/h nopeudella.

Kevytauto on tarkoitettu 15–17-vuotiaille nuorille, ja ajajalta vaadittaisiin sama AM-kortti sekä koulutus kuin nykyisiltä mopoautoilijoilta.

Kevytautoksi rekisteröitävälle autolle ei kaavailla muita rajoituksia kuin maksimissaan kymmenen vuoden ikä ja 1 500 kilon paino. Kevytauto? Painorajaan sopisi vaikkapa Ferrari 488, mutta luultavimmin säätäjillä on ollut mielessä pienet A-segmentin torikassit. Otimme yhden sellaisen kokeiltavaksi.

Elektronisesti rajoitettu

Hyundai i10 sopii tarkoitukseen hyvin: sehän näyttääkin mopoautolta. Viimeksi mainittuun verrattuna kyseessä on kuitenkin miltei edustusauto. Tilaa on viidelle tavaroineen, ajoasento on ergonominen, viimeistely tyylikäs, moottori käy tasaisesti kuiskaten, jousitus siloittaa tien, pakokaasut putsataan katalysaattorissa, lämpöä riittää ja ikkunat pysyvät puhtaina. Kaikki asioita, joissa mopoauto ei varsinaisesti loista.

Turvallisuuskin kohoaa huimasti jo tukevamman rakenteen ansiosta. Lisäksi teinejä kaitsee ajonvakautus, kaistavahti ja hätäjarrutusavustin.

Nopeuden rajoittaminen on tehty puuttumalla moottorin elektroniikkaan, eli jyrkässä alamäessä auto kiihtyy kyllä yli 45 kilometriin tunnissa. Lisäksi koeajoyksilön automaattivaihteisto oli ohjelmoitu säyseämmäksi, kierrokset eivät nouse kaasu pohjassakaan yli 3 000 r/min tason.

Letkaa vetämässä

Jos Hyundai olisi annettu lainaan kertomatta rajoittimesta, sitä ei olisi alkuun edes huomannut. Kaupungissa pärjää mainiosti muun liikenteen mukana. Vauhdin kasvaessa rajoitin puuttuu peliin enimmäkseen huomaamatta, mutta mäkinen maasto tuottaa pieniä nykäyksiä.

Siirtyminen isommille kokoojakaduille sujuu omasta mielestä hyvin, mutta taustapeiliin alkaa kerääntyä jonoa. Testiautoa ei ole merkitty mopoautojen tapaan isolla kolmiolla takaluukussa, joten ohittajien ilmeet vaihtelevat ihmettelystä paheksuntaan. Rajoituksen nostaminen nopeuteen 60 km/h vähentäisi muiden tielläliikkujien tuskaa. Sitä nopeammilla väylillä kaistoja onkin jo enemmän, ainakin ruuhka-Suomessa.

Haastetta virittäjille

Testikäyttöön rakennetussa autossa rajoittimen voi poistaa napin painalluksella, ja nolous helpottaa heti. Kevytautoksi rekisteröidyn auton ohjausboksi on kuitenkin sinetöity: avaamisesta jää jälki, ja telematiikka kavaltaa niin ylinopeuden kuin laitteeseen kajoamisenkin.

Järjestelmän voi purkaa 18-vuotiaana ja jatkaa tutulla autolla muutoskatsastuksen jälkeen. Hyundaissa seitsemän vuoden takuutakin on tällöin jäljellä, ja i10 pärjää vertailussa muiden samankokoisten autojen kanssa: tilat ovat pikkuautoluokan reiluimpia ja toiminnot keveitä sekä selkeitä. Moitteet kohdistuvat keskialueeltaan tahmaiseen ohjaukseen ja vanhanaikaisen nelilovisen automaattivaihteiston bensanhimoon.

Kevytautoesitys on varmasti mieluisa niin nuorille, heidän vanhemmilleen kuin turvallisuustilastoille ja autoverokertymällekin. Käytettyjen autojen muuttaminen ja oikean auton arvon säilyminen tuo kevytauton rahallisestikin yhä useampien ulottuville. Mutta kun kymmenen vuotta vanhat kolmosbemarit valtaavat koulun parkkiksen ja kiertävät korttelirallia, kuinka käy päästövähennystavoitteiden tai polkupyöräilyn kasvattamispyrkimysten?

Teksti ja kuvat: Petri Munukka

Lisätietoja: www.hyundai.fi/i10