Koeajo: Mazda MX-30 R-EV on erikoinen sekoitus sähköä ja wankelia

Mazda MX-30 sai lisää toimintamatkaa, mutta päästöjen kustannuksella.

Mazda MX-30 on kantanut harteillaan japanilaismerkin ainoan sähköauton viittaa, mutta persoonallisen pikku-SUV:in suosion esteenä on ollut pieni akku ja vaatimaton toimintamatka.

Nyt Mazda on tarttunut toimeen ja triplannut toimintamatkan, mutta yllättävällä tavalla, nimittäin puolittamalla akun ja korvaamalla sen polttomoottorilla sekä bensiinisäiliöllä. Yllättävää, joskin juuri Mazdalle perinteistä, on myös bensakoneen tyyppi: wankel- eli kiertomäntämoottori. Se toimii vain aggregaattina sarjahybridin tavoin, auto liikkuu aina sähkömoottorin voimin. Siinä missä kilpailijat kiirehtivät siirtymää lataushybrideistä sähköautoihin, Mazda pakittaa siis päinvastaiseen suuntaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Janoinen wankel

Kiertomäntämoottorin valinta polttomoottoriksi on erikoista, sillä samalle perusrakenteelle on muilla markkinoilla ollut tarjolla nelisylinterisiä versioita. Vaikka wankelin hyötysuhdetta on saatu parannettua geometriaa ja materiaaleja uudistamalla, se ei silti pärjää mäntämoottoreille. Etuna on pieni koko: yksiroottorinen moottori on iskutilavuudeltaan 0,8-litrainen, painoa tosin on tullut satakunta kiloa lisää sähköversioon verrattuna. Kiihtyvyyslukema on kuitenkin parantunut lisääntyneen tehon ansiosta.

Puolitettu akku on kapasiteetiltaan 17,8 kWh ja kulutus asettui lukemaan 22 kWh/100 km, joten ilmoitettu 85 kilometrin sähköinen toimintamatka voi olla kesällä mahdollisuuksien rajoissa. Nollakelissä wankel käynnistyi kuitenkin jo akun varauksen ollessa 25 %, ja maksimiksi jäi 52 km. Pieni akku onneksi latautuu nopeasti, vaikka lataustehokaan ei päätä huimaa.

Varsinaisen ällistyksen wankel-moottori tuottaa akuston tyhjennyttyä. Kuinka noin pieni moottori voi kuluttaa noin poskettoman paljon? Pihtaamalla selviää kahdeksalla litralla, mutta koeajon keskikulutus nousi lukemaan 11 l/100 km. Nykypäivänä tulee enää aika harvoin vastaan tuollaisia lukemia.

Koska MX-30 liikkuu koko ajan sähkömoottorin viipyilemättömällä innolla, wankel-moottori voi elää omaa elämäänsä konepellin alla. Se lataa akustoa vain hieman vakiokierroksia muuttamalla. Sirisevä käyntiääni ei ole häiritsevä, mutta huomaamatta sen käynnistyminen ei jää. Paikallaan seisoessa tehosekoitinta muistuttava ääni on selvimmillään niin ulos kuin sisällekin päin. Vauhdin kasvaessa sirinä peittyy rengasmeluun.

Melutaso on kokonaisuutena kuitenkin pikkuautoksi vaimea. Erikoisesta tekniikasta ei tarvitse huolestua, käyttö on yhtä helppoa kuin millä tahansa lataushybridillä. Itse asiassa Mazda on nappula- ja näyttötekniikaltaan yksi helpoimmista omaksuttavista.

Kaappariovet

Lataushybridiksi muuttuminen ei ole tuonut mukanaan muita uudistuksia. Jo sähköautona MX-30 on tuomittu ulkomittojaan ahtaammaksi. Takaistuimelle ei ainakaan pitkän kuljettajan taakse aikuinen mahdu, ja lapsetkaan tuskin viihtyvät pitkää matkaa pikkuruisten sivuikkunoiden rajoittaessa maisemia. Itse asiassa huono näkyvyys takaviistoon haittaa jopa kuskia.

Takaovet ovat RX-8 -mallin tapaiset puolikkaat kaappariovet, eli takareunastaan saranoidut. Etu- ja takaovien välissä ei siis ole pylvästä, vaan kylki aukeaa koko leveydeltään. Etuovi on aina avattava ennen takaoven avaamista. Hyötyä tästä on vaikea keksiä, takaistuimelle ei ole yhtään sen helpompi kömpiä. Kapeissa parkkiruuduissa autosta poistuminen on melkoista pujottelua ovien välistä.

Tien päällä MX-30 ei enää aiheuta pettymyksiä. Jousitus on sopivan jämäkkä mukavuuden kärsimättä. Ohjaus- ja poljintunto ovat kelpoja. Päällimmäiseksi jää mieleen leppoisa mukavuus niin maantiellä kuin kaupungissakin.