Rakkautta ensi rääkäisyllä – Moottorin käytetty kesäauto on Honda Civic Type R

Kesällä keritään käytetylläkin. Parin huonon käytetyn ehdokkaan jälkeen löysimme etsimämme kesäauton: Honda Civic Type R:n.

Kuten aiemmassa jutussa kerroimme, Moottori etsi hiljattain käsiinsä ratapäiväsoveltuvaa kesäautoa. Parin huonokuntoisen Toyota Corolla T Sportin jälkeen päätimme laajentaa hakukriteereitä. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja löytyykin runsaasti, suurin piirtein annettuun 5 000 euron budjettiin mahtuisi esimerkiksi Opel Astra OPC, Seat Leon Cupra, Seat Ibiza FR, Mini Cooper S ja Renault Megane Sport. Mikään näistä ei kuitenkaan sytytä välitöntä omistamisen halua.

Muutenkin kesäauton etsiminen meidän budjetilla alkaa olla toivottomalle. Mitä halvempiin autoihin menee, sitä todennäköisemmin ne ovat olleet jossain vaiheessa rajussa käytössä jonkun lippispään ensiautona.

Lopulta löydämme sen mitä alun perin etsimme: Honda Civic Type-R:n. Pyyntiä autolla on lähemmäs 6 000 euroa, mutta myyjä kertoo tiukaksi hinnaksi 5 400e. Ja mikä parasta: autolla on ajettu alle 200 000 kilometriä! Kiire auton ostamiseen alkaa jo painaa, sillä lehden deadline lähestyy päivä päivältä.

Isot pamput hyväksyvät budjetin noston 400 eurolla, joten Civicin koeajo sovitaan seuraavalle päivälle. Nyt kuitenkin liikkeelle lähdetään jo huomattavasti skeptisemmin mielin kuin ensimmäisen auton koeajoon, entäs jos kyseessä on vain yksi romukasa lisää?

Tällä kertaa auto sijaitsee Haukiputaalla Oulussa, joka on vain vajaan parin tunnin ajomatkan päässä allekirjoittaneen kotoa, joten pääsen itse tutkimusmatkalle.

Punaiseen verhottu harmaa

Pihassa odottaa kuvien mukainen harmaa, tila-automaiset muodot omaava Honda. Sen maskia tosin koristaa teksti Type-R, ja viimeinen kirjain tietysti punaisella. Alla on Enkein valmistamat hyväkuntoiset Type-R:n alkuperäiset 17-tuumaiset vanteet, joita tosin pukee jo 9-vuotiaat kumit. Sisusta on likainen, mutta ehjän näköinen. Mallille tyypillistä on etupenkkien kuluminen, mutta edes kuljettajan istuimen verhoilu ei ole kulunut puhki asti, vaikka siitä selkeä jälki jo löytyykin.

Etupuskurin lippa on eri sävyinen muun auton kanssa ja toinen umpio on toista sameampi. Nämä viittaavat usein kolarihistoriaan, mutta ainakin omistajan mukaan vanha lippa oli vaurioitunut kun siihen oli peruutettu toisella autolla. Ja muutenkin, suurin osa tämän ikäisistä autoista on ollut joskus kolarissa, eli sen ei kannata antaa estää kauppojen syntymistä, mutta toki varuillaan pitää olla.

Alkuun pikainen öljyjen ja nesteiden tarkistus, ja sen jälkeen koeajolle. Moottori on lämmennyt jo noin kilometrin ajon jälkeen, joten todennäköisesti moottoria on pyöritetty ennen kuin tulimme sitä katsomaan. Tämä herättää pienen epäilyksen siitä, että onkohan autossa piileviä kylmäkäynnistysongelmia, mutta toisaalta myyjä on voinut myös käydä tarkistamassa jonkin aikaa seisoneen auton toimintaa.

Kytkin tuntuu ottavan terävästi ja perinteisen kuusialueisen käsivaihteiston kautta vaihteet sujahtelevat paikalleen kuin itsestään. Ohjaus ei puolla lainkaan, ja vedot tuntuvat olevan tallella. Jarrut sen sijaan kahisevat ja tärryyttävät, mutta talven yli seisoneessa autossa tämä johtuu todennäköisesti jumivista liukutapeista tai jarrusatulasta.

Ajamme läheisen ammattikoulun parkkipaikalle kurkkimaan auton alle: helmat vaikuttavat kovalle ja alusta on joskus muinoin massattukin. Pientä pintakuplintaa maalipinnasta löytyy, mutta ei mitään dramaattista – ennemminkin odotettua kun kyseessä on 2000-luvun alun japanilainen auto. Pakoputki pörisee, kuten sporttiautolle luonnollista onkin, mutta putkistossa saattaa olla aivan pientä vuotoa. Auto on kuitenkin katsastettu vastikään ja päästöt olivat olleet kunnossa, joten ei mahdollinen vuoto ainakaan paha ole.

Takaisin ajaessa jarrujen tärinä alkaa jo vaimeta. Ohjaus ei ole enää mekaanisen tunnokas, mutta liioitellusta sähköisestä tehostuksesta huolimatta se ei tunnu tajuttoman tunnottomalta nykyautoihin verrattuna. Kierroslukumittarin ylittäessä kuuden tonnin rajan äkäisempi nokkaprofiili kykeytyy käyttöön ja VTECin tehopiikki tuntuu rajulta, vaikkei takaraivo liimaanukkaan niskatukeen.

Tuntuma vaihteistoon on täydellinen, tila-automaisesti korkealle sijoitettu lyhyt vaihdekeppi lyhyillä siirroilla mahdollistaa nopeatkin vaihdot. Kaarteissa auto oikein pyytää lisää vauhtia, mutta toisen omistamalla autolla ajaessa pitää vielä hillitä itsensä. Ja nimenomaan vielä, ostopäätös on nimittäin syntynyt jo oikeastaan aikoja sitten: tämä on meidän uusi käytetty käyttötestiautomme.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen