Käyttötesti käytetyllä: etkö jaksa innostua ikälopusta diesel-Mersusta? – Se on helppo ymmärtää

Kuva Eetu Kokkonen
Mercedes-Benz S124

Jaksaisitko innostua puoli miljoonaa kilometriä taivaltaneesta, yli 30-vuotiaasta farmari-dieselistä? Niin mekin jaksamme, mutta aika moni ei jaksaisi, eikä siinä ole mitään väärää.

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että Moottorin toimituksesta moni on keskimääräistä enemmän autoista kiinnostuneita. Ei siis ole myöskään ihme, miten paljon kehuja yksi autoteollisuuden kokonaisvaltaisimmista onnistumisista, Mercedes-Benz S124 on toimituksessa ihastuttanut. Kuten parivertailussa uuden E-Sarjan Mercedeksen kanssa totesimme, vanhassa dieseltähdessämme on ajettavuuden osalta kaikki aivan erinomaisella tolalla.

Auto on kuitenkin myös paljon muuta kuin se ajettavuus. Pitkän matkan ajon osalta olemme moittineet tuon ajan Mersun jakkaraa, joka ei ole erityisen ergonominen. Myös tietty agraarisuus on läsnä jatkuvasti, myös silloinkin kun haluaisi vain sulkeutua omaan rauhaansa podcastien tai musiikin maailmaan. Huolimatta parantelemastamme äänentoistosta, ei käytetty Mersumme ole mikään audiomaailman mestariteos. Äänikirjoissa sanoista saa selvää kovemmassakin vauhdissa, mutta syvyys puuttuu. Tähänkin olisi tietysti ratkaisuna lähteä rakentamaan parempaa audiojärjestelmää, mutta siihen ei ehkä enää ehditä ryhtymään. Pysyypähän autokin alkuperäisemmässä kunnossa.

Talvella Mersu oli erittäin varmatoiminen, mutta varsin hitaasti lämpeävä, ja esimerkiksi -39 asteen pakkasilla peruutusvaihteen päälle saaminen vaati aikansa taistelua.

Näiden ulkopuolella toimituksessa on kuitenkin rakastuttu Mersuun, eikä siitä oikein raaskittaisi luopua. Auto on kolmesta tämänhetkisestä käyttötestiautosta (muuthan ovat uudet Opel Astra-e ja Volvo EX30) ylivoimaisesti halutuin ja eniten tien päällä.

Mercedes-Benz S124 kiillotus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Leafiin rakastunut ei suostu edes kokeilemaan

Kaikkia auto ei kuitenkaan ihastuta. Esimerkiksi Nissan Leafia mielellään testannut ei-toimituksellinen työntekijä digikanavapäällikkö Jaana Mäkitie ei innostunut Mercedeksen rattiin pienen suostuttelunkaan jälkeen.

Eikä tätä ole vaikea ymmärtää. Lähtökohtaisesti ihminen haluaa ajaa mahdollisimman uudella autolla joka on vaivattomampi (siitä oliko vanha Leaf kokonaisuutena tätä Mersua vaivattomampi voidaan olla montaa eri mieltä), ja muutenkin samantyylinen kuin kaikkien muidenkin autot. Massasta poikkeaminen vanhalla autolla liikkumisella vaatii varmaankin jonkinlaista mielenhäiriötä.

Kun autot ovat kehittyneet monelta osin eri suuntaan, voi nykyaikaisiin autoihin tottuneelle S124 olla jopa paikoin haastava auto. Seisontajarru pitää osata vapauttaa vivusta ratin vasemmalta puolen ja laittaa päälle polkimella, peruutusvaihde täytyy löytää kakkosvaihteen takaa, sillä vaihdekepin nupissa joskus sijainnut vaihdekaavio on kulunut pois. Ilman luistonestoa pitää osata olla auton vakaudesta huolimatta tarkkana, takaveto osaa silti yllättää liukkaalla jos on tottunut ajamaan pitkään etuvetoisilla ja ajonvakautuksella varustetuilla autoilla. Myös karkea (mutta usean mielestä silti niin kaunis) viitosdieselin käyntiääni ja ajoittain sankka savutus voi aiheuttaa vastareaktiota Mersua kohtaan.

Mercedes-Benz S124

Kaikki autoihmisetkään ei innostu

Ja onhan Mersumme tosiaankin vanha, hyvinkin harrasteautoikään ehtinyt yksilö. Eikä yli puolen miljoonan kilometrin ajomäärä ole varmasti suurimman osan silmissä houkute auton hankkimiselle – ei edes vanhempaan kalustoon tottuneille.

Myös allekirjoittaneen isä, joka on kuitenkin myös ollut koko ikänsä autoihmisiä, ihmetteli etenkin ennen auton hakemista toimituksemme innostusta 124-korisen Mersun hankintaan. Hänen suhtautuminen autoon oli selvästi toimitusta realistisempi – lähtökohtaisesti puoli miljoonaa ajettu vanha lousku on juuri sitä mitä sellaiselta sopii odottaa.

Koskaan ei voida kuitenkaan korostaa tarpeeksi itse autoyksilön tärkeyttä – ja onneksi saimmekin käsiimme hintaansa nähden todellisen kultakimpaleen. Mersumme on pysynyt etenkin ajettavuudeltaan niin hyväryhtisenä, ettei se aivan oikeasti ja asiaa kaunistelematta ei juuri häpeä uudelle autolle. Toimituspäällikkö Jussi Saarinen innostui jälleen vastikään kehumaan toimituksen pikaviestinryhmässä siitä miten erinomainen yksilö meillä on käsissämme, ja kuinka auto istuu kerta toisensa jälkeen yhä paremmin hanskaan.

Kommentoi artikkelia