Matka: Unohtumaton pulahdus järveen nimeltä Kuollutmeri

Maailman erikoisinta uimapaikkaa ei tarvitse etsiä. Se on taatusti Kuollutmeri. Kokemusta voi yrittää kuvailla, mutta polttavan suolainen ja hengetön järvi yllättää uimari taatusti. Onneksi yllätys on positiivinen.

400 metriä merenpinnan alapuolella puhaltaa kuuma tuuli. Tätä syvemmälle ei maapallolla pääse, ei ainakaan kaivautumatta maahan.

Kuolleenmeren rannalla ollaan kirjaimellisesti pohjalla, vaikka ympärilleen katsellessa ei parhaalla tahdollakaan tunnu siltä. Elämysasteikolla ollaan pikemminkin huipulla.

Edessä aaltoileva vesistö on järvi, ei meri, vaikka nimi toista väittää. Mutta kuollut se on taatusti. Siitä pitää huolen yli 30 prosentin suolapitoisuus.

Muutamaa bakteerilajia lukuun ottamatta näin suolaisessa vedessä ei elä mikään, mutta uimista se ei estä. Oikeastaan se on lähes välttämätöntä. Vastaavaa elämystä ei muualta löydä.

Kellu kuin korkki

Pulahdus kristallinkirkkaaseen veteen on hämmentävä kokemus. Uimari ponnahtaa ylös kuin korkki ja jää kellumaan pinnalle. Asennon voi valita itse, mutta uppeluksiin ei pääse.

Muutaman metrin päässä kelluttelevat uimarit lukevat lehtiä. Toiset kelluttelevat ristiriipunnassa.

Kuntoilumielessä uiminen ei tahdo onnistua millään, vaikka puitteet olisivat mitä hienoimmat pienelle pyrähdykselle.

Kelluminen sotkee tekniikan ja lähes oikeaoppinen rintauinti muuttuu räpiköimiseksi.

Kaunistavaa mutaa pintaan

Ylempänä rantapenkalla tutustutaan toiseen erikoisuuteen: tummanpuhuvaan mutaan.

Mineraalipitoista mutaa on ylistetty terveysvaikutuksiensa ansiosta muinaisista ajoista alkaen. Sen kerrotaan vaikuttavan yleisterveyttä kohentavasti, hoitavan ihoa, parantavan aknen, stressin, väsymyksen, kivut ja auttavan laihduttajaa.

Lupauskirjo on laaja ja aivan kaikkeen ei ehkä ole syytä uskoa ainakaan kirjaimellisesti.

Tahmea kokovartalonaamio on joka tapauksessa erikoinen elämys, eli kokeilematta ei missään tapauksessa kannata jättää, vaikka omassa olemuksessa kohennettavaa ei juuri olisikaan.

Rantapenkereellä koikkelehtivien mutakuorrutettujen uimarien ansiosta hauskaa riittää myös muilla.

Varsinaisena virkistyksenä suolaisessa vedessä vietettyä iltapäivää ei voi pitää. Toista pulahdusta varten on käytävä uimassa hotellin uima-altaalla. Auringonlaskun aikaan parempaa paikkaa on vaikea kuvitella.

Rantarauha kortilla

Kuollutmeri on matkailukohteena erittäin suosittu, joten omaa rantarauhaa ei kovin herkästi järjesty. Parhaat uimapaikat ovat rantakaistaleelle vieriviereen rakennettujen hotellien rantoja, joten pulahduspaikkaa ei tarvitse sen suuremmin etsiä, jos sattuu majoittumaan hotellissa.

Ohikulkumatkailijan kannalta tilanne on kinkkisempi. Vapaat rannat ovat lähes poikkeuksetta terävää kivikkoa, eikä ponnistusvoimasta ole juuria apua, sillä suolaiseen veteen sukeltaminen ei suju toivotulla tavalla millään.

Toisen haasteen heittää peseytyminen. Uimareissun jälkeen kuivattelu pelkän pyyhkeen kanssa ei auta. Suola on saatava pestyä iholta, tai edessä on jälleen pykälää erikoisempi elämys.

Illalliseksi kalaa, mutta ei paikallista

Suolavedessä pulaaminen on omiaan herättelemään nälän. Hotellirivistön llisäksi ruokaa on tarjolla läheisen ostoskeskuksen ravintoloissa. Tällä kertaa suunnataan sinne.

Paikallista kalaa on turha toivoa lautaselle, sillä Kuolleenmeren aaltojen alla ei eväkkäitä ole. Jäämurskan joukosta löytyy kuitenkin komea kala päivälliseksi. Samasta kalasta riittää koko seurueelle, joten tilaaminen on kerrankin sujuvaa.

Ruokailun aikana ulkona yltyy tuuli. Viiman mieltää automaattisesti myös viileäksi, joten villapaitaa tulee valmiiksi ikävä. Ulkosalla on vastassa kuitenkin vielä yksi yllätys. Yöllä on vielä kuumempi kuin päivällä, jos suinkin mahdollista. Tuuli ei tuo helpotusta vähääkään, vaikka niin voisi kokemuksen perusteella luulla.

Maailman pohjalla ei kannata olettaa mitään.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen