Sinisen nunnan salaisuus ja muut Moselin arvoitukset

Mosel viinitiloineen, linnoineen ja idyllisine kylineen on vähän kuin nostalginen kasarihitti. Se kestää kohtuullisen hyvin aikaa, mutta ei tarjoa oikeastaan mitään uutta tai yllättävää.

Laiskasti vehreiden kukkuloiden välissä kiemurteleva Mosel on jäänyt yhä enemmän monen muun hienon eurooppalaisen joen varjoon. Tätä jokilaaksoa ei kuitenkaan kannata unohtaa, etenkin jos tavoitteena on helppo ja kohtuullisen edullinen matkakohde.

Suomalaiselle automatkaajalle Mosel on ei ole vielä liian syvällä Euroopassa, kesät eivät ole suomalaisesta näkökulmasta liian kuumia, ja alueen infra tukee hyvin automatkailua. Ok, pysäköintipaikkoja ei ole kapeakujaisissa pikkukylissä ruuhkaisimpaan turistiaikaan riittävästi, mutta muuten kaikki toimii. Ja joen reunustoja seuraavat tiet ovat nautinnollisen pikkunättejä ajaa.

Vinkkinä tosin voi mainita, että kannattaa suunnata ainakin välillä ylös kukkuloille. Niiltä löytyy etenkin motoristin kannalta hauskempia mutkateitä. Moselhan sijaitsee kahden kukkulajonon, Eifelin ja Hunsrückin välissä. Ja Eifel-vuoriston korkein kohtahan löytyy Nürburgringin kupeesta…

Näiden kahden matalan vuoristojonon puristuksessa Moselin jokilaakso on myös keskimääräisesti lämpimämpi kuin sitä ympäröivät seudut. Tämä selittää viininviljelyn.

Viisasten juoma

Viinijuhlat Moselin alueella ovat vähän kuin meikäläinen juhannus. Juhlilla on taipumus muodostua yleensä melko kosteiksi, vaikka niitä juhlittaisiin sinisen taivaan alla. Kylissä on kivasti ohjelmaa, ja ruokakojuista saa helposti ja nopeasti pientä purtavaa aina välillä yllättävään suolaisen nälkään. Ja sittenhän on taas jano… Mosel tunnetaan erityisesti valkoviineistään ja etenkin Rieslingiestään. Yhdessä Saarin kanssa Moselia pidetään yhtenä Euroopan vanhimmista viinialueista. Viinejä on viljelty alueella jo noin 2000 vuotta.

Viime aikoina alueen kehitys on ollut tosin melko verkkaista. Alueella on noin 5000 viinitilaa jakautuneena 125 kaupungin alueelle, ja ne viljelevät viiniä yhteensä yli 8000 hehtaarin alueella. Alueelle ovat tyypillisiä jyrkät rinteet, joten rypäleiden poiminta tapahtuu monella tilalla yhä käsin. Euroopan jyrkin rinteellä sijaitseva viinitila, Bremmer Calmont, löytyy Cochemin alueelta.

Itse asiassa viiniä viljellään nykyisin vähemmän kuin Liebfraumilchin kulta-aikoina. Monella perhetilalla jälkikasvu on etsinyt itselleen uusia uravalintoja. Tämän näkee myös paljaalla silmällä. Osa viinirinteistä on päässyt nykyisellään jo metsittymään.

Moselin viinitilat sijoittuvat noin 250 kilometrin matkalle Moselin reunustoille, ennen kuin Mosel virtaa Reiniin Koblenzissa. Reiniltä löytyvät tietysti myös omat viinitilansa ja linnansa.

Sininen nunna

Moselin alue ja sen valkoviinit markkinointiin jo 1920-luvulla maailmalle Blue Nun eli Sininen nunna -etiketin alla. Kyseessä oli nerokas veto ja lienee ensimmäinen viinille suunniteltu massamarkkinointitoimi. Helpon nimen ansiosta myynti veti etenkin Pohjois-Amerikassa ja brittien keskuudessa. Moselin valkkarit elivät kulta-aikaa 50-luvulta aina 80-luvun loppuun. Mutta kun viineistä tuli trendikkäitä, ja ihmiset alkoivat kiinnittää enemmän huomiota, miltä tilalta viinit tulivat, Sinisen nunnan suosio laski.

Ja knoppitietona kaikille kerrottakoon se, että Blue Nun eli saksaksi Blaue Nonne tarkoittaa humalassa olevaa nunnaa... ja vielä syvempi knoppitieto, Beatlesin White-levyn kappaleen Long, Long, Long lopussa kuultava ääniefekti tulee äänistysstudiossa Leslie-kaiuttimien päällä olleen Sininen nunna -pullon tärinästä…

Tekemistä moneen makuun

Mosel on karavaanareiden suosiossa, joen rannoilta löytyy runsaasti leirintäalueita. Lähistön pittoreskeihin kyliin on helppo tutustua polkupyörällä, alueella on erinomaisen pyörätiet ja pyöräilyreitit.

Ja niin monen muun jokilaakson tapaan, myös Moselia reunustaa useita hienoja linnoja. Niiden kivisiltä käytäviltä on mukava hakea viilennystä, jos päivälämpö nousee 30 asteen tienoille.Toki myös jokeen pulahtaminen auttaa.

Ja kun joella ollaan, jokiristeilyt kuuluvat myös pakolliseen ohjelmaan. Jokilaivat toimivat myös osana joukkoliikennettä, eli esimerkiksi fillarin kanssa on helppo hypätä laivaan ja lipua jokunen pysäkin väli toiseen kylään.

Ja sekä Eifelin että Hunsrückin vuorijonoilta löytyy myös monenlaista tekemistä aktiivisemman loman ystäville. Maastopyörille on hienoja polkuja, ja vaellusreitit ovat myös hyvät.

Historian ystäville riittää puuhaa roomalaisten polkuja ja tekemisiä seuratessa. Saksan tiettävästi vanhin kaupunki, Trier, on roomalaisten perustama hieman ennen ajanlaskun alkua.

Ja vaikka Sininen nunna ei ole enää hip-juoma, Moselilta tulee lukuisia hyviä ja palkittuja viinejä. Niitä kannattaa luonnollisesti nautiskella asiaankuuluvan ruoan seurassa. Moselin rannoilta – ja etenkin Trierin ja Cochemin väliltä – löytyy lukuisia Michelin-tähtiä saaneita ravintoloita.

Hinnat eivät pelästytä

Yleisesti hintataso Moselin varrella on varsin kohtuullinen. Ja jos leirintäalue ei iske, pienten hotellien, pensionaattien ja Bed & Breakfast -majoitusten lisäksi Airbnb avustaa majapaikan metsästyksessä.

Ravintoloita on myös riittävästi, ja niiden hintataso on monessa paikkaa enemmän kuin kohtuullinen. Ja jos nätisti lautaselle aseteltu gourmet-annos ei ole sinun juttusi, saksalaiset normiannokset paikallisissa ravintoloissa ovat yleensä todella runsaita ja rasvaisia.

Lisätietoa matkalle vielä seuraavista linkeistä:

• Viinitie-reitti
• Interaktiivinen Google Maps -kartta
• Moselin alueen turismisivusto

Teksti: Vesa Eskola Kuvat: Vesa Eskola ja alueen matkailuyhdistys