Koeajo: Volvo XC40 Recharge – Mökkiteiden sähköistäjä

Volvo XC40 Recharge on merkin pienimmän katumaasturin sähköinen versio. Hyvää: tasapainoinen kokonaisuus, ajomukavuus Huonoa: keulapito, aktiivinen kaistavahti

Suomalaisen autonostajan unelma on nelivetoinen auto, jolla selviää mökkitien ilman pohjakosketusta. Tätä nykyä voimalinjan olisi oltava mielellään sähköinen, jotta päästöt pysyisivät kurissa. Useimmille neliveto karkaa kuitenkin liian hintavaksi, ja silloin täytyy tyytyä kahteen vetävään pyörään. Tähän saumaan iskee Volvo XC40 Recharge Single motor.

Volvon pienin sähköinen katumaasturimalli on pykätty polttomoottoriversion perustalle, eikä suunniteltu alusta alkaen sähköautoksi. Volvo tekee niin toisella brändillään Polestarilla, jonka mallisto on olut jo suunnittelupöydällä sähköinen.

XC40 Recharge muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan polttomoottoriversioita ja käytännössä ainoa eroavaisuus löytyy keulasta. Maski on sähköversiossa umpinainen, sillä ajoviiman ei tarvitse jäähdyttää voimalinjaa.

Korimallin pieni haaste on läsnä myös sähköversiossa, sillä näkyvyys taakse on rajoittunut massiivisen takapilarin vuoksi. Muotoilullisesti kikka on toimiva, mutta käyttäjän näkökulmasta se saisi olla hieman maltillisempi.

Sähkömaasturista on tarjolla etu- ja nelivetoversiot. Vajaavetoinen pärjää yhdellä moottorilla, mutta nelivedon avuksi tulee toinen sähkömotti. Koeajettu auto on single, eli eturenkaita liikuttaa yksi sähkömoottori.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tarjolla jopa 300 kW tehoa

Vaikka kulkua loihditaan Singe-mallissa vain yhden moottorin turvin, ovat 170 kW (231 hv) ja 330 Nm arvoja, jotka riittävät antamaan Volvolle riittävän suorituskyvyn. Nelivetoversio puolestaan tuplaa väännön ja tehoakin on siunaantunut mukava tasalukema 300 kW (408 hv).

Etuvetoinen versio riittänee useimmalle, sillä etenkin polttomoottoriautosta täyssähköön siirtyvä tuskin jää ensimmäisenä parkumaan liian ujon suorituskyvyn perään. Yksimoottorisenakin Volvo XC40 on ripeä auto ja vähänkään kostealla kelillä eturenkaat lyövät joutavaa kovemmalla kaasunpolkaisulla.

Yksi syy herkälle sutimiselle on se, että auton painojakauma on perua polttomoottoripuolelta. Kun bensiini- tai dieselkäyttöisen auton keulalta uupuu moottorin verran painoa, tuntuu keula kevyeltä. Kesäkelissä sutimisominaisuus on paikoin huvittavaa, mutta talvikelillä vitsi saattaa väljähtyä.

Volvon jarrutusenergian talteenotto on säädettävissä kahteen asentoon. Tämä tarkoittaa sitä, että autoa ajetaan joko yhdellä tai kahdella polkimella. Yhden polkimen periaatteella ajamisesta tulee nykivää, sillä moottorijarru on todella reipas.

Kaasupolkimen nosto muistuttaa enemmän äkäistä jarrutusta kuin moottorijarrua, eikä tuntumaan meinaa tottua edes viikon koeajon aikana. Pientä säätövaraa kahden ääripään välillä olisi mukava olla tarjolla.

Kaiken lisäksi yhden tai kahden polkimen valintanappi on piilotettu keskikonsolin näytön sisään ja sitä joutuu hakemaan pitkän aikaa. Monessa automallissa regeneraatiota voi säätää erillisestä napista tai ratin takana olevista siivekkeistä, mikä on huomattavasti kätevämpi tapa.

Toinen ihmetystä aiheuttava asia on aktiivinen kaistavahti, joka puuttuu peliin ajosuoritteisiin paikoin todella rajusti. Ajoratamaalausten puuttuessa saattaa Volvo tehdä voimakkaita ohjausliikkeitä yllättäen, joten järjestelmän kanssa kannattaa olla tarkkana.

Ripeästi virtasta akkuun

Suorituskykyä tärkeämpi asia sähköautossa on luonnollisesti kulutus ja lataus. WLTP:n mukainen kulutuslukema on 18,6 kWh/ 100 km, mikä on hyvää perustasoa. Etenkin kun muistetaan, että XC40:n kori on korkeampi.

Yksimoottorisen version WLTP-toimintamatka on 424 kilometriä ja kaksimoottorisella laitetaan 11 kilometriä paremmaksi. Ero selittyy kaksimoottorisen suuremmalla 78 kWh akulla. Single-versiossa akku on 69 kWh.

Latausnopeus on Volvon kohdalla kunnossa ja maksimissaan virtaa luovutetaan DC-latauksella 133 kW nopeudella. Oikeissa olosuhteissa ja nopealla laturilla auton akku latautuu 10–80 % varaukseen 28 minuutissa, mikä on hyvä suoritus. Kaksimoottorinen versio yltää samaan lukemaan, sillä maksimilatausnopeus on hieman korkeampi.

Arkilatauksessa 11 kW AC-laturilla akku saavuttaa täyden kapasiteettinsa nollasta sataan seitsemässä tunnissa, eli yön tai työpäivän aikana akun saa ladattua täyteen. Toki se vaatii hieman suko-pistoketta nopeampaa latausmahdollisuutta.

Kompaktit sisätilat

Volvo on sisätiloiltaan kompakti, sillä XC40 on XC-perheen pienin malli. Se soveltuu pienen perheen käyttöautoksi, mutta kovin reipasta jalkatila takapenkkiläisille ole luvassa. 419 litraa vetävä tavaratila on yllättävän hyvä ja keulasta löytyy lisätilaa latausjohdoille tai vaikka putkikassille.

Nykysuuntauksen mukaan ohjaamo on pelkistetty ja käytännössä kaikki toiminnallisuus on viety keskikonsolin kosketusnäytön taakse. Ratkaisu on eittämättä tyylikäs, mutta ainakin alkuvaiheessa toimintoja saa hakea pitkiä aikoja. Vaikka olemmekin tottuneet kosketusnäyttöihin, on osa toiminnoista edelleen perusteltua pitää fyysisinä näppäiminä.

Ajokokemuksena XC40 edustaa tyypillistä nykyautoa: jousitus on jämäkkä, eikä auto kallistele mutkissa. Lisääntynyt massa ei juuri tunnu ohjauspyörän ja penkin välissä, vaikka painoa onkin reilut 2000 kiloa.

Volvo XC40 Recharge on pätevä ja mukava auto, mutta se ei tarjoa oikeastaan mitään tavallisesta poikkeavaa – ainakaan etuvetoisena. Pienin XC on hyvä, mutta Volvon ratissa on viime aikoina usein koettua tullut se jokin jää hieman puuttumaan.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala