Koeajo: Opel Astra Electric – sähköä salamamerkin syömähampaaseen

Paperilla Opel Astra Electric ei ehkä ole järin räväkkä uutuus, sillä pinnan alta löytyy Stellantiksen tuttuja ratkaisuja. Kokonaisuus kuitenkin yllättää. Hyvää: tilat, ergonomia, Huonoa: autojen ja hintojen odotus.

Nykypolven Opel Astran saapuessa kerrottiin pian, että autosta tulee myös täyssähköversio – hiukan Peugeot 308:n tapaan. Nyt uutuus on vihdoin saapumassa, sillä muun muassa komponenttipula on hidastanut jo aiemmin esiteltyjen malliversioiden tuomista markkinoille merkittävissä määrin. Peugeotin tavoin myös Astra Electric saapuu aikanaan myös farmariversiona, joten sähköautomarkkinoiden harvalukuinen pitkäperäjengi saa vihdoin lisää jäseniä.

Tuttu Astra, tuttu Stellantis

Opelin Vizor-keulailme on Astrassa tuttu jo entuudestaan, eikä sitä ole erityisemmin maskattu umpeen edes täyssähkömallissa. Asennetta on kuitenkin haettu GS-puskureista, vaikka "kuuman" GSe:n rooli jääkin lataushybridille.

Pinnan alla käytössä on tuttua Stellantis-tekniikkaa, eli 54 kilowattitunnin akku 100 kilowatin pikalatauksella ja 11 kilowatin kolmivaiheisella AC-latauksella. Menopuolesta vastaa 115 kilowatin sähkömoottori etuakselilla. Muiden uusien Stellantis-sähköautojen tapaan Astran WLTP-toimintamatka on venytetty yli 400 kilometrin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Astra Electricin huippunopeus on 170 km/h, eli kympin sisariaan korkeampi.

Opelin mukaan akku on sijoitettu auton lattiaan siten, että tavara- tai takatiloista ei tarvitse tinkiä. Tavaratilaa on pystyperässä 352 litraa ja se on laajennettavissa 1 268 litraan. Alas sijoitettu akku on myös siirtänyt auton painopisteen alemmas ja auton vääntöjäykkyys on parantunut 31 prosenttia. Myös paino on saatu pidettyä 1 600 kilogramman tienoilla.

Tilojen ja käyttöliittymän suhteen Opel Astra onkin siis ennallaan. Etupenkkeinä on AGR-hyväksytyt ergonomiaistuimet. Tietoviihdejärjestelmän jäsentely on tuttua muista PSA-pohjaisista autoista, joskin ergonomiaa on höystetty tuomalla lämmityslaitteen toiminnot oikeisiin painikkeisiin. Mittaristossa Opel suosii omaa pelkistetyn selkeää tyyliään. Molemmat ruudut ovat kooltaan 10 tuumaa.

Jämäkästi saksalainen

Ajettavuudessa ero polttomoottorimalleihin ei ole järin suuri, mutta se on olemassa, ja Astra Electric kallistelee vähemmän. Alusta on edelleen napakka ja selvästi Autobahnille suunniteltu. Äänieristys on polttomoottoriversioita parempi ja Opel on ylpeä laminoitujen lasien käytöstä, tosin berliiniläistiestön pinta ei vastaa suomalaista karkeudeltaan.

Berliinin kaupunkialueella suoritetussa koeajossa kulutuslukemat pyörivät 14 kilowattitunnin paremmalla puolella, joten ainakin kaupunkipainotteinen ajolenkki tuntui sopivan Astralle mainiosti. Myös yhdistetty WLTP-kulutus vihjaa Astran olevan jopa joitain pienempiä sisariaan pihimpi.

Opel Astra Electric erottuu muista Stellantiksen E-CMP-sähköautoista olemalla rehellisesti C-segmentin edustaja ja pienen alkuhaparoinnin jälkeen saksalaismerkki on löytänyt oman tapansa tehdä autoja yhteisistä aineksista. Myöhemmin saapuva farmariversio on sekin tervetullut lisäys markkinoille ja varmasti malli, joka herättää monien katumaastureista piittaamattomien mielenkiinnon.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen