Matkailu Ulkomaanmatkailu 29.9.2017

Matka: Turkin Alanya ja seldžukkien vahva perintö

Alanyan kaupunki ja lähialueet omaavat kiehtovan, monipolvisen ja juuristaan ylpeän historian. Se avautuu kaupungin arkeologisessa ja etnografisessa museossa sekä Kale-kukkulalla.

Oman yhä näkyvän jälkensä jättivät turkkilaiskansa seldžukit, joka saapuivat Vähään-Aasiaan tuhatluvun alussa Keski-Aasiasta. Seldžukkien arkkitehtuurisena perintönä ovat kahdeksan- tai kymmenkulmaiset telttaa muistuttavat rakennukset. Niiden ulkopuolen puu- ja kivipinnat olivat usein taitavasti koristeltuja.

Rakennusten sisällä seldžukit käyttivät sinisävyisiä fajanssikaakeleita, joista kehittyi myöhemmin ihasteltu turkkilainen kaakelikoristelu.

Punainen torni

Kiinnostava on myös seldžukkien aikakauden Kizil Kule eli Punainen torni. Sulttaani Aladdin Keykubatin rakennuttama vuonna 1227 valmistunut kahdeksankulmainen puolustustorni vartioi yhä Alanyan satamaa.

Sulttaanin perustama on myös Kale-kukkulalla sijaitseva Süleymaniye-moskeija, joka valmistui vuonna 1231. Sittemmin moskeija tuhoutui, mutta kunnostettiin osittain entisiä rakennusmateriaaleja käyttäen vuosina 1530­–1566. Moskeija on koko maan vanhimpia.

Moskeijan valkoisia sisäseinien ikkunoita muistuttavat osittaiset aukot eivät ole rakennuksen ilmastoinnin vaan akustiikan vuoksi tehtyjä.

Linnoitus vartioi ylhäältä

Samaisen sulttaanin aikaansaannoksia on myös Kale-kukkulalta kaupunkia vartioiva linnoitus, joka 6,5-kilometrisine muureineen valmistui vuosina 1226–1232. Muurit kätkevät taakseen bysantinaikaisen kirkon rauniot, vesisäiliöitä ja näköalatasanteita.

Kaskaat pitävät muurien luona äänekästä konserttia. Niitä on pakko olla tuhansia ja taas tuhansia, niin voimallista on siritys.

Korkeanpaikan kammoiset älkööt menkö muurin reunoille, sillä tähystysaukkojen suojana ei ole minkäänlaisia kaiteita ja pudotus on melkoinen. Paikallisten mukaan kukaan selfiekepin kanssa heiluva innokas ei ole – vielä – taittanut niskojaan.

Näin elettiin 150 vuotta sitten

Kukkulan laella sijaitseva Alanyan kulttuuritalo on myös museo. Talo kertoo, kuinka 150 vuotta sitten elettiin arkea kolmen perheen kesken: eri sukupolvet asuivat ahtaasti mutta sopu sijaa antaen kukin omissa tiloissaan yhdessä rakennuksessa. Paksut kiviseinät antoivat kesäisin suojaa paahteelta. Kylminä talvikuukausina talo lämpeni takkojen avulla.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela