Koeajo: kovaa ja korkealta – Opel Insignia Country Tourer

Korotettu Country Tourer -mökkiversio koristaa uuttakin Opel Insignia -mallistoa. Hyvää: väljät tilat, ajettavuus, monipuoliset ajotilat. Huonoa: isot ulkomitat, hieman pintakova kulku.

Opel Insignia Country Tourer on saksalaisvalmistajan koodi tavallista maastomaisemmalle isolle farmarille, jollainen tehtailtiin myös edeltäneestä mallisukupolvesta. Tuoreimmassa Insigniassa resepti on säilynyt tismalleen samana. Perusmalliseen farkkuun eli Sports Toureriin verrattuna maavaraa on korotettu 25 millimetrillä, minkä lisäksi off road -lookia on luotu mustilla lokasuojan kaarilla ja helmoilla sekä auton keulasta ja perästä löytyvillä harmailla ”alleajosuojilla”. Myös rengaskoko, 235/50 R18, on mallille uniikki.

Neliveto on läheinen osa tällaisen maastomallin identiteettiä, mutta Country Tourer on kaupan myös etuvetoisena. Tällöin moottorina on joko 1,5-litrainen bensaturbo (165 hv) tai kahden litran diesel (170 hv). Pienitehoisimmat vaihtoehdot on niin bensiini- kuin dieselpuolellakin pudotettu pois.

Joka nurkasta raapivat Country Tourerit ovat sitten jo astetta tehokkaampia. Edellä mainitun 170 hevosvoiman dieselin lisäksi valikoima kattaa 260-heppaisen bensakoneen sekä 210-heppaisen dieselin. Kaksi viimeksi mainittua ovat aina automaatteja.

Rauhalliselle tai rallikuskille

Koeajamamme bensaturbo tarjoaa dieseliä suuremman kulutuksensa vastapainoksi vaimean urheilullista murinaa ja vahvan vedon varsin vähäisellä vaihteiston viivyttelyllä. Kun bensiinikäyttöiset veekuutoset ovat tässä luokassa jo historiaa, tämän luonteinen ahdettu neloskone on puutteeseen parasta lääkettä.

Neliveto on toteutettu samaan tapaan kuin tuoreessa sporttimallissa Insignia GSi:ssä. Perinteinen takatasauspyörästö on korvattu kahdella sähköisesti ohjatulla monilevykytkimellä, jotka ohjaavat voimaa molempiin takapyöriin itsenäisesti. Tarkoituksena on parantaa liukkaan kelin hallittavuutta ja kääntyvyyttä ­– esimerkiksi jälkimmäinen saavutetaan syöttämällä ulkokaarteen takapyörään enemmän vääntöä.

Vakiovarusteiset ajotilat ovat monipuolisia, sillä ne vaikuttavat nelivedon ohella iskunvaimennuksen jäykkyyteen, kaasupolkimen vasteeseen, automaatin vaihtokohtiin sekä ohjaustehostukseen. Oletusarvona on automaattinen asetus, mistä voi keskikonsolin nappia painamalla kääntyä suuntiin Tour (mukavampi) tai Sport (urheilullisempi asetus).

Lisäksi luistoneston ja ajonvakautuksen saa kytkettyä pois. Kuljettajat saavatkin valittavakseen kattavan valikoiman luonteelleen ja/tai taidoilleen sopivia vaihtoehtoja – Country Tourer etenee lumista pikkutietä joko turvallisen aliohjautuvasti järjestelmien paimentamana, tai sitten irtoaa vapaaseen, hallittuun peräluisuun tilanteen niin salliessa.

Kaikin puolin reilu

Country Tourerin tapaisia malleja on esitelty viime vuosina usealtakin eri valmistajalta – kuin haastajiksi samanhintaisille katumaastureille. Korotetun farkun ehkäpä paras puoli on se, että ylimääräinen maavara ei tunnu tavallisessa maantieajossa mitenkään, mutta hidastetöyssyissä ja mökkitiellä siitä on eittämättä hyötyä.

Niinpä Country Tourerin ajettavuus on samaa hyvää tasoa kuin muissakin Insignioissa, liikuttiin sitten millaisella tiellä tahansa. Kapeammat ja korkeammat pyörät tosin toisivat tähänkin autoon lisää mukavuutta, ja myös vähemmän rengasmelua. Joka tapauksessa niin ohjaustunto kuin suuntavakavuuskin ovat kunnossa.

Ja koska kori on sama kuin perusfarkussa, myös reilut sisätilat ovat yhteneväiset. Ajoasento sekä taka- ja tavaratilat ovat ensiluokkaiset. Hintaeroakaan ei kerry muuten samoin varustein kaupasta lähtevään Innovation-varusteiseen Insigniaan kuin reilun tonnin verran.

Niihin katumaastureihin verrattuna viiden metrin kokonaispituus on kieltämättä selkeä haittapuoli. Toisaalta sehän on vain siitä kiinni, millaiseen kaupunkimaastoon Country Tourerin ahtaa – jos pysyttelee auton nimeä mukaillen maaseudulla, isot ulkomitatkaan eivät yhtä lailla ahdista.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.opel.fi/insignia-country-tourer