Koeajo: Renaultsport Clio Cup – kauppakassista kilpa-autoksi

On kilpa-automaisia perheautoja, ja sitten on oikeita kilpa-autoja. Renaulsport Clio Cup on ehdottomasti jälkimmäinen.

Kilpa-automainen on kuvaus, jonka kuulee ajoittain suorituskykyisistä katuautoista. Väitteellä kai viestitään auton nopeudesta ja kyvykkyydestä rataolosuhteissa. Kieltämättä monet huippuluokan katuautot ovatkin suorituskyvyltään aivan eri luokkaa, kuin nyt ajettu Renaultsport Clio Cup.

Silti Clio on ehta kilpa-auto. Sen sisätilat hohtavat valkoista peltiä ja takaistuimen tilalla on metreittäin teräsputkea. Kulku autoon käy turvakaaren ahtaan aukon läpi kuppi-istuimelle, jonka kuusipistevöitä kiinnitellessä menee tovi. Jos vyöt suljettuaan huomaa unohtaneensa oven auki, ei auta kuin aloittaa alusta.

Ajoasennon saa moitteettomaksi, kiitos tavallisesta Renaultsport Cliosta lainattujen ohjauspyörän säätöjen ja kiskoilla liikkuvan istuimen. Toki jos turvavyöt on jo ehditty kiristää, täytyy taas aloittaa alusta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ensimmäinen askel on vaikein

Kun lopulta kaikki on valmista, antaa vieressä istuva kouluttaja käynnistysluvan. 1,6-litrainen turboahdettu perusmoottori on lainaa Renaultsport Clion katuversiosta, mutta sitä ei tyhjäkäynnillä uskoisi. Moottorin reagointia pehmentävät kannakkeiden kumityynyt on kilpurista jätetty pois, joten koko kori tärisee nelisylinterisen tahtiin.

Clion ykkösvaihde kytketään painamalla kytkin pohjaan, kurottamalla vasemmalla kädellä ohjauspyörän oikean laidan näppäin pohjaan ja vetämällä oikealla kädellä suuresta vaihtolavasta. Seuraa kolaus, joka ei jätä vaihtotapahtumaa epäselväksi. Katu-Clion kuusivaihteisen kaksoiskytkinlaatikon tilalla on Sadevin valmistama sekventiaalivaihteisto.

Kouluttajat ovat etukäteen opastaneet Clion kytkimen temperamenttisuudesta. Vauhtipyörää ei juuri ole, joten mikään ei estä moottoria sammumasta, jos kytkintä nostaa liian räväkästi.

Clio lähtee yllättävän pehmeästi liikkeelle, ja kävelyvauhdissa nostan kytkintä lisää. Klonk. Auto sammuu nolosti. Sama toistuu kerran, kunnes matkaan päästään amatöörimäisen nykimisen saattelemana.

Aikaa kilvanajolle

Ensimetrit taittuvat ropinan säestämänä, kun sadekelin kilparenkaat heittävät tienpinnasta kiviä auton paljaaseen pohjaan.

Vauhdin kasvaessa sivuäänet peittyvät paljaassa peltikorissa kaikuvan suorahampaisen vaihteiston ulvontaan.

Täyskaasulla 220 hevosvoimainen Clio Cup kiihtyy juuri ja juuri niin hyvin, ettei suorilla ehdi tulla tylsää. Lavea kilparata on myrkkyä vauhdintunteelle.

Vauhdissa Clio on yksinkertaisesti helppo ajettava. Jo lämmittelykierroksella autoon syntyy hyvä tuntuma – auto tuntuu pieneltä GTI-luokan autolta, joka on jalostettu rata-ajoa varten. Ja juuri sellainenhan se onkin.

Clio Cup on yksi lukuisista kohtuuhintaisista vakioautosarjojen ponnahduslaudoista, joissa nuoret lupaukset näyttävät voitontahtonsa yleisössä piileville kykyjenetsijöille. Noin tuhatkiloiset autot liikkuvat viihdyttävää vauhtia, mutta nopeus antaa sijaa paikkojen hakemiselle ja ohitusstrategian hiomiselle. Viihdyttävimmillään monikymmenisen autojoukon kärkikymmenikkö taistelee voitosta puskuri puskurissa. Kyse on shakista autoilla.

Nöyrä ja vaivaton

Clio on erittäin nöyrä ja vaivaton ajokokemus. Auto ohjautuu loogisesti haluttua ajolinjaa pitkin, ja perusvakaa ajokäytös vaihtuu painonsiirroilla hienoiseen yliohjaamiseen. Ratakäyttöön rakennettu alusta ei turhaa kalistele, joten auton paimentamisen sijaan keskittymisen voi kohdistaa ajolinjoihin. Tehostamattomat jarrut sentään vaativat tavallista enemmän voimaa, mutta palkitsevat erinomaisella tuntumalla.

Auton rajat löytää kilpa-autoihin kokematonkin vaivatta, mutta rajoilla puhdas ja nopea kierros kysyy taitoa. Yksinään rataa kiertäessä Renaultsport Clio Cup on hieno auto oppia rata-ajon perusteita, mutta pian vaivattoman auton ratissa alkaa janoamaan lisää toimintaa, kilvanajoa. Ja juuri se tekee Clio Cupista kilpa-auton.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen