30.7.2021

Antin Automuseo – arjesta juhlaa Vesivehmaalla

Antin Automuseo alakerta

Antin Automuseo ja Viivin Vintage yhdistää kaksi sympaattista matkakohdetta – erityisesti harrasteajoneuvolla liikkuvalle.

Isäntä toivottaa kaikki tervetulleeksi ja kiittää paikalle saapuneita. Tämä on noin 30 ajoneuvoa kattava Antin Automuseo Vesivehmaalla. Se osoittaa kuinka vanha arki voidaan muuttaa uudeksi juhlaksi. 

Antin Automuseo

Mustavalkoinen 60-luvun Wartburg 311 on kuljettanut matkalaisen perille, sillä kotimuseovierailu on osa DDR-Ajoneuvojen kokontuumista. Itäautojen komea letka on herättänyt huomion tien päällä ja nyt se pysäköidään Antin pihaan enemmän tai vähemmän vapaaseen muodostelmaan. 

Kauniina ja aurinkoisena päivänä pihapiiri on ihastuttava. Tuntuu kuin olisi tullut vanhan tuttavan luokse kylään eikä suinkaan automuseoon. Kukat kukkivat ja nurmikko on ajettu siistiksi.

Antin Automuseo

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Antin Automuseo

Pihalla tervehtii varhainen valkoinen Mazda 1500, joka edusti kotimaassaan ylellisyyttä ja myytiin merkin arvobrändillä Luce. Tämä edustaa, yhdessä tallista löytyvän Fiat 1500 -mallin kanssa, selvästi näyttelyn eksoottisempaa päätä. Pääpaino on selvästi tavallisemmissa, joskin osin unohdetuissa, automalleissa.

Antin Automuseo Vesivehmaa

Sen takaa löytyykin jo vierailijat oikeaan rakennukseen opastava kyltti. Pienessä ja matalassa eteisaulassa on tehtävä päätös. Vasen vie alakerran autohalliin ja oikea johdattaa kulkijan yläkertaan, josta löytyy ainakin tämän kesän ajan tyttären menneiltä vuosikymmeniltä valittuja vaatteita sekä asusteita myyvään Viivin Vintageen.

Aloittakaamme alhaalta: 204, Anglia, Corolla, Cortina, Escort, Kadett ja Kupla. Nämä autot edustavat juuri sitä maailmaa, jolla Suomi aikanaan liikkui. Arvokas perimä on käymässä harvinaisemmaksi ja samalla sitä on alkanut arvostamaan ajan kauneutta. 

Punatiiliseiniltä löytää teeman ympärille sopivaa rekvisiittaa. Autonvalmistajan logoilla varustettu takki ja öljy-yhtiön vanha merkki ovat omiaan luomaan takautuvaa tunnelmaa. Punaisen ykköskoppaisen Ford Escortin konepellille on aseteltu juuri oikeansävyinen automerkin huivi.

Rakennus on upeassa kunnossa, joten missään nuhjuisessa ladossa ei tarvitse väistellä hämähäkinseittejä. Antin Automuseoon kelpaa tulla vaikka vähän paremmatkin päällä – rento tunnelma ei tosin sellaisia huuda, vaan jokaisen sopii saapua juuri omana itsenään.

Antin Automuseo – Toyota Corolla

Noin 30 ajoneuvoa kattava museo ei ole suuren suuri, sillä edustaahan sen alakerta puhtaasti Antin omaa henkilökohtaista autokokoelmaa. Kierros käy kahden Kuplan ympäri alakerran hieman erikoisempaa päätä edustavien Opel Rekordin, Simca 1500:n ja Triumph Courierin ohi takaisin kohti uloskäyntiä.

Antin Automuseo – VW 1303

Viivin Vintage

Tämä kuitenkin vain yläkertaan kulkemista varten. Kapea portaikko johtaa vanhojen radioiden ja muun rekvisiitan ohi tyttären valtaamaan yläkertaan. Kesäisin moni yläkerrassa majaansa pitävä auto on ajossa, sillä museon kaikki autot ovat ajokuntoisia eivätkä suinkaan pelkkiä näyttelyesineitä.

Viivin Vintage – Fiat 126

Tämä on tehnyt tilaa pienimuotoiselle yrittämiselle. Viivin Vintage myy pääasiassa second handia, vintagevaatteita sekä asusteita 1960-1990-luvuilta keskittyen erityisesti Suomessa tehtyihin vaatteisiin. Suosion myötä toiminta on vallannut lähes koko yläkerran ja valikoima onkin varsin kattava – kiinnostunut kuluttaa helposti tovin tai toisenkin vaaterekkien välissä.

Ei kuitenkaan huolta, sillä autojakin yläkerrasta vielä löytyy. Oikeastaan vintageasusteet luovat täydellisen taustan vanhoille ajoneuvoille. 

Suloinen Steyr-Puch silmäilee ohikulkijoita korvakorujen vierestä ja harmaa Fiat 600 Multipla toljottaa värikkään asukokonaisuuden vieressä. Riittävän syvälle sukeltava saattaa löytää perältä jopa Saab Sonettin. 

Kotimuseon aukioloajat ja näytteillä olevat autot vaihtelevat säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tuorein tilanne on aina syytä varmistaa Antin Automuseon kotisivuilta. Se vaiva kannattaa nähdä, sillä paikka on käymisen arvoinen.

Teksti ja kuvat: Henri Posa