Jekaterinburg – kahden itsevaltiaan kaupunki

Uralilla sijaitseva miljoonakaupunki Jekaterinburg tunnetaan Venäjän viimeisen tsaarin kuolinkaupunkina. Nykyään se on vilkas teollisuus-ja kulttuurikaupunki, jossa on turistillekin nähtävää.

Jekaterinburg kylpee syksyisessä valossa, mutta kylmyys ympäröi taloja, joita löytyy viime- ja edellisvuosisadan hienoista kivitaloista upouusiin lasipalatseihin ja neuvostotyylisiin kerrostaloihin.

Tarkemmalla tutkimisella kaupunkia halkovan Iset-joen länsipuolelta löytyy myös vilkas kävelykatu, jonka toisessa päässä on ostoskeskuskompleksi ja toisessa päässä hallinnollinen keskus.

Ostarilla on maailman itäisin Stockmannin tavaratalo, kun taas hallintorakennuksia valvoo nimikkokatunsa varrella jättimäinen patsasteleva Lenin.

Kävelykadun kulman takana luuraa Shashlikoff-ketjun ravintola, josta löytyi hyvän ja edullisen ruuan lisäksi englantia puhuva, Turussa opiskellut tarjoilija. Kaupunkilaiset vaikuttavat yleensäkin ystävällisiltä.

Länsi Leninin, itä tsaarin

Tämä on kommunistisen itsevaltiaan puoli kaupunkia. Silti myös toisessa päässä kävelykatua on ostoskeskus, jonka parkkiluolaan aivan Leninin tuikeiden silmien alla lipuu kuljettajan ajama Maybach, tummennetuilla takalaseilla tietysti.

Lähikaduilta löytyvät muun muassa Chanelin, Versacen ja Cartierin liikkeet. Niihin ei kävellä, vaan ajetaan loistoautolla oven eteen.

Itäpuolen vanhasta keskustasta löytyvät teatterit ja konserttisalit. Kadunvarsimainokset kertovat maailmantähtien vierailuista.

Itäpuolella sijaitsi myös kauppias Ipatjevin talo, jonka kellarissa Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II perheineen murhattiin yöllä 17. heinäkuuta 1918. Talo jyrättiin maan tasalle 1977 ja sen paikalle rakennettiin vuonna 2000 suosittu kirkko. Itäpuolta hallitseekin feodaalinen itsevaltias.

Neuvostovallan aikana kaupunki nimettiin uudelleen Sverdlovskiksi ja ympäröivä piirikunta tunnetaan yhä sillä nimellä.

Eläimellistä menoa

Lapsia kiinnostaa itäpuolen nähtävyyksistä kirkkoa enemmän pieni eläintarha, joka sijaitsee hieman piilossa liiketalon yläkerroksissa. Tarha on mahdutettu kahteen huoneeseen, joissa on elukoita perhosista strutseihin.

Varsinkin jälkimmäisten olot vaikuttavat todella ahtailta ja vierailu paikassa arveluttaa.

Lapsiperheet kuitenkin tykkäävät, eläimistä selvästi pidetään huolta ja osa niistä on puolikesyjä, joten niitä voi rapsuttaa ja silitellä, mikä tietysti on pienten mieleen.

Strutseille ei tullut mieleenkään ojentaa silittävää kättä, olisi voinut lähteä koko pikkusormi.

Teksti: Ismo Lehtonen Kuvat: Tanja Mikkola