Koeajo: Opel Astra Sports Tourer: järkiauto sai järkiperän

Opel Astra Sports Tourer on isoveljeään fiksumpi auto. Hyvää: ajettavuus, tilat. Huonoa: tavaratilan vakiovarustelu, moottorin huonohko alavääntö.

Kuten aiemmissa Moottorin koeajoissa olemme todenneet, uusi Opel Astra edustaa monessa tärkeässä kohdassa luokkansa fiksuinta päätä: auto on hyvännäköinen, kiva ajettava, riittävän tilava ja ennen kaikkea houkuttelevasti hinnoiteltu.

Nyt luvassa on jotakin vielä älykkäämpää, kun farmarimalli Opel Astra Sports Tourer saapui Suomeen. Sitä myydään samalla mallivalikoimalla kuin viistoperääkin – farkkuhintalisää on moottorista ja varustetasosta riippuen tuhannen euron molemmin puolin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Muodot balanssissa

Sports Tourerin pidempi peräylitys sopii Astraan hienosti, ja kokonaisuutta voi luonnehtia tasapainoiseksi. Korkeaan kattolinjaan on haettu vauhdikkuutta perää kohti laskeutuvalla ikkunalinjalla ja vastaavasti nousevalla kyljen pokkauksella.

Farkun pituusero viistoperä-Astraan on melkoinen, reilut 33 senttiä, mutta akseliväli on koriversioissa sama. Esimerkiksi Peugeotin 308-mallissa harrastamaan eripituiseen akseliväliin ei Opelilla ole lähdetty, eikä se ole ollut sisätilojen puolesta tarpeenkaan.

Astrassa nimittäin riittää polvitilaa takana jopa 190-senttiselle matkustajalle, kun kuljettajan istuin on säädetty samanpituisen henkilön mukaan. Jo viistoperämallissa pääntila on hyvä, ja farkussa sitä löytyy tietysti vieläkin väljemmin.

Selkeää ja kätevää

Tavaratila on selkeä, muttei aivan yhtä syvä kuin etevimmissä kilpailijoissa.

Muunneltavuus on suunniteltu hyvin, sillä tila laajenee kahdessa erisuuruisessa osassa täysin vaakatasoon, eikä matkustamon ja kontin väliin jää minkäänlaista kynnystä.

Kolmeen osaan jaettavan takaistuimen, joka sisältää samalla suksiluukun, keskikyynärnojan taakse sekä sähköisesti vapautuvan selkänojan lukituksen, saa varsin kohtuulliseen 287 euron hintaan. Olisihan nuo tosin voitu sisällyttää vakiovarustukseenkin.

Tavaratilan suojaverkko – joka on konttia kattoon asti pakattaessa tärkeä – on niin ikään lisävaruste (yhdessä suojamaton kanssa 249 euroa). Hyvä asia on se, että verkon saa kiinnitettyä myös laajennetun tilan etureunaan eli välittömästi etuistuinten taakse.

Sähköisesti jalan heilautuksella avattava ja suljettava takaluukku sen sijaan on kalliimmassa Innovation-tasossa vakiona. Luukku aukeaa sen verran matalalle, että pitkä henkilö joutuu hieman kumartamaan. Kiskoilla kulkevat kuormansidontalenkit löytyvät, mistä kiitos.

Hyvin paketoitu

Etenkin auton kokonaispituuteen nähden Astra Sports Tourerin tilankäyttö on siis selvästi älykkäämpää kuin isoveli Opel Insigniassa. Kun pikkuveikka on noin 20 cm lyhyempi, kaupungin paikoitustilanteet sujuvat selvästi näppärämmin.

Astraa on muutenkin hauska ajaa, ja ainoan varsinaisen moitteen ansaitsee vaihteiston välitysten ja moottorin alaväännön suhde. Niin turbo kuin onkin, esimerkiksi risteyksistä kakkosvaihteella kiihdytettäessä moottori ei tunnu ihan 150-hevosvoimaiselta.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen