Lomareissu käytetyllä sähköautolla – Pieni range pelotti huvipuistolaitteita enemmän

Lähdimme viettämään kesäistä lomapäivää Moottorin käytetyllä Nissan Leafilla. Ideana oli todistaa, että pienen toimintamatkan sähköauto toimii perhekäytössä, kunhan retkeen varautuu kärsivällisyydellä ja ilman kiirettä.

Starttaamme matkan Tuusulasta kohti Kouvolaa heinäkuisena arkipäivänä. Suomi on kylpenyt viikkokaupalla helteisessä käristyskupolissa, joten kelit suosivat ulkoilua ja huvipuistoreissua. Taivas tosin repeää lähdön hetkellä kaatosateeseen, jollaista en muista nähneeni useampaan vuoteen. No, onhan tässä jo hikoiltukin.

Allamme on Moottorin käyttötestiauto – vuoden 2014 Nissan Leaf – jonka 24 kWh:n akkukapasiteetti tarjoaa valmistajan ilmoituksen mukaan 199 kilometrin käyttösäteen. Uskoo ken haluaa, sillä lähtöhetkellä Leafin mittaristo ilmoittaa maksimaaliseksi matkaksi 114 kilometriä ja akun varaukseksi 94 prosenttia. Automme pieni toimintasäde on aiheuttanut ongelmia aiemminkin.

Ilman lataamista emme siis tule pääsemään perille millään ilveellä. Matkaa Kouvolassa sijaitsevaan Tykkimäen huvipuistoon on lyhintä reittiä 133 kilometriä. Kyseinen reitti pitää sisällään pienen pätkän moottoritietä, pidemmän siivun leveää kantatietä ja kaupan tekijäisiksi hieman pikkuteitä.

Matkustajiin kuuluu itseni lisäksi kolme kouluikäistä jälkeläistäni ja kerron heti reissun alkuun, että matkapäivä tulee sisältämään useamman lataustauon. Yhtäsoittoa ajamalle emme tule pääsemään perille. Asia ei tunnu juuri stressaavan lapsia, mikä on pieni yllätys. Toisaalta heidän tehtävänsä on istua ja nauttia kyydistä, ei kärvistellä sähköahdistuksessa.

Epäuskoa alkumetreistä saakka

Lähdemme ajamaan kohti Kouvolaa sadekelissä ja ensimmäisen kerran ahdistus pienestä käyttösäteestä iskee ajettuamme 2,7 kilometrin matkan Tuusulalaisen lähiön läpi. Akun varaus on laskenut 94 prosentin lukemasta 89 prosenttiin. Range on pudonnut alle kolmen kilometrin matkalla siis hulppeat kuusi kilometriä. Aistin matkasta tulevan pitkän ja hidasvauhtisen.

Pahin ahdistus alkaa sulaa, kun pääsemme kunnolla tien päälle. Nissan Leaf on mukavan tilava matka-auto, eikä ajomukavuudessakaan ole pahasti moitittavaa. Seuraan toimintasädettä ja matkamittaria silmä kovana ja 26,8 kilometrin ajon jälkeen taulussa ovat lukemat 66 % ja 84 km. On siis pieni mahdollisuus sille, että pääsemme suunnitelmaani pidemmälle ennen ensimmäistä ruokataukoa.

Tie kääntyy ajosuunnitelman mukaisesti moottoritielle, jossa on 120 km/h nopeusrajoitus. Sähköauton omistajana tiedän, että motarinopeudet tekevät hallaa kulutuslukemalle, mutta päätän silti edetä ripeästi. Pääasiassa moottoritievauhti on 105 km/h luokkaa, mutta paikoin kokeilen Leafin menohaluja 120 km/n mittarilukemalla. Se on kuitenkin virhe.

Kovassa nopeudessa toimintasäde alkaa sulaa silmissä. Toisaalta tällaisella akkukapasiteetilla niin käy joka tapauksessa, joten aion elää reunalla. Kun pääsemme latauspaikalle Kuninkaantien ABC:lle, on auton varaustila 31 % ja toimintasäde 35 kilometriä. Selvisimme matkan ensimmäisestä etapista, vaikka homma kieltämättä hirvittikin.

Kappas, laturi ei lataa

Saan pian kokea reissun ensimmäisen sydämenpysähdyksen. Paikalla oleva laturi on Fortumin operoima Charge & Drive -laturi. Laturin Chademo-pistoke on kyllä vapaana, mutta kytkiessäni pistokkeen autoon, applikaatio ilmoittaa virheestä. Tilanteeseen ei auta piuhan uudelleen kytkeminen tai applikaation käynnistäminen. Alan siis jonottaa asiakaspalveluun.

Paikalle purjehtinut plug-in-hybridiautoilija kuitenkin tajuaa homman juonen. Lataus pitää applikaation lisäksi kuitata itse latauslaitteesta. Huojennus on suuri, kun Leaf alkaa vastaanottaa virtaa reippaalla tahdilla. Tai niin ainakin luulen, applikaatio ei nimittäin kerro latausnopeudesta tuon taivaallista, eikä Leaf kerro tilanteesta itsekään mitään. Suunnistamme kuitenkin uskaliaasti lounaalle.

Ensimmäisen pysähdys venähtää pahasti pitkäksi, enkä tajua ajatella sitä, kuinka kauan Leaf oikeastaan piuhan päässä ehtii seistä. 45 minuutin ja neljän sekunnin lataus maksaa hulppeat 11,50 euroa, mutta saan syyttää isosta laskusta itseäni. Lataan autoa nopealla latauksella, kun akku on liian täysi. Oikeasti hinta olisi ollut varmasti puolet pienempi, jos olisin tajunnut keskeyttää latauksen aiemmin. Hinnoittelu kun on minuuttikohtainen.

Leafin mittaristo ilmoittaa akun varaustason olevan 92 prosenttia ja toimintasäteen 97 kilometriä. Tällä varauksella karavaanimme pitäisi kaiken järjen mukaan päästä kohteeseemme kirkkaasti, vaikka pitäisimme reippaampaakin matkavauhtia.

Pian käy ilmi, että vauhti on kaikesta huolimatta pidettävä maltillisena, sillä pelkästään nopeusrajoituksia noudattamalla saattaisimme olla pulassa. Ajelen kahdeksankympin rajoituksella sallittua nopeutta, mutta satasen alueella en raaski ajaa sallittua lukemaa. Laitan vakionopeudensäätimeen lukeman 92, joka tuntuu 100 km/h alueella hyvältä kompromissilta.

Plugarit valtaavat latauspisteet

Päästessämme Tykkimäen huvipuiston pihaan, seisoo autossa lukema 27 prosenttia. Range on 32 kilometriä. Lähden etsimään sähköautojen latauspistettä, vaikka tiedän niiden olevan täynnä. Katselin etukäteen latausmahdollisuutta ja paikasta löytyy ruhtinaalliset neljä kappaletta 22 kW latauslaitteita. Ne oli luonnollisesti miehitetty täyteen jo aiemmin, ja tarkastus paljastaa niiden olevan vieläpä plug-in-hybridejä. Tämä on täyssähköautoilijalle silkka keskisormennäyttö.

Päätän viedä lapsikatraani huvipuistoon, jättää auton normaaliin parkkiruutuun ja odotella laturin vapautumista. Rentoutuminen tyhjällä akulla ei oikein ota sujuakseen, sillä toimintasädeahdistus on ottanut vallan. Pääsemmekö koskaan kotiin? Entä jos läheinen pikalaturi on rikki tai varattu? Mitä jos joudumme jäämään yöksi ja tilaamaan hinausauton? En juuri nauti huvipuiston vempeleistä, sillä suurimmat sydämentykytykset aiheuttaa akun heikko varaustila.

Selailen latauskarttoja ja applikaatioita, jotta löytäisin laturin lähitienoolta. Sellainen löytyykin ABC-mobiilin kartalta. Reilun parin kilometrin ajomatkan päässä on laturikeskittymä, jossa saan Leafiin lisää virtaa. Jätän jälkikasvuni hetkeksi oman onnensa nojaan ja lähden kipittämään kohti autoa ja laturia.

Saavun latauspaikalle, jossa on aavemaisen hiljaista. Tyhjiä latureita on reippaasti, mutta osassa niistä on edelleen muovit päällä. Kyseessä onkin asema, joka tullaan avaamaan lähiaikoina. Hautaan kasvot käsiini, lausun muutaman kirosanan ja lähden nilkuttamaan takaisin huvipuiston suuntaan. Heti alkuun auto ilmoittaa pehmeällä naisäänellä akun olevan todella tyhjä. No tämäpä on mukavaa.

Purjehdin takaisin parkkipaikalle ja huomaan edellisen parkkiruutuni menneen parempaan käyttöön. Yritän etsiä täyteen ammutulta parkkialueelta uuden ruudun, joka löytyykin aivan toisesta päästä aluetta. Voi veljet, hieno homma. Yritän keräillä itseni ja jatkaa hauskanpitoa.

