Käyttötesti: loimme Opel Astra Electric -kojelaudan uudelleen

Täyssähköinen Opel Astra Electric – kuten useimmat muutkin nykyautot – kannattaa konfiguroida ennen käyttöönottoa, jotta autosta saa parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Kun uuden auton ottaa tänä päivänä pidempiaikaiseen käyttöön, ei pelkkä ajaminen useinkaan enää riitä, vaan erilaisten asetusten mukauttaminen on oleellisen tärkeä asia. Jos tämän laiminlyö, saa syyttää vain itseään, jos arki ei suju ja asioita joutuu kaivelemaan monen valikon takaa.

Juuri näin kävi myös käyttötestissämme olevan Opel Astra Electricin kanssa. Auto tuli toimitukseen tammikuun lopussa, ja heti lähtöön kuljettajana toiminut toimituksen jäsen tuskaili, miten hän ei löydä kojelaudasta tiettyjä toimintoja – varsinkaan ajon aikana. Oli siis käyttöliittymän konfiguroinnin paikka.

Virtuaalinappulat paikalleen

Kuten melkein kaikissa nykyisissä autoissa, myös käyttötesti-Astrassa kojelaudan ytimenä toimii kosketusnäyttö, jonka asettelu ei siis tehtaan jäljiltä sellaisenaan vastaa kaikkien käyttäjien toiveita.

Digiahdistusta on kuitenkin turha potea, sillä näytön yksityiskohtia on helppo muokata: sen kun vain siirtää ei-toivotut elementit virtuaaliseen roskakoriin ja poimii kiinnostavia kohteita tilalle. Näin näytön saa juuri sellaiseksi kuin itse haluaa – ja myös sivuttain raahattavia välilehtiä saa luotua sopivan määrän.

Me tyydyimme kahteen välilehteen. Niistä toinen ilmestyy oletusarvoisesti näkyviin aina kun auton virrat kytketään päälle, ja sisältää navigaattorin kartan ohella muun muassa puhelimen, ilmastoinnin ja ajoavustimien ”nappulat”.

Näistä ensin mainitun kuvakkeen painaminen johdattaa luonnollisesti bluetooth-puhelinmuistioon, keskimmäisestä pääsee kätevästi oikopolkua pitkin matkustamon esilämmityksen ajastukseen ja viimeksi mainittu on tarpeen siksi, että sillä saa Astran yliherkän kaistavahdin tarvittaessa pois päältä – sama nykivyyshän vaivasi myös sisarmalli Peugeot 308 Hybridin käyttötestissä.

Myös sovellus kuntoon

Kun tämän kosketusnäytön ”alkusiivouksen” on suorittanut, näkymä on taatusti selkeä kaikille kuskeille: ovathan virtuaaliset nappulat suurempia kuin useimpien autojen fyysiset kytkimet. Sen toisen välilehden puolestaan pyhitimme radion sekä soittimen toiminnoille, mutta nekin olisi tarvittaessa voitu ympätä edellä mainitulle aloituslehdelle.

Mukauttaminen oli vielä Peugeotiakin nopeampaa, sillä Opelissa näytön alle on jätetty reilumpi määrä fyysisiä painikkeita – esimerkiksi talvella tärkeille istuinlämmittimien katkaisimille. Ainakin talvihansikkaat kädessä näitä nappuloita, jotka ovat ikään kuin osa suurempaa levyä, pitää kuitenkin painaa varsin keskittyneesti, jotta haluttu toiminto varmasti aktivoituu. Tässä mielessä Peugeotin virtuaaliset nappulat ovat jopa kätevämmät käyttää.

Kosketusnäytön jälkeen oli toisen nykytoiminnon eli My Opel -puhelinsovelluksen käyttöönoton vuoro. Se olikin sitten huomattavasti mutkikkaampaa, vaikka maahantuoja toimittikin meilitse pdf-muotoisen ohjeen aiheesta. Ohjeen pituus, kaikkiaan 30 sivua, tosin jo viittasi siihen, että hommasta ei tulisi kovin yksinkertaista, eikä se sitä lopulta ollutkaan.

Loppu kuitenkin hyvin: sovellus saatiin toimimaan, ja sen myötä vaikkapa akun varaustason voi tarkastaa ja matkustamon esilämmityksen kytkeä päälle etänä – nämä ovat niitä tärkeimpiä ominaisuuksia, joihin puhelinta sähköautossa tarvitaankin.