Parin tunnin huvittelun jälkeen huomaan applikaatiosta, että neljästä latauspisteestä kaksi on vapautunut käyttöön. Lähden askeltamaan ripeästi kohti latauspaikkaa, jotta saisin Nissaniin edes hieman lisää virtaa. Kipittäessäni kohti laturia, iskee tajuntaani pelko: entä jos ahne pistokehybridiautoilija varastaa jälleen arvokkaan latauspaikkani?

Lisää virtaa, mutta hitaasti

Pelko osoittautuu turhaksi, sillä yksi latauspaikka on kuin onkin tyhjänä. Tosin vain yksi, sillä uudenkarhea Range Rover Defenderin pistokehybridimalli seisoo edelleen jykevänä laturiruudussa, vaikka latausoperaatio ei enää olekaan käynnissä. Hänelle kuuluu iso kiitos kohteliaisuudesta muita käyttäjiä kohtaan.

Tökkään Nissanin laturiin ja saan jälleen pettyä. Latausnopeus on todella hidas. Vaikka laturi voisi työntää virtaa 22 kW teholla, ottaa auto AC-latausta vastaan 3,3 kW teholla. Tämä tarkoittaa 6,6 kWh:n lisävirtaa kahden tunnin latauksella. Auton olisi siis pitänyt olla latauksessa koko päivän, jotta siitä olisi oikeasti jotain hyötyä.

Palaan hieman pettyneenä takaisin huvipuistoon. Sähköasioiden kanssa riehumiseen on tuhraantunut yhteensä puolitoista tuntia, mutta sähköä ei saada toimenpiteen ansiosta kuin muutaman kymmenen kilometriä. Sähköautoilu tuo lomaan mukaan uuden stressimuodon.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti syödä päivällinen huvipuistossa, mutta hidas lataus vaivaa mieltä. Siksi päätämme lähteä huvittelemasta hieman etukäteen ja suunnata viiden kilometrin päässä sijaitsevalle Chademo-pikalaturille ja syödä sen läheisyydessä. Tällä kertaa lataustapahtuma sujuu mutkitta ja vajaassa puolessa tunnissa akku on jälleen 11 kWh täydempi.

Akun varaus on 92 prosenttia ja toimintasäde on optimistiset 133 kilometriä. Mielessäni herää ajatus siitä, että olisiko kotimatka sittenkin mahdollinen ilman latausta. Ajatus muuttuu pian epätoivoksi, sillä vaikka yritän pitää matkavauhdin kurissa, sulaa akun varaustila silmissä. Ehkä vastatuuli pilasi kunniakkaan ajatukseni.

Ei koskaan enää

Pysähdymme siis vielä kertaalleen tankille saman paikkaan kuin tulomatkalla. Kuninkaantien ABC tarjoaa pikalatausta, joka hellii Leafin akkua parhaimmillaan 46 kW:n latausnopeudella. Tällä kertaa latauksen ajoitus onnistuu täydellisesti, sillä 10,23 kWh maksaa ainoastaan 4,25 euroa.

Kotiin on matkaa latauspisteeltä 59,8 kilometriä ja akun varaustila näyttää moottoritien alussa 75 kilometriä. Mahdollisuudet selviytymiselle ovat siis olemassa, mutta ahneeksi ei pidä alkaa. Pysyttelen moottoritieosuuden rekan perälaudassa kiinni ja hyödynnän vetoavun täysimittaisesti. Tunnen kanssa-autoilijoiden säälivät katseet, mutta hitto, tässä ollaan nyt pelastamassa maailmaa.

Imu auttaa säilyttämään toimintasäteen yllättävän hyvin ja pienelle tielle siirtyessämme olen varma siitä, että Leaf tuo meidät kunnialla kotipihaan, jossa odottaa oma kotilaturi. Kurvatessani kotitielle naisääni toteaa pehmeästi akun varaustilan olevan hyvin alhainen. Ääni on hyvin rauhoittava, jotta kuski ei joutui silkkaan paniikkiin sen kuullessaan.

Tällä kertaa äänen kuuleminen ei haittaa, sillä aion liu’uttaa latauspiuhan Leafin keulaan hellästi ja rauhassa. Pian sieltä alkaa valua Nissanin akustoon tuoretta sähköä, ja pian auto on jälleen valmis uusiin haasteisiin. Kunhan ne eivät ole liian kaukana.

Reissun päätteeksi annan pyhän lupauksen, että en aio enää koskaan matkustaa toimituksemme Nissan Leafilla 50 kilometrin matkaa kauemmas kotoani. Vaikka reissu olikin onnistunut, on pienen käyttösäteen sähköautoilu puuhaa, joka ei itselleni sovellu. Kun elämä on jo valmiiksi riittävän stressaavaa, ei sitä halua lisätä pohtimalla sitä, pääseekö autolla perille vai ei.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala